torstaina, helmikuuta 25

Putkihommissa

Luticalle laitettiin ne paljonpuhutut Putket eilissäpäivänä. Eipä ollut hankala keikka lainkaan! Näin se meni:

8.10 Luticca lopetteli aamiaisen. Seuraavan kerran hänelle annetaan ravinteita vasta opraation jälkeen noin seitsemän tunnin päästä. Vähän jänskättää, että miten Hyväruokainen Pallopäinen Tyttöni selviytyy noin pitkästä nälkäkaudesta.

8.11 - 12.38 Tässä välissä Luticca leikkii ja käy suihkussa ja pukeutuu ja nukkuu päikkärit ja herää ja pukee ulkokamppeet päälle ja köröttelee sairaalaan.

12.39 Ilmottaudutaan 20 minsaa etuajassa sairaalassa. Odotellaan ja leikitään ja piirretään ja katsellaan lehtiä.

13.05 Nukutuslääkäri käyt sanomassa päivää ja kertoo miten nukutuksen kanssa edetään. Suunnitelma on sellainen, että Ananas istuu sylissäni leikkaussalissa, selkä Nukutuslääkäriin päin, ja tohtori laittaa takavasemmalta maskin tytön kasvoille. Likka nukahtaa ja mä lähden pois leikkaamosta. Kuulen myös että koska nukutus tehdään vain kaasuilla, ne poistuvat elimistöstä suunnilleen saman tien kun kaasuttelu lopetetaan, eikä niistä tod näk tule mitään jälkioireita. Lutikaattori saa syödä heti kun sapuska vaan maistuu.

13.18 Odotellaan ja leikitään ja piirretään ja katsellaan lehtiä.

13.34 Leikkaava Korvalääkäri tulee sanomaan terve ja käydään vielä toimenpiteen yksityiskohdat läpi. Pyydän, että korviin laitetaan titaaniputket, kun oon kuullut useammasta lähteestä että muoviset pysyy huonommin. (Vaikka Lääkärin mukaan tilastoissa ei ole eroja erilaisten tuubien pysyvyyksillä.)

13.40 Siirrytään leikkaussaliin. Lutikka kattelee kummissaan kun on niin monen näköisiä vekottimia siellä. Hoitajat ovat tosi mukavia eikä Likkaa pelota yhtään. (Äitiä ehkä vähäsen.)

13.42 Nukutuslääkäri tulee paikalle ja me otetaan Lutican kanssa Oikea Asento. Maski laitetaan Pallukan kasvoille ja hän hengittää tyynen rauhellisesti kitkerän hajuista kaasua. Muuan henkäys ja Pampula on jo unten mailla. "Ihan kuin oppikirjasta", tuumaa Nukutuslääkäri. Asettelemme porukalla Pumpernikkelin leikkauspedille ja mut ohjataan ulos.

13.47 Istun odotushuoneessa ja litkin liian kuumaa teetä. Lähetän Miehelle tilannetiedotuksen ja munttaan suklaakeksiä.

14.07 Oven takaa heräämöstä kuuluu tuttu yskäisy ja singahdan oitis sinne. Melkein törmään ovella Hoitajaan joka on mua tulossa hakemaan. Lutikaattori on Toisen Hoitajan sylissä ja ihan tööt. Otan hänet hellään huomaani ja istuskelemme hetken. Pikku-Mutkula juo vähän mehua ja palaa vähitelleen tähän maailmaan (eli alkaa vaatia sänkyyn kiinnitettyä pahmolelua itselleen).

14.15 Lääkäri tulee juttelemaan. Kaikki on mennyt niinkuin pitääkin. Molemmista korvista löytyi liimaa, vaikka oletus oli että toisessa korvassa sitä ei ole, eli putkitus oli todellakin tarpeen.

14.23 Siirrymme odotushuomeen puolelle. Hoitaja kaivaa lelukopan esiin ja tuo Nappanahalle jäätelöä. Haen kaapista pilttiä ja annan jälkeläiselle suolakeksiä. Istuskellaan ja ihmetellään.

14.35 - 15.32 Istumme ja leikimme, luemme kirjoja. Hoitaja kuikkii välillä että onhan kaikki kunnossa.

15.33 Saamme paperit ja lähtöluvan.



Että eipä jäänyt traumoja Lutikaattorille eikä mutsilleen tuosta hommasta. Nahvero ei ole ollut ollenkaan kipeä eikä pahoinvoiva jälkeenpäin, ennemminkin juuri päinvastoin. Toivottavasti korvailmastointi pitää tulehdukset ja ylenpalttisen antibiootin syönnin loitolla.

maanantaina, helmikuuta 22

Sairasta sakkia

Voi kiesus tätä rään määrää! Perheestä 3/4 niiskuttaa ja röhii, 2/4 yskii, 1/4 on antibioottikuurilla korviensa takia ja se vähän isompi 1/4 menee tänään (taas, edellisen kerran käytiin ottamassa kuuri 1.2.) lääkäriin kun valitti korvaansa. Kaikista suurin 1/4 on niskavaivainen, jotenka oikein iloinen sakki ollaan.

Edellä mainituista seikoista johtuen viime yö oli suolesta. Ipanus itki ja valitti ja nenä oli tukossa ja olo oli surkea. Riepu-pieni.

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta Isosisko on nyt näemmä alkanut yökuivaksi. Viisi yötä putkeen on mennyt ihan ilman mitään ongelmia. Vähän levotonta tuntuu uni olevan, johtuneeko sitten pelkästään flunssasta vaiko siitäkin että pitää herätä kun pissattaa ja on vähän suorituspaineita. Mutta hienosti menee!

torstaina, helmikuuta 18

Valokuvatorstai



Lumi on jo peittänyt väsyneen ratasmatkailijan.

Puhuvalla hissillä

Taas jälleen kerran käytiin nousemassa puhuvalla hissillä lääkärikeskuksen kolmanteen kerrokseen. Taas jälleen kerran Lutikaattorilla todettiin korvatulehdus. Se on jo kuudes tälle syksylle/talvelle, jotenka putkihomma on edessä ensi viikolla.

Enempi vaihtoehtoisiin hoitoihin tutustuneet kamut suosittelivat ratamonlehtiuutetta ja osteopatiaa putkituksen tilalle. Enpä tiiä. Putkien korvatulehduksia vähentävistä vaikutuksista olen kuullut useammalta kaverilta, ratamonlehtiuutteen ja osteopatian hyödyistä en tiedä yhtään mitään. Ja nyt kun asiaa olen ajatellut, en halua alkaa kokeilemaankaan justiinsa nyt, koska tyttöseni on saatava pian kuntoon. (Mutta jos korvien ilmastointiputket ei toimi, menemme osteopaatin luo.)

Asiasta toiseen: Isosisko on alkanut käymään öisin vessassa. Tänään aamulla hän ilmoitti että vaippa on ihan kuiva ja että kävin kaksi kertaa vessassa. Tiedustelin, miksi hän ei käy nukkuhuoneessa potalla, joka sinne on juuri tätä asiaa varten aseteltu? Koska aattelin että se rurina* herättää Siskon, tuumasi empaattinen kalalapsemme.

*Rurina = lurina. Tarvitaan vielä pientä säätöä samassa sanassa olevien ällän ja ärrän kanssa.

sunnuntaina, helmikuuta 14

Sanansaattaja ja ihana partamies

Mies pyysi Luticcaa sanomaan Isosiskolle että tulee puurolle. Luticca kipitti olohuoneeseen ja sanoi Siskolle nam nam.

---

Katsottiin Perheen kanssa Kuorosotaa. Kun Marco Hietanen ilmaantui ruutuun Ipanus jähmettyi töllön ääreen ja totesi: Ihana tuo partamies. Sillä on parrassa ihanat letit. Se on nätti.

perjantaina, helmikuuta 12

Sanat

Lutican (1v 9 kk) sanat:
  • oui (ovi, uusin sana joka lienee sen peruja että Lutikka käy aukomassa kaikkia kaapin ovia ja häntä pyydetään jatkuvasti laittamaan ovi kiini)
  • tättä (tässä, lausutaan kun hän tuo jonkun esineen)
  • (n)anna (anna, sanotaan joko äärettömän vaativasti tai pyytävään sävyyn)
  • 'auhau (koira, sanotaan kovalla äänellä koska koirat haukkuu isoon ääneen)
  • taata (kiitos, sanomista säestää päännyökkäys tai useampi)
  • 'auva (vauva, sanotaan hyvin pienellä ja suloisella äänellä koska vauvat on pieniä ja suloisia)
  • ishi (isi, äännetään hirmuisen suhinan kanssa)
  • tato (katso, sanotaan hämmästyneensekaisella komentoäänellä, silmät ympäripyöreinä ja etusormi osoittaen kohdetta)
  • oppu (loppu, sanotaan kun ruoka on syöty)
  • pappa (sanoo hän kun osoittaa papan kuvaa ja hokeepa pappaa joskus ihan vaan huvikseen)
  • poppa (kuuma, lausutaan kun osoitetaan kuumaa uunia)
  • ÄI (ei, tulee tiukkana komentona kuten Isosiskolla aikanaan)

tiistaina, helmikuuta 9

Nyt ja silloin

Illat menee kuin siivillä kun on mukavaa. Tänään Perheen Pellavapäät harrasti keijuhommia ja musisointia.





Noin puolitoista vuotta sitten nuo kaksi oli vielä ihan vauvoja, vaikka Isosisko muka olikin aika iso. (Ja Pikkusiskon posket oli kaksi kertaa paksummat kuin nykyään.)



lauantaina, helmikuuta 6

Lihhaa

Oltiin käymässä isäni Iin luona. Esikoinen istahti ruokapöytään ja kajautti isolla äänellä Ukille, että anna lihhaa! Mä yritin muistuttaa hyvistä tavoista ja kuinka pyydetään nätisti. Antaa se lihhaa tälleenkin kuittasi Esikoinen nipon mutsinsa käytöskukkaset.

maanantaina, helmikuuta 1

Sanomisia

Käytiin eräässä Suuren Rautakaupassa ja ko kaupan kukkaosaston nurkassa oli järjestetty junioreille piirustuskilpailu. Piti siis tuottaa paperille muurahainen ja nimetä se. Meidän Taiteilija oli enemmän kuin valmis toimeen! Hän piirsi ja piirsi ja piirsi ja siinä sivussa porisi mukavia häppeningiä valvovien tätien kanssa. Eräältä heistä Ipanus kysäisi että missä sää asut. Täti (Ipanoidin näkökulmasta täti, äitinsä sanoisi että tyttö) kertoi asuvansa Oulun keskustassa ja kysyi Ipanukselta että missäs sä asut. Taiteilijamme mietti hetken ja vastasi: mää asun meijän naapureitten vieressä. Tottapa totta.

Eilen päästiin kunnolla ulos piiiitkästä aikaa. Talsittiin puistoon ja takaisin. Paluumatkalla Ipana olisi halunnut mennä eri reittiä kuin Äiti ja pulkassa tonottava Pikkusisko. Äiti sanoi Isosiskolle, että et nää voi sieltä yksin mennä, tuu tänne, johon Ipanus vastasi että tulukaa sitte mun kaverina täältä!

Eilen illalla Esikoisen korvia alkoi särkeä. (On kipiä täältä keskeltä sanoi hän.) Tänään lääkäri totesi tulehduksen molemmissa kuulottimissa. Höh. Antibioottikuuri on aloitettu, toivottavasti tepsii pian. Pikkusiskokin on jonnin verran kärttyisällä tuulella kun yläposkihampaita pukkaa.