Lapsi sanoo joka asiaan ei. Eikä se ei ole mikään hento ei vaan äärettömän päättäväinen ja jyrkkä EI! Mennään aamupesulle. EI! Laitetaan vaatteet päälle. EI! Tule äitin syliin niin mennään alas. EI! Otatko maitoa? Mmmm. (Aamun ainoa nyökytys.) Älä tule vessaan mopon kanssa, tänne ei mahdu. EI! Älä tuo nukanvaunuja vessaan, tänne ei mahdu! EI! Mene pois vessasta! EI! Vie maitopullo keittiöön. EI! Laitetaan ulkovaatteet päälle. EI! Tule äitin syliin niin puetaan. EI! Älähän nyt kiemurtele... Mikäs possu se täällä on? Pikkupossut menee villasukkaan piiloon... EI! (Sama juttu haalarin, käsineiden, kaulurin, pipon ja kenkien kanssa. EI!) Ulos meneminen: EI, autoon meno: EI, turvaistuimen kiinnitys: EI. EI EI EI EI EI EI EI EI EI EI EIIIIiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiihhhhhhh!!!
Ymmärtänette pointsini? Ja jos EI ei tehoa, nostaa Ipanoidi volyymit kaakkoon ja karjuu niin isolla äänellä kuin kitapurjeista irtoaa. Heittäytyypä vielä makaroonijalaksi jos muu ei auta. Äärimmäisenä keinona heittäytyy selälleen karjumaan ja nauraa päälle. On hauskaa, joo.
Päivänä eräänä kävi kylässä Lapsuudenystävä Tyttösensä kanssa. Me äiteet seurattiin ihan ymmyrkäisinä miten hienostit meidän pimut leikki yhdessä, vaikka toinen heistä ei osaa sanoa muuta kuin EI ja isi. Silti Kaverin Tyttönen tuntui ymmärtävän kaiken mitä Ipanus kalkatti omalla kielellään. Käsittämätöntä ja mahtavaa!
Jouluvalomania ei ole hellittänyt. Piti hommata ikkunaan tähti, mutta en ole vielä sytyttänyt sitä. Latasin vaan laukaisuvalmiiksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti