Valokuvatorstai

Tänä torstaina tanssitaan! Armaani on tässä kuvassa iloisella tuulella ja sangen akrobaattisena. Viuh!

Juhannustapahtumia

1. Olen ruokkinut jussina mökillä
a) sääskiä
b) mäkäräisiä
c) ahvenia
d) särjen
e) Lapsen
f) Miehen
g) Kaverin Perheineen.
Kaksi ensin mainittua ryhmää melkein imi mut aneemiseksi, mutta olen yrittänyt paikata verenhukkaa nauttimalla runsaasti kaloreita mm. paistetun halloumi-juuston muodossa. Siitä varmaan johtuu etten pyörtynyt kertaakaan vaikka verenhukka oli suurta. Ja suuret on taas paukamatkin jaloissa, en juuri nyt viitsi edes uusia ihania caprihousujani käyttää. Kele!

2. Miehen kanssa muisteltiin menneitä lemmenleikkejä jokirannassa; silloin Vuosia Sitten tanssimme vaakamamboa hietikolla ja nyt olimme taas samassa paikassa intiimipaikat paljaana! Syy paljasperäisyyteen on tosin muuttunut Aikojen Kuluessa: nyt molempia pissatti yhtä aikaa.

3. Lapsi söi enemmän jätskiä kuin aikaisemmin ikinä koko elämänsä aikana yhteensä. Ja maistui hyvälle! Mikään muu ruoka ei sitten maistunutkaan. (Paitsi halloumi-juusto.)

4. Retkotin badenbadenissa ja luin Tohtori Pinewoodin diagnoosia Valittujen Palojen lyhennelmänä. Luxusta!

5. Kuulin luontoääniä viikkokausiksi varastoon. Iltojen ilona krääkkyi muiden siivekkäiden lisäksi ruisrääkkä (Cerx Crex), josta tuli vallan romantillinen olo kun alettiin Leinon Eikan sanoja muisteleen:

Ruislinnun laulu korvissani
Tähkäpäiden päällä täysikuu;
Kesäyön on onni omanani
Kaskisavuun laaksot verhouu
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa
puunto pilven, johon päivä hukkuu
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu
Tuoksut vanamon ja varjot veen
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
Eino Leino - 1903

Summa summarum, mulla oli kaikista paras ja mukavin juhannus mitä voisi ihmisellä olla. Leppoisaa oloa auringon paisteessa, ihania ihmisiä, hyvää ruokaa ja sopivasti juomaa. Ah tätä Suomemme Suvea!

Jee!

Olotilani on iloinen! Minut vakinaistettiin Firman palvelukseen! Olen VakiNainen! Olen IloInen! Olen TyytyVäinen! Jee!

Siis häh?!

Miten voi olla mahdollista tämä: vähän aikaa sitten ei ollut edes lehtiä puissa ja nyt on jo juhannusaaton aatto??? Ja ensi viikolla kun juhannus on mennyt, alkaa loppukesä??!! Siis kysynpähän vaan!

TV: nimim. Epätietoinen

Juhlamielellä

Vietettiin perjantaina Firman Suvijuhlaa. Ei voi moittia että olisi ollut tylsää – varsinkaan kun artistina oli valikoitu joukko Firman Kermaa, mukaan luettuna allekirjoittanut... Ehhehe! Supisuomalaiseen tyyliin kävin avautumassa pikku tuhnuissani Isolle Pomolle työsopimusasioista (kolmen vuoden aikana niitä on ollut jo seitsemän) ja kerroin että mielestäni olisi jo aika vakinaistamisen. En tiiä oliko kovinkaan fiksua, mutta tulipahan sanottua. Haa!

Sunnuntaina, kun heräsin Suvijuhlain aiheuttamasta koomasta (kotosalla lauantai-aamuna klo 5), vietimme Perheen kanssa täydellisen kesäpäivän. Oltiin ulkona, tehtiin puutarhahommia, grillattiin, syötiin jätskiä, poltin käsivarret jne. Kivaa!

Valokuvatorstai

Kuvan aihe on ääni. Ja ääntähän tästä ryhmästä kyllä lähtee! Paitsi että juuri tällä keikalla miksauspöydän hoitaja väänsi väärää numikkaa ja äänentoistolaitteet eivät yhtäkkiä toistaneetkaan ääntä. Mutta meno oli kova silti.

Elefanttimies

Mies on kipeä. Siis Todella Kipeä. Lääkäri määräsi hoidoksi neljänlaista lääkettä. Ne on tarkoitettu nokkosihottuman, epilepsian, ahdistuneisuden ja genitaaliherpeksen (!???!!) hoitoon. Noista voisi päätellä kaikenlaista, mutta kyse on harmittomasta lastentaudista vain... Vesirokkohan se kukkii kuin punajäkälä selässä ja kasvoissa, kellukkaa on kellukan vieressä, alla ja päällä. Armaani näyttää spitaaliselta elefanttimieheltä. On kamalaa seurata vierestä kun toinen on niin kipeä ja tuskainen eikä mikään auta saatananmoiseen syyhyyn paitsi raaputus mitä ei saa harrastaa eikä edes voi, koska nahka on niin hellänä että pienikin kosketus on kuin raastinraudalla riipisi. Vaan onneksi lääkkeet auttaa. (Vaikkei genitaaliherpestä olekaan.)

Uusia vinkeitä

Lapsella on ihan uusia vinkeitä, sellaisia Ison Tytön:

1. Hän leikkii piilosta. Menee piiloon nojatuolin taakse ja kun huhuilen missä Ipanaaaaaa? Onko Ipanus hukassaaaa?, loikkaa hän kikattaen piilosta esiin.
   
2. Hän on ottanut unikaverin. Kamu on pehmoinen nalle, joka on saatava viekkuun justiinsa heti yöpuulle vetäytyessä.
   
3. Hän vie oman vaippansa roskikseen. Ihan oma-alotteisesti jopa!
   
4. Hän sovittelee vanhempiensa kenkiä jalkaan ja osaa ojentaa omansa äiskälle kun ollaan lähdössä ulos.
   
5. Hän tietää missä napa ja nenä on.
   
6. Hän osaa äännellä kuin apina kun katsellaan eläinkirjaa. Hevosen kuvan kohdalla Ipanus naputtaa sormiaan kirjaan ja tekee laukkaavan hepan äänen. Kaikista paras on koala-karhu; koska se on pehmeä ja suloinen, sitä pitää halata ja sanoa aaaaiiiii.
   
7. Hän pyyhkii pöytää talouspaperin palalla, ihan kuin äiti ja iskä. Muutenkin Kakru matkii kaikkea mahdollista. Kun äitinsä teki ryytimaan ja istutti siemeniä, Ipana kuokki avuliaasti maata kepakolla, kun äitinsä nyppi rikkaruohoja kukkapenkistä, Ipana nyppi myös.
   
8. Hän yrittää pukea itse.
   
9. Hän osaa ajaa mopolla istualtaan ja potkia vauhtia.
   
10. Hän on hellä ja tunteellinen, pussaa ja halaa kun siltä tuntuu. Oih.

Valokuvatorstai

Kone on päivän sana. Kuvassa koneen päällä on Perheen Pää. Suurinta huviaan on ajaa mökkiraittia pitkin putki punaisena. Kulkupeli on Tunturi Sport vuodelta 1978. Melko hyvin kulkee, varsinkin kun jarruja ei ole juuri ollenkaan ja äänikin on sangen miehekäs.

Rupisia aikoja

Ollaan naatiskeltu auringosta ja puutarhahommista Ipanuksen kanssa hänen sairauslomansa aikana. Ei voi valittaa että olisi ollut tylsää kun ollaan kupsutettu ja kaaputettu ja ruopsutettu ja istutettu. Ja nurmikkokin leikattiin; lykkäsin leikkuria toisella kädellä ja toisella käsivarrella napotti Lapsi kun isoääninen pörinäkone vähän pelotti. (Ei kuitenkaan pelottanut niin paljon että olisi pysytellyt suosiolla kauempana isänsä kanssa. Ei. Piti päästä äksöniin mukaan.)

Pikku-Kellukkanassusta on muotoutunut Rupikonna, eli tauti alkaa olla ohi. Tänään Konnanen lähtee pariksi yöksi mökille Perheen Pään kanssa ja meikäläinen jää kotosalle kun on töitä. Harmillista. (Tai sitten ei, koska pääsen shoppaan ja leffaan ja vaikka patiolle jos siltä tuntuu!!! Ja voin siivota kaikessa rauhassa ja tehdä justiinsa sellaista ruokaa kuin halajan. Mutta ikävä on jo nyt, molempia.)

Aika hiljaista on elomme tää. Suurin Tapaus viime aikoina oli se kun unohdin Miehen avaimet ostoskärryyn. Vasta kotona hoksattiin tapahtunut. Mies huusi kuin hinaaja ja oli soittamassa paikallisradion kautta etsintäjoukot avainten perään, mutta onneksi ne kuitenkin löytyivät kaupan infosta. Mieskin jo puhuu mulle muutenkin kuin sihisemällä hampaiden välistä.