Kumikanala

Totuus tivuista

2012-01-18T21:02:00.001+03:00

Luettiin kirjaa maatilan eläimistä. Luettiin että kana hautoo munia lämpimässä allaan. Ja kun tipu kuoriutuu, se on aluksi ihan märkä. Mentiin pari sivua eteenpäin kun Esikoinen Hoksasi Asian. -Mää tiiän miksi tivut on märkiä kun ne kuoriutuu. Niillä tulee hiki siellä munassa!

Hilviä hätä

2012-01-18T20:56:00.001+03:00

Kakkonen rynkytti vessan ovea raivokkaasti. -Hilviä pissahätä! Pittää päästä vessaan!!! -Mene vinttiin, tänne ei nyt pääse, vastattiin oven takaa. -MULLA ON HILVIÄ HÄTÄ!!! -Tänne ei nyt pääse, mene yläkertaan! Lutikka luovutti ja lähti kiipeään portaita alahuuli rullalla. -Pakko kai se on, mutisi hän pienen pienellä äänellä mennessään.

Jotain muuta

2011-12-29T18:00:00.000+03:00

Ipanus valitti tarhapäivän jälkeen polviansa. Äitinsä ehdotti, että kannattaisiko laskea mäkeä sittenkin jossain muussa kuin polviasennossa. Ipana närkästyi moisesta ehdotuksesta! -Mää oon koko elämäni laskenut mäkeä pyllyllään ja nyt haluan kokeilla jotain muuta!

Joulu

2011-12-28T10:02:00.001+03:00

Kun lahjaksi tulee kumisaappaat, rikkinäinen soittorasia, hyppynaru ja typerä kirja, niin eipä ole lapsella kiva joulu. Ei ollenkaan. Varsinkin kun sisko saa kaksi korua, toimivan soittorasian ja sellaisen kävelevän koiran jonka toinenkin lapsi haluaisi mutta saa vaan sellaisen petsopin jutun mikä on vääränlainen niin eipä tosiaankaan ole kivaa.

Joulupäivän aamuna lapsi oli kuitenkin sopinut koiranomistajan kanssa vaihdosta ja talutteli tyytyväisenä karvaläjää. Sisko leikki onnellisena sillä vääränlaisella petsopin jutulla mikä olikin näemmä tälle toiselle lapselle oikeanlainen.

Lapsi ja Koira.

Sisko ja Oikeanlainen Petsopijuttu

Päivityksiä menneiltä päiviltä

2011-12-23T14:17:00.000+03:00

Vuolassanaista

2011-12-22T11:36:00.000+03:00

Meidän Lutikaattori on kova puhumaan. Ja kovalla tarkoitan todellakin vuolassanaista selostusta herkeämättä ja koko ajan. Ja isolla äänellä. Kysymyksiä, huomioita, kommentteja, ajatuksia, haluja, toiveita, aatoksia. Ja lisää kysymyksiä. Ja kysymyksen jatkokysymyksiä. Ja kysymyksen jatkokysymyksen tarkentavia alakaneetteja. ISOLLA ÄÄNELLÄ. Ja jatkuvasti. Hyvä että kerkiää vetää henkeä välillä.

Tämä nyppii Esikoista, koska hänellä ei ole puheenvuoroa. Ja se aiheuttaa konfliktitilanteita. Vähintään viidesti illassa nuo Kupeitteni Hedelmät karjuvat yhteen ääneen (yleensä pienempi voittaa) että nyt olisi ASIAA! -Äiti nyt on mun vuoro! kiljuu Ipana. -Äitiiii mulla on asiaaaaa! kirkuu Luticca. -Äiti mää en saa sanoa mitään kun tuo huutaa! rääkyy Esikoinen. -Äitiiiiiiiii kuuntelekkonäämuaaaa!!!??!! kailottaa Kakkonen.

Ja korvat soi.

Sitten kuin myönnän toiselle puheenvuoron, toinen alkaa itkeä. -Tuo pilas mun jutun! Mää en muista sitä ennää! Buhhuhhuuuuuu! Ja sitten itkun aloittaa myös se joka olisi saanut puhua. -Äiti tuo ei oo hilijaa kun on mun vuoro puhua! Byäääähhhhhähhäääääää!!!

Piiiiiippppppppp sanoo äiteen korvat.

Että jos jotain toivon joululahjaksi, niin se olisi hetki rauhaa ja hiljaisuutta. (Tai peltorit.) Kiitos.

Valoja

2011-12-20T20:44:00.001+03:00

Kohta mut passitetaan AJ-kerhoon muiden anonyymien jouluvaloholistien kanssa. Mutta ei se mitään! Vielä olisi muutama töpseli vapaana!

Mielipide

2011-12-16T00:03:00.001+03:00

Pakko lainata itseäni fiksumpaa kun en olis itse paremmin osannut sanoa:

The Dalai Lama, when asked what surprised him most about humanity, he said: “Man. Because he sacrifices his health in order to make money. Then he sacrifices money to recuperate his health. And then he is so anxious about the future that he does not enjoy the present; the result being that he does not live in the present or the future; he lives as if he is never going to die, and then dies having never really lived.”

Joulun alla

2011-12-09T14:48:00.001+03:00

Joulua taas pukkaa. Lahjahommat on ihan vaiheessa, kortit sentään on postitusta vaille valmiit. Myös jonkun asteista käsityöinnostusta on ilmiintynyt, harmi vaan kun se into kestää pari tuntia ja laantuu sitten.

Tonttu ja Tositonttu.

Lapsukaisteni Hoitopaikalla on kuulemma liikuskellut täitä. Yök!!!! Kipitin oitis apteekkiin hakemaan torjuntasuihketta, toivottavasti tosiaan se auttaa!!!! Itelläni oli noita saatanallisia syöpäläisiä ala-asteella ja muistan elävästi mikä järjetön homma oli päästä niistä eroon.

Käsityöinnostuksen esituotantoa.

Suuri myllerrys

2011-11-30T23:09:00.001+03:00

Meidän piha on tuhottu. Pihanurmen tilalla on karmeita kivenmurikoita, hiekkaa, mäskiä, lillua, roskia ja mutaa. Puskat ja raparperit on tapettu, toivottavasti edes omenapuu herää henkiin keväällä.

Vastineeksi tästä myllerryksestä meillä on ehkä astetta tai paria lämpimämpi kellari ja ihan oma salaoja ynnä kilotolkulla hiekkaa eteisen lattialla. Ou jee?

Muissa maisemissa

2011-11-21T15:47:00.001+03:00

Männä viikon vietin ihan muissa maisemissa. Matkan tarkoitus oli työ, mutta onneksi oli jonninverran hupiakin.

Näköalat Victoria Peakilta salpasi hengen.

Kaupunki kukkui myöhään yöhön.

Jonninverran korkeampaa kuin kotona.

Voimalaji

2011-11-06T23:17:00.001+03:00

Piparien leipominen on hauskaa vaikka hampaat irvessä. Eikä siinä lopputuloksen laatua ratkaise taito vaan raaka voima!

Juttuja ja hommia

2011-11-01T12:25:00.001+03:00

Luticalla on Huumorin Taju:

Oltiin pihalla. Lutikka istahti pikkuisen ämpärin päälle. Hetken hän siinä tonotti, kunnes karjaisi PYYYYYHKIMÄÄÄÄÄNNN!!! niin että naapurin ikkunat helisi.

---

Eräänä iltana kaivettiin esille kaikki talosta löytyvät heijastimet ja paineltiin kartanolle. Mies kävi piilottaan heijastimet lähimetsikköön ja likat etsivät ne taskulamppujen valossa. Olihan hauskaa! Ipana viilletti pitkin pusikoita ja oli ihan tulessa! Lutikka kipitti isosiskon perässä ja sohotti lampullaan mihin sattuu, mutta oli ihan täysillä juonessa mukana!

---

Ipanuksen pariviikkoinen intensiiviuimakoulu on takana. Oli aika rankkaa vääntyä uimahallille joka ilta, mutta lopputulema oli kaiken vaivan arvoinen! Aluksi Ipanuudeli ei uskaltanut laittaa kasvojaan veteen että olisi keittänyt pottuja, mutta nykyään hän sukeltelee kuin saukko ja ui kellukkeet selässä koiraa! Mahtavaa!

----

Luticca tonottaa naama irvessä kiven päällä ja hakkaa keppejä yhteen.

Nettiin

2011-10-27T07:54:00.001+03:00

Esikoinen: Äiti, mää haluaisin semmosen petsopin joka pääsee nettiin.
Äiti: Mikä se sellainen netti on?
E: Höh, no netti tietenkin.
Ä: Niin niin, mutta mikä se on?
E: Noekkönäätiiä??? Se on NETTI!
Ä: Jahas. Miten sinne sitten pääsee?
E: No höh, ihan normaalisti bussilla tai autolla!

Ja taas äitin maine mistään mitään tietämättömänä kalkkiksena vahvistui.

Rehellisyys maan perii

2011-10-19T10:49:00.000+03:00

Ipanuksella on menossa kaksiviikkoinen uimakoulu. Tyyppi on lievästi sanottuna innoissaan! Hän huolehtii että reppuun on pakattu asiaankuuluva varustus, eli tietty uikkarit ja pyyhe, mutta myös tuikitärkeä uimalakki ja korvatulpat. (Eli uimatuupat, kuten Luticca niitä nimittää.)

Ja miten nopeasti taidot karttuukaan! Aluksi Ipana ei uskaltanut laittaa kasvojaan ollenkaan veteen, mutta viiden päivän treenin jälkeen hän sukeltelee kuin pikkuinen kaskelotti!

Eilen, kun Isosisko oli Husbandin kanssa uimahallilla, me Lutikaisen kanssa käytiin kaupassa. Pistettiin Nappulan pyörä parkkiin ja kas, löydettiin erään herra V. Makkosen lompsa maasta. Soitinpa sitten Makkoselle, joka sattui sattumalta seisoksimaan kymmenen metrin päässä kaverinsa kanssa.

V. Makkosen kaveri oli hieman liikutuneessa tilassa kun palautin lompakon omistajalleen, ja kaappasi minut arvaamatta riemukkaaseen syleilyynsä. Myös itse Makkonen oli luonnollisesti iloinen ja halusi palkita mut. Mies kaivoi kuvetta ja ojensi 1,60 euroa saatesanoin "ostakaa vaikka jäätelöt".

Kyllä rehellisyys kannattaa!

Keikkakeikka

2011-10-14T10:43:00.001+03:00

Tehtiin Husbandin kanssa 30 tunnin pikaloma länsinaapuriin. Muuten ei oltais vaivauduttu, mutta kun houkuttimena oli Maailman Paras Yhtye, niin oli pakko.

Tuon 30 tunnin aikana matkustettiin 15:llä eri kulkuvälineellä, syötiin 4 erilaista valmisleipää, kiskottiin 2 olutta ja nautittiin ylivertaisen hienosta konserttikokemuksesta 100 minuuttia. (Allekirjoittanut hetkittäin jopa tippa linssissä.) Oih ja voih. RHCP, ai lav jour musik förevö.

Toimistotyöläinen

2011-10-09T12:25:00.001+03:00

Kätevä mimmi tekasee tietokoneen vaikka kirjasta ja puhallinsoittimesta kun tuntuu että pitää tehdä töitä.

Aamukastetta

2011-10-04T22:12:00.001+03:00

Esikoinen sai kauniit kumpparit. Vaaleanpunaiset ja kukkasilla koristetut, sisällä pörheää ja pehmoista karvaa.

Kumpparit olivat niin mieluisat, että ne olisi pitänyt saada heti seuraavana aamuna jalkaan. Tyly äiti torppasi suunnitelman: ei sada vettä. Esikoinen oli tiukkana ja tuumasi, että onhan siellä aamukastetta!

Kaali

2011-10-02T21:05:00.001+03:00

Tein tänään elämäni eka kerran kaalikääryleitä. Ei mennyt ihan nappiin, mutta seuraavat kääröt on varmasti sitäkin parempia.

Mutta haa! Enpä ole ennen tajunnutkaan miten kaunis kasvis kaali on! Ilahduttavaa oppia uusi asia ihan odottamatta!

Filosofi ja Mörssäri

2011-09-30T12:58:00.000+03:00

Esikoinen heittäytyi filosofiseksi aamustuimaan. -Mää en tykkää että kun on lapsi niin pittää mennä aina vaan hoitoon, hoitoon, hoitoon ja kun on aikuinen pittää mennä töihin, töihin, töihin ja kun on eläkeläinen niin pittää mennä kottiin, kottiin, kottiin.

Ei äitinsäkään tykkää.

Kuopuksella oli Urheilukilpailu jokin aika sitten päiväkodissa. Ohjelmassa oli perinteistä hyppyä ja juoksua ja mitälie, mutta Lutikka kunnostautui siinä lajeista jaloimmassa, siinä kaikista perisuomalaisimmassa. Siis saappaanheitossa! (Ruumiinrakenteensa, ainakin poskien puolesta, kyllä sopii tuollaiseen tietynlaista mörssäriyttä vaativaan lajiin.)

Mestari tepasteli koko illan medali kaulassa ja hymy huulilla, välillä esitellen fanijoukon pyynnöstä habaansa.

Lahja

2011-09-16T07:42:00.001+03:00

Lutikaattorilla on poikakaveri päiväkodissa. He löysivät toisensa heti ekana päivänä kun Lutikka kävi tutustumassa hoitopaikkaan. Sittemmin suhde on syventynyt rakkaudeksi. Poika on ilmoittanut maamollensa että meinaa mennä Lutican kanssa naimisiin ja Luticca on kertonut äiteellensä että mää lakastan Poikaa.

Eilissä päivänä Lutikka sai Pojalta Lahjan. Tämä oli värkännyt omilla pikkupojan käsillään helmistä kaula- ja rannekorut! Oih! Korut oli vieläpä aseteltu kauniiseen rasiaan! Iih! Luticca oli onnesta soikeana! Äitinsä ja päiväkodin ope olivat tuosta lutuisuuden määrästä ymmyrkäisinä!

Että kyllä nykyajan nuoret miehet osaa olla herttaisia!

Muikula

2011-09-14T09:06:00.001+03:00

Kuopukseni on mullistelija. Ja illistelijä. Muikelo. Irvistelijä. Naamanvääntelijä. Yritäppä ottaa kuva, jossa hänellä olisi kieli suussa ja ns. normaali ilme naamalla. Eipä onnistu!

Muikistelu liittyy Lutikaisen taitoon hassutella. Hän kertoo mielellään hönöjä juttuja ja nauraa niille niin hersyvästi, että kaikkia muitakin alkaa naurattaa. Yleensä Lutikka ei ole koskaan huonolla tuulella. (Ainakaan vielä. Ei ollut Isosiskokaan kunnes n. 4,5-vuotiaana iski esiteinivuodet ja angsti.)

Näyttelijänlahjat on tuolla pallonaamalla olemassa myös. Isosisko kehittelee yleensä leikin juonikuviot ja Kuopus tekee niinkuin sanotaan. Itkee sydäntäsärkevästi kun on itkun aika, kitisee tai vinkuu tai nauraa kun sellaista tarvitaan.

Lutikainen on meidän perheen ilopallurainen! Ihana mötkyläpötkylä!

Juurestarhurit

2011-09-09T09:48:00.001+03:00

Alkukesällä kaapsutimme ja kaivoimme, möyhensimme ja muokkasimme, kylvimme ja peittelimme. Pitkin kesää kestelimme, kitkimme ja harvensimme. Seurasimme kasvua sirkasta tupsuvarreksi.

Tuli syksy.

Tehtiin Koenosto.

Hellästi vaalitut juurikasvit osottautuivat baby-luokan porkkanoiksi, mutta Nuoria Puutarhureita se ei haitannut. Nehän olivat kuitenkin ihan oransseja ja haisivat siltä miltä pitkin ja kaiken lisäksi maistuivatkin hyvältä! Yesh!

Mukavaa olemista

2011-08-24T13:38:00.001+03:00

Joskus lauantaisin me vietetään jälkikasvun kanssa Tyttöjen Päivää. Silloin vedetään aamupuurot erityisen reippaasti, nykästään kuteet päälle ja tennarit jalkaan, ja loikataan bussiin.

Kun päästään keskustaan, on ensiksi vuorossa kulttuuripläjäys, vaikka kierros taidegalleriassa tai yleistä patsaiden tuijottelua, joskus valittuja tarinoitaa kotikaupungin historiasta. Me tytöt tykätään kulttuurista!

Mutta tykätään me herkuistakin! Seuraavaksi yleensä mennään torille. (Tai talvella kahvilaan.)

Torilla herkutellaan. Me tytöt tykätään kyllä pullasta ja jätskistä, mutta Tyttöjen Päivän erityisherkkua on Herkkupatonki, jota saa vain yhdestä tietystä kahvuilasta torilla. Herkkupatonki hakkaa kaikki makeat leivonnaiset 100-0! Ai mitäkö tuo ihmeellinen leipä sitten sisältää? No siinähän on pestoa, mozzarellaa ja tomaattia. (Joista yksittäin Esikoinen ei suostu syömään mitään ja Kakkonenkin vain viimeiseksi mainittua...)

Herkkujen jälkeen me yleensä vähän shoppaillaan. Siitäkin me tytöt tykätään! Tsekataan pari kauppaa ja tsiigaillaan kledjuja. Ihastellaan leluja ja kenties ostetaan jotain pientä.

Mukavaa yhteisoloa on meidän Tyttöjen Päivä.

(Saa se Mieskin joskus tulla mukaan.)

Kotimatkalla uusien videoiden kanssa, mahat täynnä Herkkupatonkia.

Elonkorjuuta

2011-08-20T12:57:00.001+03:00

Näin elonkorjuun aikaan kaikilla Hyvillä Perheenemännillä on jos jonkinlaista puuhaa. On poimimista, pakastamista, hilloamista, noukkimista, säilömistä. On mansikoita, raparperia, omenoita, viinimarjoja ja karviaisia, joillakin ylisuorittajilla jopa mustikkaa ja hilloja. Pakastimet pullistelee ja kylmäkaapit notkuu kättein tuotoksista, sydämet huokaa tyytyväisyydestä kun Perheiden vitamiininsaanti on turvattu talven pimeiksi kuukausiksi.

Niinpä niin... No, meikäläinenkin on antanut osansa Hyvien Perheenemäntien kollektiiviseen hillopurkkikekoon keittelemällä kohta 10 kiloa omenoita soseeksi. Kiesus, mikä homma! Hullun homma! Ranteessa on jännetuppitulehdus silppuamisesta ja perkaamisesta, mutta Perheenemännyys ei anna armoa!

Männä viikonloppuna käytiin mökillä noukkimassa viinimarjat ja karviaiset. (Onneksi rätsät oli tehneet selvää punaisista marjoista niin oli vähempi poimimista mulle.) Hämmästykseni oli suuri kun karviaispuskasta tipahti tikku syliin ja se alkoi liikkua! Meni vallan omegan muotoon kun siirtyi eteenpäin tuulihousuni lahkeella! Kaikkia sitä!

Joskus näinkin

2011-08-19T16:25:00.000+03:00

Joskus sattuu niitäkin aamuja, kun jälkikasvu on hyvällä tuulella. Silloin sängystä noustaan ilman väsyttääenjaksaenkävarsinkaanhaluakitinää, vaatteet menee kuin itsestään päälle, hiusten harjaaminen ei satu yhtään ja onpa aikaa hassutellakin.

Eräänä tällaisena maagisena aamuna meillä peippaili neidit Vieterivyötärö ja Pitkätossu.

Kikatuksesta ei meinannut tulla loppua kun kaksikko poseerasi ja otti asentoja! :oD

Isojen Tyttöjen Ilta

2011-08-18T11:57:00.009+03:00

Koska Perheen Feminiini on aloittanut Uuden Elämän, joutuu hän aika-ajoin kärsimään kipeytyneistä etusääristä. Tuo kipu hankitaan mieluiten hölkkämällä asfaltoituja katuja. Siihen liittyen, kun eräänä iltana Lutikka ja isänsä lähtivät jonnekin, me Esikoisen kanssa päätettiin lähtä lenkille. Ipanus pyörällä ja äitinsä lenkkareilla.

-Pidetään sellainen Isojen Tyttöjen ilta, suunnitteli Esikoinen kun startattiin pihalta. -Isojen Tyttöjen ilta se on siis siksi kun isi on poika ja Lutikka on pikkutyttö. Me ollaan isoja tyttöjä, sinä ja minä, selvensi hän.

Lenkkireitti vei tällä kertaa pizzerian ohi. -Äiti, minusta on ihanaa käydä lenkillä ravintelojen ohi kun niistä tulee niin hyvä tuoksu, tuumasi Ipanus. (Äitinsä sai vaivoin ynistyä jotain myöntävää kuolanpyyhkimiseltään.)

Matka sujui sangen rattoisati Ipanuutin hoidellessa keskusteluhommat. (Äitinsä ei kyennyt puhumaan, kun suussa maistui veri ja kieli liimautui kitalakeen.)(Kyllä kait se joskus helpotta...?)

Kun puolisen (tuskallista) tuntia myöhemmin kaarsimme takaisin kotipihaan, Ipanuudeli oli kehitellyt Isojen Tyttöjen Ilta -konseptia eteenpäin: -Nyt mää haen viltin ja tullaan ulos istumaan ja luetaan joku kirja. Ja syödään eväät.

Näin tehtiin. Ipana nautti olemisestaan ihan täysillä; kelli viltillä ja kertoi valittuja paloja loppumattomasta juttuvarstostaan, kikatteli ja oli silminnähtävän Onnellinen.

Ja niin oli äitinsäkin.

Kuvan pyöräilijaä ei liity Isojen Tyttöjen iltalenkkiin, koska ko hlö oli mainitun tapahtuman aikana isänsä kanssa jossain muualla.

Niitä näitä

2011-08-10T07:22:00.002+03:00

Esikoisen uimakoulun oli määrä alkaa puolitoista viikkoa sitten. Ensimmäisenä uimakoulupäivänä Ipana juoksi intopiukeana halliin sisälle ja pänks - veti lipat oven edessä kun kenkä tarttui piikkiralliin. Kädet ja jalat auki, hirveä itku ja hyvästit uimakoululle.

Kyllä ketutti, sekä äitiä että Ipanusta.

Vaan lokakuussa on uusi yritys.

Lokakuussa on määrä tapahtua muutakin mukavaa! Husbandin kanssa singahdetaan Tukholmaan ja takaisin, ja siinä matkustamisen välissä käymme nauttimassa kaikkien aikojen suosikkibändini keikasta! JIPPII!!! Olen enemmän kuin innoissani ja onnessani!!!

Männä viikonvaihteessa otettiin suuntima Kokkolaan. Asuntomessut kolusin ja totesin, että oma koti on aina vaan kaikista ihanin. Messutalot oli huluppeita, mutta kaikissa oli joku omituisuus. Niinkuin vaikka sauna, jossa ei ole suihkua, joka olisi ihan kätevä hanurihien poishuuhteluun ennen kuin roikaisee kylpytynnyriin. (Tai mistäpä minä tiiän onko pesu saunan ja kylpytynnyrin välissä tarpeen?)

Barbin hinkit

2011-07-18T09:59:00.021+03:00

Loma on loppunut nyt perheemme kaikilta jäseniltä. Aamulla kurvattiin likkojen kanssa varahoitopaikan pihaan ja olin justiinsa nousemassa autosta kun Esikoinen tuumasi, että ei tämä ole meidän tarha. No kas, olin ajellut ihan väärään pihaan! Olisipa siinä saanu pimputella ovikelloa kun paikalla ei ollut ristin sielua...

Oikea paikka kuitenkin löytyi ja mimmit jäi reippaana tsekkaileen tiloja.

Eilissä päivänä Nuppi ja Nappi leikkivät barbeilla. (Niinkuin ovat leikkineet lähestulkoon joka ikinen päivä loman aikana. Ensin legoille, sitten barbeilla, sitten junaradalla, sitten barbeilla, sitten palapalajä, sitten barbeilla ulkona, sitten barbeilla sisällä jne jne jne.)

(Ja erään kerran kun oltiin mökillä, eikä barbit olleet mukana, Lutikka leikki tunteroisen verran kahdella puutikulla, jotka keskustelivat samalla lailla kuin barbit.)

Niin, siis barbeilla leikkivät, ja kävivät seuraavankaltaisen dialogin:
I: Nyt sun barbilla näkyy tissit!
L: Ei näy.
I: Näkkyypä!
L: EI NÄY!
I: Näkkyy tissit! Vai mitä nää luulet että nuo möykyt on? Mahako muka? Ei mahassa oo möykkyjä, tissit ne on!

Mitäpä siihen on Lutikalla sanomista kun barbien anatomiaa opiskellaan vasta päiväkodin seuraavalla asteella.

Sanaisesta arkusta

2011-07-12T16:14:00.000+03:00

Kuopus katseli karviaispuskaa. -Saako näitä maasikoita syyä? Esikoinen loi siskoon ekkö-nää-tiiä-mittään -katseen ja opasti että nämä on karrrviaismarrrjoja! Kuopus oli hetken hiljaa ja kysyi uudelleen -Saako näitä kaavamaasikoita syyä?

---

-Äiti, mulla tuli eli lupsu nytten! tuumasi Kuopus kun toisenkin paukun ilmoille päästi.

Kesäloma

2011-07-11T15:53:00.002+03:00

Kesäloma alkoi ja nyt se on melkein loppu. Onneksi loma-aika on käytetty tehokkaasti ja viimeistä minuuttia myöten silkkaan lomimiseen!

Kuvagollaashit antaa vähän osviittaa siitä mitää lomiminen on pitänyt sisällään:

Firman kesäjuhlat. Laatotusta. Kaupungilla palloilua. Ötököitä. Hääjuhlat. Polvet ruvella.

Automatkailua. Mökillä olemista. Kesäteatteria. Aurinkoisia päiviä. Uudet huopatossut.

Rantsussa oleilua. Vekottimia ja delfiinejä Särkänniemessä. Lautta-ajelua. Vesileikkejä. Eväitä.

Rantahiekkaa. Aurinkoa. Auringonlaskuja ja usvaisia peltoja. Uima-allas. Voikukkia. Kuopuksen vaipattomuusjuhlat.

Mökkeilyä. Rantahiekkaa ja vettä. Veneilyä. Provinssirock. Jäätelöä.

Kesä on ollut kerrassaan ihana. Ja ei kait se vielä ihan ohi ole, vaikka loma melkeen onkin?

Mökkelyä

2011-06-03T07:49:00.001+03:00

Mökillä olemma viettäneet aikaa. Likat viihtyy siellä ja mikäs vanhemmillakaan on ollessa kun voidaan illalla istua nuotiolla kutemassa ja katella tämmöisiä maisemia:

Matoja käytiin uittamassa ja Ipanuudeli sai kalan. Ja toisen. ja kolmannen ja neljännen... Yhteensä kymmenkunta sinttiä nappasi kiinni saman tien kun liero oli vedessä. Tässä todistusaineisto ensimmäisestä ahvenasta: (Neiti Hienohelmainen ei suostunut koskemaan kalaan ilman hanskoja, joten assistentti sai pidellä sitä.)

Lutikka sai kuin saikin himoitsemansa moottolisahan synttärilahjaksi. Sen hän kuljettaa mökille vakiovarusteena. Alahuuli tosin meni rullalle ensimmäisen sahausyrityksen jälkeen, koska vehje ei toiminutkaan ihan oikeasti. Mutta otteet on ihan oikeat vaikka saha onkin feikki:

Esikoinen osaa keksiä itselleen tekemistä. Viimemmäksi hän piirsi lankunpätkiin kuvia ja oivalsi, että vaihtolavasta saa oivallisen seinäkkeen taidenäyttelylle:

Loppukevennykseksi gasellinkepeä hyppy:

Fakta

2011-06-02T07:46:00.000+03:00

Esikoisesta on kehkeytymässä kelpo filosofi, ainakin yhtä hyvä kuin M. Nykänen. Eräänä päivänä hän opasti Pikkusiskoa: -Ensin nää täytät kaikki vuodet ja sitte nää kuolet.

Pupu ja Kisu

2011-06-01T07:23:00.010+03:00

Eilen oli Ipanoidin päiväkotiryhmän kevätkemut. Porukka oli ite vatkannut kermat kakkuun, levitellyt hillot ja laittanut karkkia koristeeksi. Oli kuulemma paras kakku ikinä ja hillo oli ollut parempaa kuin kotona kun opet oli tehneet sen TOSI kypsistä mansikoista.

Syksyllä Nuppi ja Nappi vaihtavat astetta isompien porukoihin pk:ssa. Molemmat on tyytyväisiä kun Lutikaattorikin pääsee samalle isolle pihalle leikkimään Ipanuksen kanssa.

Pupu & Kisu lähdössä päiväkotiin. Ipanusta ketuttaa olla kuvattavana ja Lutikaisenkin piti saada viikset kun siskollakin oli. Imagolaseistaan hän ei luovu edes kaatosateessa.

Korvaputkimiehen käsittelyssä

2011-05-19T21:33:00.000+03:00

Ipanus on sairastanut lukuisan määrän korvatulehduksia tämän syksyn, talven ja kevään aikana. En ole enää edes kärryillä, kuinka monta antibioottikuuria hän on imenyt ruiskusta.

Viikko sitten käytiin korvaputkimiehen operoitavana, ja toiveissa on, että tulehdukset loppuisivat tähän.

Putkioperatsuuni oli aikalailla 1:1 Pikkusiskon ensimmäisen putkituksen kanssa, vaikka eri sairaalassa oltiinkin. Ainoa ero oli tehokkuus. Sisään klo 8:00 ja ulos klo 11:00. Siinä ei kauaa aikailtu kun homma oli putkessa ja putket korvissa!

Toivottavasti tästä on apua. Korvatulehdukset on syvältä.

3-vuotias papupata

2011-05-18T21:09:00.005+03:00

Lutikaattori täytti kolme vuotta!

Hän on ISO TYTTÖ!

Hän on luopunut vaipan päiväkäytöstä! (Paitsi että väen vängällä pk:ssa ja kotona laitetaan vaippa ulos lähtiessä ja unille mennessä.)

Hän pukee ihan itse!

Hän puhua papattaa taukoamatta! Hän kyselee taukoamatta! Hänellä on asiaa!

Hän on ihana.

Synttäripäivän aattona Mies oli tiedustellut, mitä Sankari haluaa lahjaksi. Moottolisaha ja kukkakakku kuului toivomus.

Rakkautta ja hippaa

2011-05-18T21:02:00.004+03:00

Esikoinen on Rakastunut.

-Äiti, mää rakastan Eelistä. Se on eskarissa, ilmoitti Ipanus eräänä päivänä. -Eelis ei juokse enää mua karkuun, hihhii...

Tänään kuulin samasta lähteestä, että päiväkodissa leikitään pusuhippaa. -Se mennee niin että pojat juoksee karkuun ja tytöt ottaa niitä kiinni ja pussaa, selosti Ipanus.

Raks -raks -raks sanoi äitin aivot. Eelis ei siis enää juokse karkuun...???

- Oletko sä saanut jonkun pojan kiinni?
- Joo, Matin.
- Pussasitko?
- Joo, hihiii. Mutta enää mää en pussaa kettään!

Se on oikein, lapseni. Ei äitikään pussannut ennen kuin oli vihkisormus sormessa. (Ehhehe.)

Loma-pääsiäinen-vappu

2011-05-02T15:28:00.014+03:00

Kas vain, kuukausi sitten viimeksi oon kirjottanut! Siinäpä oivallinen osoitus laiskuudesta ja siitä ettei mitään tapahdu. (Paitsi talviloma, pääsiäinen ja vappu, mutta niistäpä laitettakoon sananen ruudulle nyt.)

Talviloma vietettiin kotosalla. Oli ihanaa. Jotain pientä tehtiin, niinkuin käytiin HopLopissa ja eläinmuseossa ja mööbleerattiin koko huusholli uuteen uskoon, mutta pääasiassa vaan oltiin ja nautittiin rauhaisasta perhe-elämästä.
Hirvi. Eläinmuseossa oli myös "bambi, valkopöllö, yäk mikä karhun kakka, rinosauriin luuranko ja ihan peeni hiiru".

Pääsiäisenä oltiin yö mökillä, eks kertaa tälle keväälle. Hyvin tarettiin ja viihdyttiin. (Jopa Lutikaattorikin. Kotia lähtiessä hän väänsi pari kyyneltä silmiin ja kuiskasi, että tullee mökkiä ikävä.) Pääsiäispäivät oli täynnä äksöniä. Mökkeilyn lisäksi käytiin Miehen kanssa rokkaamassa Francinen tahtiin ja kaverijoukko oli meillä yötä, avattiin grillin kaasuhana kotipatiolla ja Lutikainen sai uuden pyörän. Ja sillä veivaimella onkin ajettu! Nupukainen oppi polkemisen noin viidessä minuutissa, ja sen jälkeen komento on ollut äiti elä koske!!! (Kypärä on oikeesti olemassa ja päässäkin jopa...)

Minä poljen, äläkä sinä edes yritä ohjata!!!

Lutikaisella oli pääsiäisen aikaan bileet päiväkodissa. Sinne kutsuttiin äitit ja isät katsomaan kun pienokaiset leikkivät ja laulavat. No joo, jotkut leikkivät ja lauloivat, mutta ei ainakaan Luticca. Hän istui kuin liimattuna mamman vieressä ja puristi käsivarren sinelmille. Onneksi into palautui edes sitten kun mehut ja pullat pistettiin jakoon.

Sitten tuli vappu. Isosiskolla oli naamiaiset ja - yllätys yllätys - hän pukeutui vaaleanpunaisiin hörsylöihin:
Naamiaisten jälkeen me mentiin taas mökille.

Eka kertaa tein loimulohta ja voi veljet, että tuli HYVÄÄ! Oli kieli vaikka missä asti kun sitä syötiin. Likat ja Mies kävivät veneilemässä ja heiteltiin kiviä veteen ja pyöräiltiin (Ipanus veti komiat lipat ojaan. Onneksi siellä ei ollut vettä.), haravoitiin ja oltiin ulkona kellon ympäri. Kurkia, joutsenia, kuoveja, kyyhkyjä, västäräkkejä, kurppia, rätsiä ja tsiljoonia pikkulintuja lenteli kaikkialla tyypit piti sellaista metakkaa että korvat soi.

Nyt onkin sitten Ankea Arki. Meinaa olla asenneongelmia. Plääh. Onneksi kesälomaan on enää puolitoista kuukautta.

Yhtä hymyä

2011-04-06T15:17:00.014+03:00

Eilissä päivänä oli niin kiva keli, että Perheen Pienimmille laitettiin kevätkengät jalkaa kun kauppareissulle lähdettiin. Arvatkaa, kuka oli ONNELLINEN?!?

No Lutikka!

Mimmin naama oli yhtä hymyä ja auringonpaistetta, kurkusta kuului Lutikaisen hyrisevä elämä on ihanaa -ääni ja jalat teki ihan itsekseen piruetteja ynnä tanssikuvioita, hyppyjä ja pomppuja. Tätä hetkeä hän oli odottanut koko talven!

Ja elämä muuttui aina vaan paremmaksi kun käytiin vielä kahvilassakin! Ja hän sai itse valita leivoksen!!!

Pukemisesta

2011-04-01T10:25:00.006+03:00

Luticcakin on tullut siihen ikään että ei ole ihan sama mitä päälleen puetaan. Joka-aamuiseksi ovat muodostuneet väittelyt puehan nyt päällesi - en laita tuota - laitatpas - EN - KYLLÄ - ENENENENENENNNNN!!! (Ja sitten äitinsä vetää henkeä ja pyrkii löytämään sopuratkaisun, joka on liian monesti se, että Lutikainen nostetaan vaatehyllyn tasalle ja hän itse valitsee päivän asuun passaavan mekon/housut.)

Isosisko on laiskaakin laiskempi pukija. Kun hänet vihdoinkin saa herätettyä, assistentti Mutsikainen pukee hänet. (Toisinaan samantyyppisen keskustelun jälkeen kuten edellä on esitetty.) Ulkovaatteiden yllesaattamisen tullessa ajankohtaiseksi, assistentti Mutsikainen aluksi pyytää ja lopuksi ärjyy komentoja, jotta Ipanoidi vetäisisi ulkokamppeet ylleen. Lopputulema on 99%:sti se, että assistentti pukee nyyhkivän lapsensa ja tuntee huonoa omatuntoa kun edes yritti kannustaa jälkeläistään omatoimisuuteen.

Vaan voiton puolella ollaan! Kesään ja paljaaseen hanuriin ei ole enää kuin kaksi kuukautta!

Kadonnut ja löydetty

2011-03-22T11:50:00.003+03:00

Eräänä päivänä lähimenneisyydessä Ipanus onnistui katoamaan varttitunniksi. Äitinsä sai melkein sydärin. Se oli elämäni kauhein kokemus.

Oli puhe mennä puistoon. Serkut, sisko ja ukki olivat jo ulkona kun Ipanus vielä pukeutui. Sanoin hänelle, että saa mennä ulos muitten kanssa. Ipanoidi ei nähnyt porukkaa pihalla, joten omatoimisena tyttönä hän kipitti saman tien tuttua reittiä puiston suuntaan. Mutta muu sakki olikin talon toisella puolella hakemassa mäenlaskukalustoa autosta!

Tulin ulos eikä Ipanusta näkynyt missään. Ei vaikka miten etsittiin ja katsottiin ja huudeltiin. Sydämeen hiipi pelko ja jalat sai siivet kun etsin kadonnutta. Kauhukuvat vilisi mielessä; kolarit, namusedät, kidnappaajat ja kaikki muut kamaluudet. Yksin jossain tuolla haahuileva tyttöseni, itku silmässä ja hätä mielessä. Ihan kamalaa.

Onneksi tapahtuma sai onnellisen lopun. Kakru oli itkeskellyt jossain puiston suunnalla, josta ystävällinen naisihminen oli hänet löytänyt ohi kulkiessaan. Ikinä en ole ollut niin onnellinen kuin sinä hetkenä kun sain Ipanuudelin turvaan sylíini.

Seikkailun jälkeen oli mäenlaskijoiden hymy herkässä.

Nautiskelija

2011-03-22T11:44:00.003+03:00

Lutikaisen nautiskeluhetki.

Sankarimme 5 vee

2011-03-10T08:23:00.008+03:00

Ipanus täytti viisi vuotta. En voi muuta kuin todeta saman minkä totean joka vuosi tähän aikaan: on se hurjaa miten aika kuluu!

Rakas ihana suloinen Sankarimme.

Varsinainen synttäripäivä meni arkisesti päiväkodissa, mutta olihan sielläkin juhlittu, eli siis vedetty jätskiä ja keksiä ja laulettu ja lahjottu. Ipanuukkeeli oli etukäteen ihan täpinöissään, että minkähänlaisen lahjan saa kun se ja tämä ja tuo hoitokaveri olivat saaneet hyrrät. No, Ipanus ei saanut hyrrää vaan äiti arvaa mitä mää sain! mää sain iiiiiii-hanan prinsessapompulan!

Kotiväeltä 5-vuotias sai hartaasti kaipaamansa susupetsin radan ja uuden rotan, oi onnea! Lisää lahjoja lienee tulossa viikonvaihteessa kun vietämme Oikeat Juhlat.

Pikkusisko oli taiteillut kortin, jonka Ipanus vastaanotti asiaankuuluvalla hartaudella ja ihastuksella.

Lutikaattoria on hämmentänyt tämmöinen juhlatouhu ja lahjonta. Hän ei pysty käsittään, että omat synttärit eivät olekaan vielä. Millon mun synttäli on? kyseleepi tuo mönttinen viisi kertaa päivässä.

Lutikaisen synttärituskaa helpotti vähän oman mokkapalan päälle asetettu kynttilä ja armollisesti myönnetty lisenssi leikkiä Isosiskon susupetsradalla.

Rakas ihana suloinen Wannabeesankarimme.

Kultturelli Elli

2011-03-04T20:28:00.005+03:00

Kuopus, tuo Palloposkinen Lutikainen, on alkanut tepittää loluja. Näin lausui hän:

Pupu loikkasi vetteen / Meni äitin sylliin

Lausuntataiteen lisäksi olemme saaneet nauttia myös Lutikaisen esittämästä elävästä musiikista, jota hän mielellään esittää duettona isänsä kanssa.

Hän on meidän kultturelli.

Kas. Kultturelli Elli yritti justiinsa aukaista lipaston laatikon, muttei onnistunut. Voi pelkele! karjaisi hän. Kolme kertaa. Pitäisköhän punastua häpeästä ja miettiä mitä on tullut sanottua...?

Tervetuloa kuudes ikävuosi

2011-03-03T16:02:00.005+03:00

Esikoinen, kuutta päivää vaille 5 vuotta, kävi tänään Neuvolan Tätin (NT) juttusilla. Aika oli varattuna klo 15, mutta äitinsä johdatti hänet odotushuoneeseen ja klo 7:50. Siinä sitten eväsleipää söi tuo liki viisivuotias ja äitinsä luki kaksplussaa kun NT kysyi että oliko meillä tapaaminen. Huonomuistiselle äitille selvisi asiain oikea laita, mutta onneksi NT:llä oli aikaa vastaanottaa Ipanus saman tien. Mutsi jäi lukemaan kodinkuvalehteä ja Ipanus hyppeli NT:n huoneeseen.

Huoneesta ei paljon ääniä kuulunut, mutta tarkkakorvainen/huonomuistinen lehdenlukija erotti sen verran että palikoista rakenneltiin ja näköä tarkastettiin. Mitä ilmeisimmin tapahtui myös punnitusta ja pään mittaamista, sillä lukemat olivat 19,2 kg / 114 cm / 51,8 cm.

Näöstä NT sanoi, että koska pariin edellisvuoteen nähden ei nähtävää edistystä ole tapahtunut, hän näkee parhaaksi pistää lähetteen silmälääkärille. Mikäpä siinä sitten, kutsua odotellaan.

Loppuarviona NT sanoi, että Ipanus on reipas ja kiva tyttö ja taidot on semmoiset kuin tässä iässä pitää ollakin. (Eipä silti että sitä olisi kukaan missään vaiheessa kyseenalaistanutkaan.)

Tervetuloa kuudes ikävuosi!

Kootut

2011-02-24T19:16:00.002+03:00

Lapsi, tuo näpsäkkä sängynlämmitin! Päästä hänet nukkumaan peittosi alle ja kanna pois kun itse kaipaat lepoa, niin saat oikaista mukavasti esilämmitettyyn sänkyyn. Toimii loistavasti näin paukkupakkasella!

***

Esikoinen yllätti ja laulaa luikautti Päivänsäteen & Menninkäisen alusta loppuun sanatarkasti ja tunnistettavasti oikealla sävelellä. Aikamoinen muistihirmu!

***

Onhan se kiva huomata työpaikan pihalla että jalassa on toppahousut ja laukussa pitäisi olla farkut vaan ei ole. Istuako siis koko päivän toimistossa hanuri vaahdossa vaiko hommatako kevyemmät pöksyt? Ja hakeako pöksyt kotoa (30 km mennen tullen) vaiko lähimmästä vaatteita myyvästä puljusta (eestaas 10 km)?

***

Esikoinen sanoi että haluaisi loman. -Ei tarvis tehä mittään, elämä olis rauhallista.
Äitinsä on täysin samaa mieltä!

***

‎-Mulla on menny mielikuvitus sekaisin enkä mää tiedä mitä tekisin, voivotteli Esikoinen. Ei ole museotaiteilijan elämä helppoa.

***

Kuopus riisui yöllä vaippansa ja läsäytti sen mun naamalle kun kuulemma oli iso vaippa. Olipa joo, oikea kolmen litran aromipesä.

***

-Äiti, eikö vanhojen ihmisten tarvi mennä töihin? mietti Esikoinen.
-Ei tarvi, vastasi äitinsä.
-Miksi sun sitte pittää mennä?

Niinpä.

Otoksia lähimenneisyydestä

2011-02-24T19:08:00.002+03:00

Eipä ole ollut paljon kirjoitettavaa, elo on mennyt samoja latuja. Tässä muuan otos lähimenneisyydestä:

Serkkutroikka oli viikonloppukylässä.

Ulkonakin on kovasta pakkasesta huolimatta telmitty.

Ravintolassa ollaan käyty herkuttelemassa.

Ystävänpäivänä annettiin ja saatiin kortteja ja herkkuja ja nalleja.

Perheen Feminiini sai lisää väriä pintaansa.

Statuspäivitys

2011-02-10T16:00:00.003+03:00

(Klikkaa isommaksi.)

Kunnon mies

2011-02-07T17:13:00.005+03:00

Lutikaisesta on kehkeytynyt oikea kultakurkku. Laulu luikahtaa tilanteessa jos toisessakin ilmoille. Eilisellä automatkalla saimme nauttia hämä-hämä-häkistä (mähähäkki kiipee lankalle, aalinko aamas, mähähäkki kiipee), ajetaan-ajetaan-varo-varovastista (...mittali näyttää kaaheee, jallut on kunnossa...) sekä kaikkien aikojen suosikista, ukko noasta (ukko nooja oli kunnon mees, meni saunaan, pani laakun naulaan, ukko nooja oli kunnon mees).

Ukko nooa se onkin sellainen kunnon mies, joka putkahtaa esille siellä sun täällä. Kun hän syö porkkanaa saatta kuulua että pookkana oli kunnon mees, joskus (Isosisko=) Memma oli kunnon mees ja toisinaan (purkka) puukka oli kunnon mees.

Hassu laulelija on tämä meidän rutputti.

Hitsin kiva viikonloppu

2011-02-07T15:40:00.004+03:00

Lauantaina aamupäivällä hypättiin autoon ja suunnattiin Landelle kaveriperheen luo kylään. Reilu vuorokausi sujahti leikkiessä (liki 5v ja 2 x liki 3v tyypit tulivat niin hyvin toimeen keskenään että aikuisväestö ei lähestulkoon ollut uskoa silmiään) ja seurustellessa liian nopeasti.

Jälkikasvun mielestä reissun huippuhetkiä oli visiitti lehmäin luo.

Lutikkaa ei pelottanut lainkaan ja Ipanus olisi mielellään jäänyt lomitushommiin.

Mies on tyytyväinen kun sai vihdoin korjattua ryskyautonsa pakoputken ja Perheen Feminiini ilahtui kun sai kyläpaikasta matkaan äärimmäisen kätevän vessanpöntönrenkaan, jossa on sopivan kokoinen reikä sekä pikkupepuille että isommille ahtereille.

Hitsinvitsi kun oli kiva viikonloppu!

Luomisen tuska

2011-02-03T11:33:00.005+03:00

Esikoisen kuvataiteellinen harrastuneisuus on edennyt siihen pisteeseen, että se tuottaa ruumiillista tuskaa. Hän oli nääs värittänyt niin ankarasti, että peukaloon oli tullut rakko.

Mutta, kuten Todellinen Taiteija, Ipanus ei antanut kivulle periksi, vaan toteutti visionsa Annina Ballerinasta välittömästi pikkukakkosen jälkeen.

Museossa

2011-01-27T10:04:00.003+03:00

Männä sunnuntaina jätettiin Ipanuksen kanssa Pikkusisko ja Mies päiväunille ja lähdettiin nautiskelemaan külttuurista Pohjois-Pohjanmaan museoon.

Ipanukkeli viipotti läpi näyttelyhuoneiden, osoitti sitä sun tätä ja jäi hetkeksi tutkaileen jotakin, kipitti eteenpäin ja oli intona.

Esikoiseni nautti erityisesti Koiramäki-osastosta, mutta nekin huoneet joissa oli ehta shamaanin luuranko ja tauluja Oulun palosta piti tsekata kahteen kertaan. Outoja juttuja, tuumasi Ipana silmät pyöreänä.

Oli hauskaa katsella musokamoja liki 5-vuotiaan tyttösen silmin. Kampakeramiikka-astian palaset näytti kuulemma näkkileivältä ja täytetty hylje ihanalta.

Meillä oli kivaa. Mihinkähän seuraavaksi mentäis...

Taitavin käsin

2011-01-19T08:30:00.005+03:00

Meillä on viimepäivinä harraastettu kädentaitoja. Lutikka pukee ite. Auta armias jos joku yrittää tulla säätämään siihen! Tulee huutoa ja joskus jopa nyrkistä.

Itsensä pukija.

Isosisko askartelee. Hän tekee kynttilöitä, kitaroita, keijuja, prinsessoja, lintuja, matoja, naulakoita, kaukoputkia, heijastimia, sateenkaaria, kruunuja, kiikareita, lentokoneita, koiria, laivoja, tähtiä, tonttuja ym ym ym. Koko ajan, loputtomasti ja väsymättä. Nuppinsa on pohjaton ideasampo.

Kynttilä.

Em. Ideasampo sai viikonvaihteessa päähänsä että äitin on ommeltava joku pehmolelu. Mieluiten tonttu. Nuori Suunnittelija laati piirustuksen ja antoi suulliset ohjeet minkä laatuinen pehmon pitää olla.

Aamupäivän kestäneen painostuksen ja vonkumisen uuvuttama äiti antoi periksi ja pisti ompelukoneen suriseen. Kuten synnytystapahtumat useasti, tämäkin oli sangen kivulloinen ja pitkä, mutta lopputulos oli vaivan arvoinen - ainakin Ipanoidin mielestä.

Jänis.

Avoin ja raihnainen

2011-01-13T13:28:00.002+03:00

Päiväkodin Täti antoi eilen mukavaa palautetta Lutikaattorista. Kuulemma ulos mentyään hän saapastelee vuoronperää jokaisen aikuisen luo, tervehtii ja juttelee hetken ajan mukavia. Täti sanoi että Luticca on aivan ihanan avoin ja luottavainen lapsi.

Mannaa tekee äitin sydämelle tuollaiset sanat.

Isosiskolla ei mene ihan yhtä hyvin. Alkuviikosta hän tipahti jostain johonkin, ja siitä syntyi valtava mustelma reiteen. Eilen sormensa jäivät oven väliin ja olivat tietty tosi kipeät ja turvoksissa. Lisäksi on se korvatulehdus ja aamulla diagnosoitu yskä.

Voi meidän Esikoista.

Viimeaikaisia

2011-01-09T17:24:00.005+03:00

Uutena vuotena paukutettiin ja suhisteltiin muutamat tähtitikut ja poksut, herkuteltiin herkuilla ja muutenkin otettiin hyvin perinteisellä meiningilla 2011 vastaan.

Välipäivinä kupeitteni hedelmät olivat varahoitopaikassa Hevonjeeran päiväkodissa, mutta siitäkin selvittiin hengissä ja suuremmitta suruitta.

Vapaapäivät on kuluneet leffassa (Esikoisen eka kerta, mutta tuskin viimeinen), luistelemassa (Kuopuksen eka kerta mutta tuskin viimeinen), pulkka/rattikelkka/liukurimäessä, kotosalla ja kylässä.

Perheen Feminiini on jännityksestä jäykkänä eikä malttais odottaa kustin polkemista kun sattui tilaamaan itselleen uuden puhelimen. Aiphöynin! Ens viikolla pitäisi sen saapua. Ah ja oh.

Kirjattakoon muistiin myös Ipanuksen ajatus tulevasta urastaan: Minusta tullee isona museotaiteilija. Se tekkee outoja juttuja ja ihimiset tullee kattoon ja sitte ne lähtee pois.

Jouluaatto

2010-12-27T19:17:00.003+03:00

Kuka siellä porstuassa kolisuttaa?!? (Pikkusisko piiloutui Isosiskon selän taakse.)

Anarkistipukkihan siellä kolkutteli.

Byäää! Pelottaa!

Ipanus näytti Pukille parit muuvvsit.

Ja sitten se perinteinen pakko istua pukin sylissä-kuvio (johon Lutikainen ei rehvakkaista ennekkopuheista huolimatta lähtenyt ollenkaan mukaan, mullisteli vain).

Lahjoja saatiin ja ne avattiin ja niillä leikittiin ja oli mukavaa.

Kiitos kaikille tontuille!

Statuspäivitys

2010-12-21T11:40:00.002+03:00

(Klikkaa isommaksi.)

Peparkakastuga

2010-12-17T11:55:00.005+03:00

Likkojen joulukalenterit on tontun täytettävää mallia. Sieltä on paljastunut kirjaa, nallea, sukkaa, hyasinttia, hoplop-keikkaa, piirustusvälinettä, tarraa, joulukuusen koristetta ym ym ym. (Aika kova homma on ollut tontulla keksiä sukantäytettä, toim. huom.) Eilen aamulla mukelot löysivät sukistansa kirjeet tontulta, joissa sanottiin että onpi aika rakentaa piparkakkutalo! Uulalaa!

Illalla käärimme hihat ja alettiin hommiin. (Jotka fiksu Tonttu oli paistanut valmiiksi edellisenä iltana.)

Joku oli ihan intona.

Joku maistoi pari namua. (Joku Toinen ehkä muutaman enemmänkin... -Äiti minä maistaa ihan vähän, tuumasi Lutikka herttainen hymy huulillaan ja työnsi kymmenennen karkin suuhunsa - kiellosta huolimatta - ja kuuliaisesti sylki sen saman tien roskikseen.)

Tarkkaa hommaa...

Kuviot on hallussa.

Ja näin komia mökki siitä tuli!

Vääryyksiä

2010-12-10T11:12:00.003+03:00

Miksi, oi miksi kaupunkimme modernein ja fiinein lääkäriasema ei jaa bonuskortteja kanta-asiakkailleen?!? Sellaisia että saisi joka kymmenennen käynnin kaupan päälle? Taas oltais saatu leima lipukkeeseen kun käytiin toissa päivänä Esikoisen kanssa herr doktor päivystävän tohtorin luona toteamassa korvatulehdus.

Ja toinen vääryys kohdattiin männä maanantaina kun läheisellä luistinkentällä käytiin. Kenttä oli täynnä sakkia, portit selällään ja kopperon seinässä aukioloaika 7.30-21.30. Kentänvartija istui pallillaan ikkunan takana, muttei kuitenkaan ollut aurannut kenttää tahi avannut pukukoppein ovia.

Me luisteltiin tunteroinen ja kas, kun pois oltiin lähdössä n. klo 12, niin Kenttävahti oli laittanut portit munalukolla ja kettingillä kiinni. Siis täh? Kenttä oli yhä edelleen täynnä väkeä ja samat aukioloajat seinässä.

No, Ipanuudeli ryömi aidan ali ja vanhempansa loikkasivat ketterästi lähes parimetrisen aidan yli.

Kummaa hommaa Pohjolan Valkealta kaupungilta! Grrrrr!

Terroristi

2010-12-09T11:55:00.004+03:00

Pikku-Luticca on kyllä sangen vahvatahtoinen otus. Tänään hän sai kaamean hepulin aamulla, juuri sillä kriittisellä NYT MENNÄÄN ETTEI MYÖHÄSTYTÄ -hetkellä, kun äitee ei suostunut laittaan aurinkolaseja päähän. (Lutkikan päähän siis.) Todellisen draamaprinsessan elkein tuo toppaan ja tekokarvaan pyntätty pienokainen heittäytyi lattialle ja (luonnollisesti) alkoi karjua kuin päätä leikattaisi irti.

Toinen asia, missä Lutikaattori on kunnostautunut, on Isosiskon kiusaaminen. Joka päivä hän lyö/puree/potkii/nipistää/vetää hiuksista/tönii/raapii Ipanusta kerran tai kymmenen. Ja koska Ipanuskin on Aito Draamaprinsessa, alkaa hän ulvoa ja tuottaa kyyneleitä vähäisimmästäkin syystä. Ja koska Lutikaattori on konfliktien pienempi osapuoli, Isosiskon kunniakoodi ja käyttäytymissäännöstö sanoo, ettei takaisin saa antaa samalla mitalla. Ei vaikka itsensä kimppuun käydään.

Eikä Pikkusiskon terroriteot ole pelkästään fyysisiä. Nyt kun sanainen arkku on auennut enempi, solvaa Lutikka siskoaan mm. sanoin pappa memma/tuhma memma, ja kuultiinpa eräänä iltana jopa pissa memma. Voi härreguud sentään mikä huligaani tuosta lapsesta vielä kasvaa!

Arvatkaa vaan, ollaanko näihin väärinkäytöksiin puututtu? Ja kuinka monta kertaa? Ja onko ollut vaikutusta?

Hah.

Tunti helvetissä

2010-12-04T08:53:00.002+03:00

Kävin hammaslääkärissä. Viisaudenhammas vietiin.

Lääkäri kertoi tapahtumien kulun etukäteen. -Laitan puudutuksen, avaan ikenen ja otan hampaan esiin. Sitten teen siihen uria poralla, jotta sen saa otettua palasina pois.

Mua ei vielä pelottanu juuri lainkaan (vaikka varmuuden vuoksi sanoin että mua kovasti pelottaa tämmöiset hammashommat).

MUTTA!

Siinä vaiheessa kun pora alkoi huutaa maksimikierroksilla ja sieraimiin leijui käryävän luun haju, iski paniikki. Tärisin ja uikutin, puristin penkin käsinojia rystyset sinimustina.

Poraus ja kaivelu jatkui 45 minuuttia. Välillä Lääkäri katto röngtenkuvaa ja tuumasi että onpa tuo hermokanava lähellä. - Jos katkaisen sen niin sun alahuuli jää lurpolleen loppuiäksi. Ethän sä sitä halua? -Ängghhngnnhhh!!!! yritin sopeltaa suu täynnä kidutusvälineistöä.

Sitten porattiin ja rääkättiin lisää.

-Kylläpä tämä vuotaa, sanoi Lääkäri, ja olen jo porannut tämän ihan ontoksi eikä tuo juuri inahda mihinkään! Ja lisäsi vielä (vissiin lohduttaakseen itseään ja mua)että no, jos mä olisin katkaissut sen hermokanavan niin sitten olisi veri roiskunut kattoon asti!

Jippii, tuumasin hengessäni ja tärisin vähän lisää.

Tunnin kuluttua aloituksesta oltiin siinä pisteessä että Lääkäri ompeli raadellun ikenen kiinni. Verinen tikkauslanka sujahteli nokkani edestä edestakaisin - mikä tervetullut näky!

Että joo. Operaatiosta on viisi päivää aikaa ja leuka on yhä edelleen kipeä, turvoksissa ja mustelmilla. Kaipa se maaliskuuhun mennessä rauhottuu, sitten on nääs viimeisen viisauden vuoro ja sama rääkki uudelleen...

Anteeksi

2010-11-26T09:41:00.005+03:00

Pikkusisko täräytti todistajain läsnä ollessa Isosiskoa nyrkillä otsaan, tahallaan ja tarkoitusperäisesti. Isosisko alkoi ulvoa ja Juniori komennettiin pyytään anteeksi tekosiaan. EI! sanoi Lutikka. -Sitten menet istumaan jäähylle kunnes olet valmis sanomaan anteeksi, määräsi isänsä.

Lutikaattori istui arestirapulla ja tuijotti vihaisesti Isosiskoa ja komentelevaa Miestä. -Joko pyydät anteeksi? -EI!

Istunto jatkui.

Kohta taas annettiin mahdollisuus sovitukseen, mutta Lutikka äyskähti EI! ja istui takaisin portaalle.

Äiti meni Lutikaisen luo ja kertoi Saman Vanhan Tarina kuin joka kerta vastaavassa tilanteessa (siis että lyöminen ei ole sallittua koska Isosiskoon sattui, pitää pyytää anteeksi jne jne). Pallukka nousi ja meni Siskon luo, otti kaulasta kiinni ja aloitti an -- mutta karjaisikin kesken suorituksen EI ja työnsi alahuulen rullalle.

Ja taas arestihäkki heilahti.

Lutikkaa maaniteltiin ja komennettiin ja käskettiin ja pyydettiin pyytämään anteeksi yhteensä parikymmentä minuuttia ilman tulosta. Sitten hän omasta aloitteestaan meni Ipanuksen luo, halasi ja sanoi anteetti.

Eihän se kukkokaan käskien laula, eikä varsinkaan erityisen jääräpäinen yksilö.

Keskustelu

2010-11-23T10:01:00.004+03:00

Eilen käytiin seuraava dialogi Lutikaisen ja emonsa kesken:

L: Äitii, aavaa mitä? [arvaa mitä]
E: No mitä?
L: Aavaa mitä?
E: No mitä?
L: Aavaa mitä?
E: No?
L: Aavaa mitä?
E: -
L: Aavaa mitä?
E: -
L: AAVAA MITÄ?
E: -
L: ÄITI AAVAA MITÄÄÄ!!!
E: No en arvaa.
L: MISSIIIIIIiii??? YÄÄÄÄÄ!!! [miksi? ja surkeaa tekoitkua naama nutturalla]

Niin että Lutcca on keksinyt uuden sanonnan. Millonkahan hän tajuaa miten sitä käytetään?

Kipiä Ipanus ja MINÄ ITE

2010-11-18T10:57:00.003+03:00

Ipananana on ollut kovasti sairas. Eilen oli hammas kipeä, toissapäivänä jalka, tänään maha, viime viikolla selkä ja joka toisena päivänä käsi. Kivistys iskee aina aamuisin kun pitäisi herätä ja pukea ja lähtä päiväkotiin. Ja sitten taas kun tullaan takaisin kotiin ja kuuluu komento riisua. Voi voi Ipanusta.

Lutikka on MINÄ ITE!!! MINÄ ITE riisun, MINÄ ITE pesen kädet, MINÄ ITE kaadan maitoa, MINÄ ITE suihkutan, MINÄ ITEEEEEEE!!! Mutta minä ite ei syö ite (paitsi jos on aivan huippuhyvää ruokaa), minä ite ei nukahda itsekseen, minä ite ei mene potalle ite.

Nuppi ja Nappi poseeraavat lokakuun loppupuolella.

Lunta!

2010-11-12T11:34:00.005+03:00

Oi iloa ja riemua! Lunta! Valoisuutta! Lumilinnoja! Kolaushommia! Lumipalloja! Mäenlaskua! Pulkkailua! Potkurikyytiä!

Ipanoidi rakensi oitis läpiryömittävän iglun pihalle (ja samalla lennätti lapiollisen lunta Lutikan naamalle, josta tietysti tuli kauhea märy) ja olisi halunnut muuttaa siihen asumaan.

Korvaputkihommia

2010-11-06T20:12:00.004+03:00

Lutikaattori kävi taas korvaputkilääkärissä. (Edellinen kerta oli helmikuussa.) Tämä kerta meni suurin piirtein saman kaavan mukaan, paitsi että Luticalle annettiin esilääkitystä kun nukutus tehtiin tipalla ja kitarisat poistettiin. Ja laitettiin silikoniputket eikä metallisia kuten viimeksi.

Operaatio meni hyvin ja toipuminen on ollut nopeaa. Eka päivinä risaleikkauksen jälkeen on pitänyt vältellä kuumia ja kitalakea tökkiviä ruokia (Luticcaa on vähän kyrpinyt kun ei ole saanut syödä näkkäriä) eikä ole saanut riehkasta, mutta nyt alkaa homma olla jo entisellä mallilla.

1. Odotellessa luettiin kirjoja.
2. Käsiin ja vasempaan jalkaan laitettiin puudutusvoidetta. Tatu-ointi, sanoi Luticca.
3. Operaatio kesti 40 minuuttia. Pitkä aika odottaa kun edellisellä kerralla meni vartti.
4. Purnukka nukkui päiväunet samaan syssyyn.
5. Nalle kainaloon ja kotiin!

Jälleen kerran en voi kuin ihmetellä tuon ihanan tyttöseni reipasta ja rohkeaa luonnetta. Koko toimitus kesti aamusta noin neljään iltapäivällä kaikkine odotuksineen ja syömättä olemisineen, eikä Muhvetti ollut moksiskaan. Hymyili ja naureskeli vaan ja kun silloin kun ei hymyilyttänyt, oli itkemättä ja reippaana äiskän sylissä. Ihana kultaiseni mun!

Sing Star

2010-10-31T10:51:00.002+03:00

Allekirjoittanut jodlasi eilissä iltana (no okei, yönä) singstaria tyttöporukalla kellarissa ja lapsukaiset koisivat vintissä. Justiinsa kun oltiin saatu vedettyä viimeiset sulosoinnut whitneyhoustoni-ulinasta, Ipanus heräsi. Äitiiiiiiiiii, mulla tullee räkä nenästääää!!! Meikä kipitti kuuttasataa yläkertaan avustaan niisto-operaatiossa, mutta kävikin ilmi ettei nenästä mitään räkää tullut, vaan verta.

Tilanne saatiin nopeasti haltuun, mutta mielessä kävi ajatus että pitäisköhän laittaa whitneyhoustonit pannaan, koska on olemassa mahdollisuus että Ipanan nenäverenvuoto johtui siitä että kauhean ulvonnan aiheuttamat ääniaallot poksauttivat verisuonen Ipanoidin nenässä...

Veritupponokka

2010-10-27T15:04:00.003+03:00

Kun eilissä päivänä kurvasin hakemaan jälkeläisiä päiväkodista, vastassa oli veritupponokkainen Ipanus. Joku kundi oli potkaissut nenään. Vahingossa tai tahallaan, se riippuu kuka tapahtumain kulkua selitti.

Tänä aamuna Mies opasti Ipanaa tarhatielle: jos joku sua potkasee tai lyö, niin potkaise tai lyö lujemaa takasin!

Hmm. Aika karut ohjeet, mutta niin kait se tässä maailmassa on tehtävä.

Hohhoijjaa

2010-10-25T11:36:00.004+03:00

Ei näy loppua sairastelulle. Ipanuksella oli männä viikolla silmätulehdus ja Miehellä kurkussa streptokokki tai joku sellainen ja Lutican maha on ihan vesikuralla lääkkeistä ja Isosiskoon on tullut yskä ja äitiä masentaa ja vituttaa.

Hohhoijjaa.

Millähän tästä selviäis?

---

Lutikaattori tutki lelukataloogia ja hokasi hämähäkkimiehen oiristelemassa verkossansa. Vähäkäkkimees! kiljaisi hän ja jatkoi pohdinnalla: Äiti ei vähäkäkkimees. M**** ei vähäkäkkimees. Isi on vähäkäkkimees!

Sitten hän lauloi vähäkäkki-laulun.

Korvatulehdus, tonttumania ja plääh

2010-10-20T15:17:00.002+03:00

Kuopuksella on korvatulehdus. Onneksi lääkkeet toimi pikaisesti niin ei enää silmät vuoda keltaista rähmää. Uusi korvaputkiaika on marraskuun alussa.

Esikoinen on aivan raivokas jouluaskartelija! Jatkuvasti pitäisi olla tonttuja askartelemassa. Jouluun mennessä ikkunat ja ovet pullistelee punalakkeja jos sama meno jatkuu.

Mies on kauheassa kurkkukivussa ja surkeassa olossa, sama tila yrittää tunkea munkin päälle. Plääh.

Ei muuta.

Piparihommia

2010-10-13T09:07:00.002+03:00

Eilinen lumisade inspiroi Ipanusta kovasti. Hän muotoili lumiukon ja teki lumitöitä, rakensi lumilinnaa ja vispasi parit lumienkelit. Sitten totesi, että onko kohta joulu? Tehdäänkö pipareita? Äiti yritti ehdottaa muita leivonnaisia, mutta pipareita niiden piti olla. Onneksi kaupan pakastealtaassa oli taikinaa.

Ja jotta koko perhe pääsi joulunalusfiilikseen, piparia hyljeksivä Mies sai torttuja.

Kumikanavan uutisia

2010-10-12T15:41:00.006+03:00

Kumikanavan uutisia:

Luticca on onnistuneesti pidättänyt lirujansa potalle asti päiväkodissa. Kotona hän vaatii vaipan, mutta hoksaa silti sanoa (ainakin joskus) kun vessattaa.

Aamu valkeni valkoisena. Tätä ensilumen ihmeestä kertoo kaksi nenänjälkeä ikkunassa. Ipanus ei ole koko syksynä noussut sängystä, pukeutunut ja vetäissyt ulkokamppeita päälleen yhtä vikkelästi kuin tänä aamuna. Voidaanko me mennä illalla luisteleen tai hiihtään? kysyi hän.

Ipanoidi on alkanut pelkään hirviöitä. Yöksi pitää jättää palamaan pikkuinen ledilyhty joka on sattumoisin punainen - tietävätpä hirviöt jarruttaa Ipanoidin sängyn kulmalla, koska sinne ei ole menemistä!

Valokuvatorstai

2010-10-07T09:32:00.001+03:00

Baarissa rokkimusiikista nautin.

Ei jaksais

2010-10-04T20:05:00.003+03:00

Kuulen sen kitisten, vaatien, kutsuen, pyytäen. Vinkuen, vonkuen, monkuen, vihaisesti, äkäisesti, kiukkuisesti, inuen, kinuten... Äiti, äitiii, äiiitiiiiiii, ÄITI, ÄI-ti, äitiiiiiiiiiih!, äitiäitiäitiäiti...

Loputtomiin. Kahdesta suusta.

Tee, tule, anna, laita, ota, mene, älä tee, älä tule, älä anna, älä laita, älä ota, älä mene. En halua, haluan, en mene, menenpäs. Ota pois, laita tänne, ei saa, tee sitä, anna tätä.

Vaatimuksilla ei ole loppua. Toinen on puoli minuuttia tyytyväinen, toinen ei.

Tuo tekee sitä, tuo ei anna tätä, tuo kiusaa, tuo sotkee. Tuo potkii/puree/lyö. Älä potki/pure/lyö! Se alotti. Sinä lopetat! Äääääääääiiitiiiiiiiiiihhh!!!!!!!!!

Tämä oli taas niitä iltoja kun kaipasin mute-näppäintä.

Valokuvatorstai

2010-09-30T12:01:00.002+03:00

Eteenpäin!

Viimeaikojen tekemisiä

2010-09-28T13:09:00.006+03:00

Ipanuksen väsytystekniikka toimi ja suunatasimme koko perheen kanssa hoploppiin männä lauantaina. Ipanoidi otti äkkilähdön ylempiin ilmanosiin saman tien kun sai rannekkeen käteensä, Kuopus tutkaili tilanteen kehittymistä jonnin verran varovaisemmin.

Aikansa veivattuaan Ipana sanoi, että äiti tuu mun kanssa tuonne ylös. Mutta kun en pysy sun perässä. Mää hiastan tahtia, lupasi Ipanoidi ja sitten mentiin taas. Epäilemättä lapsi nautti enemmän kuin äitinsä.

Eilissä aamuna oli lapsosten kehityskeskustelut päiväkodissa. Hienosti menee molemmilla, tykkääminen on molemminpuolista. Ipanus sai eritysimaininnan sosiaalisista taidoistaan ja kyvystään ilmaista tunteita. Lutikkaa kehuttiin siitä että osaa pitää puoliaan kun joku yrittää napata lelun kädestä.

Emohahmolta vedettiin väkivalloin kaksi hammasta suusta. En ehtinyt edes tajuta kun lääkäri jo tuikkasi puudutteen, paikkasi olemattoman pienen reijänalun ja sitten jo tempasikin ensimmäisen yläviisaudenhampaan veks. Kohta perään rusahti toinenkin irti ja se oli siinä. Turhaan olen pelännyt 10 vuotta ja vältellyt hammaslääkärin penkkiä. Höh.

Niin, ja mainittakoon sekin että Ipanoidin oikeaan korvaan ilmaantui tulehdus, joka pistettiin ojennukseen lääkekuurilla. Siitäs sai!

Statuspäivitys

2010-09-21T15:18:00.006+03:00

(Klikkaa isommaksi ettei tarvi tihrustaa.)

Eräs sunnuntai-ilta

2010-09-20T13:24:00.003+03:00

Ei ole olemassa sinnikkäämpää tyyppiä kuin Luticus luticator, tuo talossamme majaileva pallopäinen pimatsu. Illalla Mies vei lapsukaiset pitkästä aikaa nukkumaan jotta Vaimo sai tuijottaa talkkarista tanssiohjelmaa (ja haaveksia osaavansa itsekin muuta kuin tyylin jalka jalan viereen á la 80-luku).

Mies nappasi Lutikan syliinsä ja lähti kohti yläkertaa, ja tietysti Pallura alkoi itkeä surkeasti. (Aivan niinkuin poika siinä sydäntäraastavassa kohtauksessa Chaplinin elokuvassa the Kid. Minkä näyttelijälahjakkuuden Hollywood vielä Lutikasta saakaan...)

Itku ja karjunta jatkui ja jatkui. Äitinsä tuijottii kelloa ja telkkaria. Kului vartti. Äitiiiiii.... äitiiiiiiiiiiiii. äiäiäiäitiiiiiiii!!!!!!! itki Lutikaattori.

Äitiä vuorotellen hirvitti ja huvitti.

Kului kolme varttia lisää ja huuto vaan jatkui. Äiiiitiiiiiiiiiii... äääääääiiiiiiiTTTTiiiiiiiiii, äititäitiäitiäiti, äitiiIIIIIIIIIIIIIIII...!!!

Äiti istui jähmettyneenä sohvalla ja yritti keskittyä tanssijoiden muuvseihin.

Kului vartti.

Huuto jatkui.

Kello tikitti. Lapsi karjui. Mies ei sanonut mitään ainakaan niin isolla äänellä että olisi alas asti kuulunut.

Tik-tak. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄIIIIIIIITTTTTTTTTIIIIIIIIIIIIIII!!!!!!!!!!

Tik-TAK-TIK-TAK

.
.
.
.
.

Ja sitten - hiljaisuus.

Puolitoista tunta karjui hän. Aika jäärä.

Pikkaripimu

2010-09-17T09:03:00.002+03:00

Eilen Luticca meni hoitoon ilman vaippaa, Isojen Tyttöjen pikkarit jalassa.

Kotiin hän saapui eri vaatteet yllään kuin aamulla.

Treenataanpa vielä tätä hommaa...

Isi tato! Ei vaippa!

Muskelivene

2010-09-14T09:21:00.005+03:00

Miehelle tulee aina toisinaan Himotuksia. Sellaisia pakko saada -tyyppisiä. Niiden seurauksena meillä on kaikenlaisia sähkökäyttöisiä teräviä vehjeitä ja pyörillä kulkevia kulkuneuvoja. (Ja kaksi lasta, ehhehe.) Ja nyt uusimpana uutuutena muskelivene. Muskeli siinä mielessä, että sitä liikutetaan soutamalla.

Viikon vaihteessa käytiin mökillä tyypittämässä tuo uljas pursi. Hyvin kulki kun Mies souti ja mä vahdin haukkana että jälkikasvu pysyi laitojen sisäpuolella.

Myös Luonnon Ihmeitä todistimme.

Sammakko loikki pellolla ja otin sen käteen. Tarjosin pommpivaista Ipanukselle, mutta se oli kuulemma hyi limanen! (Outoa kuulla tuollainen kommentti Kakrun suusta, koskapa hän ei arastele ottaa käteen yhtään minkäänsorttista surisevaa/ pörisevää/ pistävää/ lentävää/ kahdeksanjalkaista/ verkkoa kutovaa/ matelevaa/ multaan kaivautuvaa hyönteistä/ matoa/ ötökkää.)

Myös joutsenia oli pellon täydeltä ja kurjet kiljuivat niin että tärykalvot soi.

Ilon ja onnen hetkiä

2010-09-08T10:54:00.004+03:00

Oi ja voi noita tyttäriäni.

---

Esikoinen löysi eräänä päivänä päiväkodin pihalta pörröisen, n. viisisenttisen langanpätkän, oikean aarteen. Hän toimitti sen äidilleen ja pyysi että siitä tehtäisi jotain. Tee ihan mitä haluat tehä mulle, kuului työmääräys. No joo, äiti mietti hetken ja muotoili langanpätkästä pallukan, jonka kiinnitti vanhaan villasukkaan. Ompelipa hän siihen kaksi nappiakin ja avot - lankapallukkanokkainen villahiiri oli valmis. Ipanus liekehti innosta!

mutta!

Eilen villahiiri oli unohtunut tarhaan. Mikä kauhea itku ja märy siitä tulikaan! Kekseliäs äiti tuumasi että ei huolta lain, tehdään toinen hiiri. Joo, innostui Ipanoidi, tehhään tyttöhiiri! Kätköistään Ipanus kaivoi myöskin päiväkodin lattialta löytyneen tekokukan lehden, joka oli määrä kiinnittää tyttöhiiren päähän. Tee siihen sellaisia kiekuroita hiuksia kans. Nappeja ommeltiin, villalankaa letitettiin ja avot - tyttöhiiri oli valmis. Jos suinkin mahdollista, Ipanus oli vielä enemmän onnessaan! Tämä tyttöhiiri on ihana, se poikahiiri on ruma. Mää annan sen Lutikalle.

Hänellä on antelias luonne.

---

Aamuna toissa-aamuisena Luticca riipi yöasun yltään, vei vaippansa roskiin ja sanoi pittaa. Äitinsä ohjeisti lastaan siirtymään mitä pikimmiten potalle. Too, (=joo) sanoi Lutikaattori ja suuntasi vessaan, mutta kääntyi viime hetkellä ja kipaisi hakemaan kirjan. Sitten vasta hän istahti potalle ja antoi lurista.

Viime yönä Nappanahka ei ollut pissannut ollenkaan vaippaan. Herättyään hän marssi potalle ja lirutteli sen puolilleen.

Tästä se lähtee. (YESH!!!!)

Tulkille on tarvetta

2010-09-02T21:04:00.003+03:00

Lutikaattorin sanavarasto kasvaa huimaa vauhtia. Ja mitä enemmän hän juttelee, sitä vähemmän äitinsä tajuaa. Onneksi on kuitenkin simultaanitulkki omasta takaa, Isosisko siis.

Eilen Luticca tuumasi että piipaa. Äiti oli ihan öönä. Mikä piipaa??? Se sano että kilpailuun tulkkasi Ipanus. Niinpä niin, kilpailuunhan me oltiin menossa, Firman Lastenkisoihin nääs. (Juoksua, pituushyppyä ja pallonheittoa, palkkioksi makkaraa ja mitalit.)

Eräänä toisena iltana Lutikainen sanoi että haahaalailai. Hmm, mietti Äiti ja miettipä toisenkin kerran että hmm hmm kun haahaalailai!!! vaati Luticca. Se sanoo että hammasharja, tulkitsi Isosisko. Aivan niin, selvä se, sanoi äiti ja ojensi Helmihampaalle pesuvälineen.

Iltapalaksi Pallovarvas nauttii mielellään puloa, mutta auta armias jos nenän eteen asetetaan puurolautanen! Huuto on hurjaa ja desibelit säröyttää okulaarit, sillä tilauksessa sanottiin selkeästi että MUROJA kiitos!

Onneksi Juniorin kaikki sanat eivät vaadi tulkkausta tai jätä tulkinnanvaraa. Mammansa tietää täsmälleen mistä on kyse kun Lutikaattori tuumaa että äiti inana.

Hoitolaiset

2010-08-20T13:02:00.004+03:00

Päiväkotirutiinit on alkaneet rullaan näin toisella viikolla oikein hienosti. Ensin me viedään Isosisko oman osastonsa ovelle, josta hän siirtyy sisätiloihin ilman saattajaa (paitsi eka viikolla saatettiin perille asti). Tänään Mies oli mennyt Ipanoidin kanssa naulakolle asti, josta Ipana hieman suivaantuneena oli tuumannut, että ala jo mennä siitä.

Luticca jäi surkeasti itkemään joka aamu ekalla hoitoviikolla, mutta nyttemmin hän singahtaa leikkimään saman tien kun on saanut päällysvaatteet pois. Edes heiheitä hän ei ehdi sanomaan kun mentävä on.

Eilen Lutikaattori oli maalannut vesiväreillä. Muut taatiaiset olivat tehneet yhdet maalaukset, mutta meidän Taiteilija oli maalannut ja maalannut ja maalannut kolme teosta. Hoitajatätillä oli ollut kuulemma jo kova vessahätäkin, muttei ollut raskinut keskeyttää luovaa prosessia. Kun on flow päällä, niin silloin on annettava taiteen virrata!

Illat on olleet jonninverran itkuisia ja känkkäräisiä, varsinkin kun Ipanus ei ihan joka päivä nuku päikkäreitä. Viime yön molemmat likat nukkuivat omissa sängyissään (yesh!), muina öinä ainakin Luticca on tullut viereen. Onneksi silmittömät yöitkuhuudot on loppuneet, mutta selkeesti pikkunuhmulla on tarve olla lähellä ja kun kerran päivällä ei voi, niin sitten yöllä edes.

Sen lisäksi että hoitohommat on taas alkaneet - ja työt - ollaan oltu mökillä ja ulkoiltu ja pyöräilty ja muuta normaalia huttua. Viimeisimmän mökkireissun aikaan meillä oli Miehen kanssa sokerihääpäivä ja armaani yllätti mut ihan kokonaan kun lahjoitti iiiiiiiiiiiiiiiiii-hanan timanttisormuksen! Olin lentää hämmästyksestä (ja karaattien loisteesta, ehhehe) selälleni enkä voinut koko päivänä tehdä mitään kun aurinko kimmelsi sormuksen kautta suoraan silmiini.

Uusi Kyky

2010-08-06T11:23:00.003+03:00

Ipanus on Intohomoinen Pyöräilijä. Ja nyt ihan kokonaan ILMAN APURATTAITA!!!

Olen niin ylpeä, että halkean!!!

Viuh, sanoo lomalaisen jalat

2010-07-27T14:29:00.003+03:00

Voi tätä lomaa kun on niin kiirettä ettei ehtis edes blogiin päivittelemään tätä kiirettä! Ollaan Perheen kanssa suhattu liikennepuistossa, rantsussa, mökillä, kaveroimassa, Jyväskylässä ja Peukkulassa, Kuopiossa ja Iisalmessa ja ilman perhettä likkakaverien kanssa mökillä ja kukkaisjuhlissa ja ens viikonvaihteessa mennään Miehen kanssa rokkifestareille.

Hellettä on piisannut, välillä liikaakin. Nytkin ulkona on noin 30 astetta varjossa, sisällä vähän vähempi. Siitä huolimatta Ipanoidiin on tullut angiina. Kurkkutorvi on kauhean kipeä, onneksi ei ole kuumetta tai muita oireita. No, kauanhan tässä oltiinkin terveinä.

Sellainen Ennenkuulumaton tapaus sattui, että Mies UNOHTI mun synttärit! Yleensä paapatan niistä kolme viikkoa etukäteen ja vihjailen sopivista lahjoist, mutta nyt olin ihan hiljaa. Synttäriaamuna sitten kysäisin ohimennen, että missä ne kukkapuskat, lahjat ym ym asiaan kuuluvat jutut on. Mies-riepu säikähti ja pomppas sängystä kuin raketti. Nyt tuli virhe, tuumasi hän ja singahti kukkakauppaan. Tultuaan valmisti aamiaisen ja päivemmällä käytiin kartsalla lahjaostoksella. Sattui kuitenkin niin sopivasti, että Huonomuistinen oli unheuttanut lompsansa autoon, joten Sankaritar maksoi itse valitsemansa Efva Attlingin korun. (Tässä iässäkin on siis vielä toivoa, ehhehe.)

Ainiin joo, Luticca on keksinyt uuden taidon! Hän osaa purskuttaa ja sylkeä kun hampaat pestään. Isosisko on saanut pitkällisen (n. 5 kk) kinuamisen jälkeen potkulaudan ja sillä hän suhaisi menemään ihan kaikkialle ja jokapaikkaan.

Kuumaa ja vetistä

2010-07-14T11:42:00.004+03:00

Koskapa on ollut tämmöistä hiki-ilmaa, niin ollaan otettu vedestä kaikki ilo irti. Ollaan käyty uimassa niin monta kertaa kuin edellisinä kesinä yhteensä.

On käyty meressä, järvessä, toisessa järvessä, omassa kahluualtaassa, ja ruotsalaisessa lätäkössä. On ruikittu vettä letkulla ja kastelukannuilla, seisottu sateessa ja liottu suihkussa.

On juotu vettä ja lotrattu muuten vaan, on pesty nukenvaatteita ja petivaatteita, meinattu pestä mattoja (mutta laiskuus iski - kuka hullu tämmöisellä helteellä mitään Oikeaa Hommaa jaksaa tehdä?!?). Vesimelonia on syöty kilotolkulla ja vetistä kurkkua menee päivässä puolitoista kappaletta.

Ja jopa minä itse, kylmää vettä kammoava talviturkkilainen jo seitsemän vuoden ajan, uskaltauduin kahlaamaan yli polviveden! OMG!

Reissussa ja reissusta

2010-07-12T21:26:00.005+03:00

Tultiin kotiin lomareissulta pari päivää sitten. Retkeen sisältyi helvetin kuuma makuuvaunu, rattaiden rikkoutuminen ja uusien hankkiminen, Korkeasaari, Silja Line, pallomeri, Tukholma, vesibussi, hellettä, hotelliyö, Junibacken, rupuisempi Silja Line, kaunis auringonlasku, iskuyritys, pientä shoppailua ja lopuksi kuolettava junamatka kotiin.

Muuan yksityiskohtaisempi reissutapahtuma:

Oltiin laivan kyydissä, tulossa pois Korkeasaaresta ja Esikoista alkoi laulattaa. Hän sanoitti ja sävelsi "Mikä sinun nimesi on"-biisin ja esitti sen. Lopetettuaan laulun Ipanusta ihmetytti: miksi kukaan ei taputa? Vastasin, etteivät ihmiset ehkä kuulleet hänen esitystään. Ipanoidi otti ja nosti volyymit viisinkertaiseksi ja esitti kappaleensa uudelleen. (Eikä kukaan vieläkään taputtanut, höh.)

Korkeasaaressa.

Paluumatkalla kotosuomeen oli aivan huippuhyvä keli ja lähdin kuvailemaan auringonlaskua. Zuumailin ja tähtäilin kun japanilainen, n. 50-vuotias mies tuli kysymään josko voisin ottaa kuvan hänestä laskevan arskan kanssa. Ystävällisesti sen tein. Äijä kiitteli ja kysäisi, että are you solo? En ihan heti tajunnut mistä on kyse, mutta sitten hokasin että vissiin se yritti iskeä mua! Ou jee...

Laivalla.

Junamatkalla kotiin Ipanoidi leikki itseään jonninverran vanhemman pojan kanssa. Oli poitsun vuoro etsiä piilotettu koiralelu ja Ipanus huuteli kundille että tuu etsimään. Kossi ei ollut kuulevinaankaan kun porisi kahden muun pojan kanssa. Kakru meni lähemmäs ja toisti, että nyt on sun vuoro etsiä. Kaveri tuumasi, että älä nyt tule siihen kun mä puhun poikien kanssa. Meinasi naurattaa tuo klassinen mee nyt siitä akka kauemmas, meillä on miesten jutut kesken -asetelma.

Tukholmissa.

Ihanat naiset rannalla

2010-07-04T22:38:00.002+03:00

Olipa meillä likkojen kanssa mahtava päivä! Suunnattiin heti aamupäivästä mun Sisko-Kullan ja tyttöjen Serkkutroikan ynnä sukulaislikka J:n kanssa Hailuotoon biitsille. Kylmälaukut ja kassit oli pakattu herkuilla, uimavälineistöllä ja muilla tykötarpeilla, ihan niinkuin 30 vuotta sitten kun tehtiin samanlaisia retkiä meidän äitin kanssa.

Aurinko paistoi 25 astetta varjossa, mutta mereltä tuuli justiinsa niin sopivasti, ettei ollut yhtään liian kuuma. Hiekka oli hienon hienoa ja pölisevää, sitä meni joka paikkaan ja eväkset ratisivat hampaissa, mutta eipä se haitannut.

Kakrut melskasivat vedessä ja seikkailivat hiekkadyyneillä, juoksivat kilpaa ja tekivät hiekkalinnoja. Ite nautin erityisesti silkinpehmeän ja lämpimän hiekan tunnusta varpaiden alla, välissä ja yllä. Huippua!

LOMA!

2010-06-30T23:47:00.002+03:00

Loma alkoi ja on ollut ihanaa!!! Siitä todisteena kuvapläjäys juhannukselta.

Meidän imeväinen

2010-06-20T14:27:00.003+03:00

Joitakin aíkoja sitten ystäväni Aa kävi kylässä jälkeläistensä kanssa, joista nuorimmainen on imeväisiässä. Imeväisen tissunsyömähommat kiinnostivat Luticcaa kovasti, mutta ihan jyvälle hän ei niistä päässyt. Nääs kun Lutikaattoria alkaa nykyään vauvattaa, hän pötkähtää syliini ja muka lussuttaa huulet törsöllään mun habalihaksen paikkeilla. Vähän menee hutiksi...

Vesirakko ja luumuja

2010-06-17T22:45:00.003+03:00

Ipanan suosikkinukke on kipeä. Sillä on vesirakko ja luumuja*, sangen vakavaa siis. Nukkea on hoidettu kovasti. Ipana on pukenut sen toppakamppeisiin ja rakentanut oman sänkynsä viereen sairasvuoteen, jossa potilas makaa voimattomana.

Tänään vesirakko tarttui Pikkusiskoon. Tohtori Ipana kaivoi hetkeäkään epäröimättä esille lääkärikirjan ja totesi että nyt sulle laitetaan rokotus. Lutikka ojensi kuuliaisesti kätensä ja onneksi vesirakko parani. (Luumuista en tiedä.)

* Vesirokko ja luomia, suom. huom.

Kulttuuripläjäys

2010-06-15T19:03:00.004+03:00

Viikon Kulttuuriannos: Turkansaaren ulkomuseo. Erinomainen sunnuntairetkikohde! Ipanusta kiinnosti kovasti kuikkia vanhoja kamoja ja Lutikkakin oli menossa intopiukeena kattoon sissää joka tönöön.

Museon kirkossa veisattiin raikuvalla äänellä ja Ipanus kovasti ihmetteli moista menoa. Äitinsä selitti että siellä on jumalanpalvelus, ihmiset istuu hiljaa ja pappi paapattaa, välillä vedetään biisi.

Ipanoidi omaksui tiedon aika hyvin, koska seuraavana päivänä nuket istuivat rivissä hiljaa kun pastori Ipanus paapatti isoon ääneen.

Apurattaaton puoli ja pyörittimiä

2010-06-10T22:43:00.004+03:00

Jopas on aikaa taas kulkenut siltain alta sitten edellisen postauksen. Kaikenlaista ollaan tehty. Oltu mökillä yötä ja maalattu taloa, käyty tivolissa ja valmistujaisjuhlissa ja puistoissa. Suurimmaksi osaksi kuitenkin veivattu tätä samaa tylsää arkea. Siksi ei ole oikein kirjoituskaan luistanut, ei ole ollut mitään mainitsemisen arvoista Tapahtumaa.

Kuvat on otettu likkojen Serkkulikan valmistumisjuhlista. Ipanus lisäsi viime hetkellä asuunsa päärusetin ja totesi että nyt mää oon tosi kaunis.

Isosiskon polkurattaasta on irroitettu toinen apuratas. Vaikka olen sen monasti nähnyt, en vieläkään ymmärrä miten Veivaaja hallitsee kulkuneuvonsa kääntyessään oikealle, siis sille apurattaattomalle puolelle, vaikka kaikki paino on vasemmalla? Mystistä.

Eräänä iltana seurusteltiin Lutikaattorin kanssa. Pötköteltiin sängyllä, poristiin ja telmittiin. Pampula kertoi, että Paapo tönii Mamma ääää (itkun ääntä) Iisa hoitaa. Eli hoitopaikassa toinen hoitopojista tönii, Palluraa alkaa itkettää ja sitten Hoitotäti hoitaa. Wau! Nuhvura osaa kertoa asioita!

Nappulasta on kehkeytynyt porisijan lisäksi intohimoinen potalla istuja. Hän hokee pottaa 30 kertaa illassa ja istuisi siinä vaikka tunnin putkeen. Kaipa sinne pottaan joskus vielä jotain tuleekin, viime aikoina lirut on ruikittu potan viereen...

Eilen kun vihdoin oli sen verran aurinkoa näkyvissä, päästiin vihdoinkin käymään tivolissa. Isompi Elmo oli ihan tohkeissaan ja hihkui innosta koko matkan. Sitten kun sai maailmanpyörän tähtäimeen, hihkuminen muuttui kirkumiseksi. Ipanoidi olisi luonnollisesti halunnut käydä kaikissa kokoluokkansa vekottimissa, mieluiten useampaan kertaan.

Luticca oli hieman hämillään kaikesta eikä olisi halunnut mennä mihinkään vehkeeseen. Pienen huudon kanssa hän suostui lopulta istumaan kaikista pienimmille tarkoitetussa pyörittimessä ja sepä olikin kivaa!

Huomenna on tämän mutsin Kiva Päivä kun on Firman Suvijuhla. Meinaan sonnustautua sinne kaikkensa antaneen nyrkkeilijän vermeisiin, sisältää mustaa silmää, laastaroitua nenää, nyrkkikäärettä, satiinishortsia ja sen sellaista.

Valokuvatorstai

2010-05-27T08:45:00.001+03:00

Viesti. Aika selvää pässinlihaa.

Pikapäivitys

2010-05-25T16:40:00.003+03:00

Kun on (muka) niin kiirettä niin en ehdi kirjoittaa, mutta pistän muutaman kuva menneiltä viimeajoilta:

Eli jos näin pikaisesti tiivistäis, niin eräs on kaatunut polvinahat hajalle (ovat onneksi jo hyvin parantumaan päin) ja yksi on seisoskellut kädet syvällä taskuissa. Olemme käyneet jätskillä torinrannassa ja jotkut on rapanneet (ja maalanneet) seiniä kun toiset on tehneet hiekkalinnoja. Hommattiin vivuilla ohjattava nosturikone helpottaan rappaus/maalaustyötä ja myöskin kolme komiaa uuttavanhaa tuolia keittiöön.

Että semmosta.

Keväthommia

2010-05-19T23:13:00.004+03:00

Käytiin viikonvaihteessa mökillä aistimassa keväisiä luonnontuotteita (sontaa ja taukoamatonta linnunlaulua), tekemässä keväisiä hommia (haravointia ja sisustussuunnittelua) ja muuten vaan nautiskelemassa olemisesta. Harmi kun ei voitu jäädä yöksi.

Esikoinen ravasi kuuttasataa Naapurin Tädin luo kun sai lähtöluvan. Hän todellakin osaa ottaa naapurissa kaiken irti palvelusta ja jakamattomasta huomiosta. Mitä tahansa Ipanus siellä tekeekin, se on suuren ihastuksen ja hämmästyksen aihe.

Ryönäpaitainen Lutikuti leikki ja touhuili itsekseen kun me Miehen kanssa kynsittiin pihaa. Vaikuttaa siltä että tulevan kesän mökkireissut ovat huomattavan paljon helpompia kuin viimekesäiset, sen verran kivaa Papöösilla oli. (Kuvassa Mutterinokalla on suosikkipipo päässä. Se on varmasti kaikissa tänä kesänä otettavissa kuvissa päässä, koska tuo muotitietoinen ei suostu muita päähineitä käyttämään.)

Asfalttiviidakossa ei ole ollut helppoa olla sandaalijalkainen nelivuotias. Nääs kun Sandaalijalka ei aina muista nostaa koipiaan tarpeeksi korkealle kun lähtee juoksemaan. Lopputulema on tämä.

Huhheijjaa

2010-05-15T21:09:00.002+03:00

Huh a) hellettä ja b) tätä juhlimista. Siskokset on taintuneet peteihinsä umpiväsyneinä, eikä ihme. Mittari on losottanut 25 asteessa koko päivän, Nuppi ja Nappi on paahtaneet pitkin pihaa kilpaa auringon kanssa, Mies on maalannut ja Äitee huhkinut hellan edessä.

Iltapäivällä talo täyttyi omista ja vieraista (kahdeksan 8 kk - 8 v naperoa ja kymmenen 18 - 47 -vuotiasta aikaihmistä). Oli ihan kohtuullisesti säpinää, varsinkin kun tietysti just silloin taivas tiputti muutamat kuurot eikä kakaralaumaa voinut nakata kartanolle. Mutta kivaa oli, sekä Päivänsankarittarella että muulla perheellä.

Äitin vauvasta on kasvanut hyvin määrätietoinen ja iloinen minä ite -tyyppi. Suosikkihommaa on hiekkakakkujen tekeminen ja nuken hoitaminen. Kirjoja hän tykkää katsella ja rakennella legoista muureja. Suosikkiruokaa on tomaatit ja kaikki muu mitä nenän alle kannetaan. Jos suuhun saa jotain erityisen makeaa, niinkuin jätskiä tai karkin, niin Lutikaattori nauraa mäkättää samanlaisella äänellä kuin pieni vuohi.

Jos Napparaa ei joku asia miellytä, hän nipistää, puraisee tai lyö. Ja komento käy saman tien jäähyportaalle. Siellä Raggari istuu sen aikaa, että pääsee pyytään uhrilta anteeksi (hali ja antetti.)

Kun Nuppi tykkää jostakin, hän halii ja pussaa. Kaikista ihaninta on perhehali, siis kun yhdessä halaillaan toisiamme. Ja kaikista ihaninta on myös Isosisko, Lutikan esikuva ja idoli, kaiken osaava ja kaiken tietävä kommentoora.

Isosiskosta puheen ollen, Neiti Pinsessa sai tilaisuuden loistaa seuransa tanssiesityksessä. Ryhmässä on käynyt kato ja jäljellä oli enää neljä tanssityttöä, joten kaikilla oli tilaa näyttää taitonsa. Tosin Ipanus keskittyi lähinnä vilkuttamaan yleisölle ja ihailemaan ihanaa mekkoaan kun se hulmusi ihanasti kun pyöri. Tanssikuviot meni vähän ohi.

Kaksivuotisneuvolassa

2010-05-11T14:28:00.002+03:00

Nuhvura kävi 2-v neuvolassa. Kasvu on Suuren Ja Mahtavan Käyrän mukaan tasaista. Pituuteen oli tullut vuodessa 6 senttiä ja massaan 1,6 kg. Nuppi oli kasvanut 14 mm. Lutikalla on vauvanpituinen pää, nimittäin ympärysmitta on nyt puoli senttiä pitempi kuin nupin ja kropan yhteenlaskettu mitta syntymähetkellä.

Mittaukset meni ongelmitta, mutta mitään muuta Nappula ei sitten suostunutkaan pyynnöstä tekemään. Tuo pieni nalle tädille, sanoi Neuvolan Täti. Ei sanoi Lutikka. Tee palikoista torni, sanoi NT. Ei sanoi Lutikka. Mikä tässä kuvassa on, kysyi NT. Siihen Lutikka ei sanonut mitään, vaikka osaa kyllä normaalisti kertoa ISOLLA äänellä kun koiran näkee. (Tato!!!! 'Au-hau!!!)

Äitiinsä tullut, sanoi Mies.

Lutikka on hedonisti

2010-05-04T21:23:00.004+03:00

Meidän Luticca on hauska tyyppi. Se matkii Isosiskoa ihan kaikessa missä vaan osaa ja kykenee. Niinkuin hampaidenpesussa vaikka.

Isosisko tykkää, että hänen takamuksensa alla on pyyhe kun hän istuu vessanpöntön kannella. Myös Lutikaattori haluaa pyyhkeen. Jos kukaan ei heti tajua sitä asettaa paikalleen, Pampula taputtaa pytyn kantta, osoittaa pyyhettä ja sanoo tähän.

Isosisko aukaisee kitansa yhtä ammolleen kun virtahepo. Niin tekee Pallurakin kun asiasta mainitsee. Isosisko sylkäisee tahnat lavuaariin. Niin tekee Pikkusiskokin (paitsi että ei osaa sylkäistä, mutta pärskäyttää kuitenkin lavuaarin suuntaan).

Lutikkaliinilla on myös ihan omia juttuja. Niinkuin tomaattihimo. Isosisko ei tykkää yhtään tomaatista, mutta Kuopus syö yhdeltä istumalta puoli pakettia pirkka-miniluumutomaatteja, jotka on Lutikan mielestä Kaikkien Herkkutomaattien Kuninkaita.

Toinen Naksuvarpaan oma homma on nautiskelu. Masumursu tykkää olla sylissä tekemättä yhtään mitään muuta. Hän laittaa sylittelijän kädet mahansa ympärille ja näyttää mistä kohti pitää silitellä. Sitten hän nautiskelee.

Hän Nauttii myös jäätelöstään.

Vettä - räntää - vettä ja sen sellaista

2010-05-02T08:31:00.004+03:00

Harvemmin tulee tehtyä sekä lumitöitä että haravointihommia vesisateessa, joka muuttuu rännäksi ja taas vedeksi, mutta nytpä se on koettu. Ja vappuna vielä! Uulalaa, eksotiikkaa! Onneksi Mies rakensi viime kesänä takapihalle katoksen, muuten olisi jäänyt grillaukset grillaamatta em. luonnonilmiöistä johtuen.

Mutta joo, kerrottakoon että kun mä huhkin haravan kanssa, Mies leikki likkojen kanssa. Ipanus ja Lutikka kiikkuivat ja Perheen Pää heitteli niitä/niille rantapalloa ja se oli älyttömän hauskaa. Se oli niin lystiä, että Lutikka nauroi kakan housuunsa. (Onneksi on vielä vaippakin housuissa.)

Saatiin kaupungin viisailta postia. Lapsemme menevät elokuun alusta päiväkotiin! Isosiskosta tulee Meritähti ja Lutikaattorista Kotilo. (Ehhehe.) Isosiskon (ja tietty Pikkusiskonkin) sosiaalinen elämä saa aivan uutta potkua, ja sepä olikin kaikista suurin syy hoitomuodon vaihdokselle. Ja ihan varmasti koko perheellä tulee Hoitotätiä ikävä.

(Laittaisin tähän kohti pari vappukuvaa, mutta koska puhelin on harmillisen tippumistapahtuman vuoksi sökönöö, en laitakaan mitään kuvia.)