Loma on päivää vaille loppu. Höh. Melkoisen menevä loma onpi ollut meillä; ensin karautettiin Norjaan ja takaisin (6 pv ja 2100 kilometriä, nähtynä lukuisia merikotkia, haikara, valas ynnä tsiljardi karavaanaria, kerättynä tsiljardi simpukkaa ym. merenelävien kuoria, ihailtuna tajunnan vieviä maisemia, kiivettynä kohtuullisen kokoisen vuorenalun päälle ja haaveiltuna omasta kesämökistä Jäämeren rannalla Nykvågissa, koska omakotitalo siellä maksaa vain 6700 euroa!).
Norjan jälkeen pyykättiin ja leikattiin pihanurmi & pensasaita (mittaa n. 0,5 km ja jonka MINÄ naksuttelin trimmiin käsikäyttöisillä pensassaksilla. Urakan jälkeen mentiin puutarhakauppaan josta Mies osti sähköpensasaitaleikkurin. Greit.) ja saunottiin ja tehtiin sen sellaista hommaa kunns koitti aika riikanretken. Siitä ei ole muuta sanottavaa kuin että onpahan sekin paikka nyt nähty. (Ja Jurmalan 35 km pitkä hiekkaranta jossa lihat ja läskit paistuivat sopuisasti vieri vieressä.)
Lapsi on supermatkaaja. Autossa hän istui kuin enkeli, vain kerran menomatkalla ja toisen kerran paluumatkalla häntä alkoi pänniä niin että se kuului lähivuoren huipulle asti. Lentsikassa hän nukkui infernaalisesta potkurimetelistä huolimatta ja kaupunkia hän kiersi rattaat mukulakivetyksellä tärräten. Junamatka Jurmalaan ja takaisin taittui ilman mitään heikkoa, huolimatta äitinsä jaloille yrjönneestä miehestä ja vahvasti hielle lemuavasta ihmisjoukosta ahdettuna saunankuumaan tuuletusta vailla olevaan keinonahalla päällystettyyn junavaunuun. Olen niin ylpeä Ipanuksesta, etten mahdu liiveihini!
2 kommenttia:
Hei jee! Olette palanneet maisemiin. Kivaa! Pääsee taas lukemaan juttujanne :)
Sannie - Joo, täällä monitorin toisella puolella taas möllötän. ;o)
Lähetä kommentti