tiistaina, maaliskuuta 22

Kadonnut ja löydetty

Eräänä päivänä lähimenneisyydessä Ipanus onnistui katoamaan varttitunniksi. Äitinsä sai melkein sydärin. Se oli elämäni kauhein kokemus.

Oli puhe mennä puistoon. Serkut, sisko ja ukki olivat jo ulkona kun Ipanus vielä pukeutui. Sanoin hänelle, että saa mennä ulos muitten kanssa. Ipanoidi ei nähnyt porukkaa pihalla, joten omatoimisena tyttönä hän kipitti saman tien tuttua reittiä puiston suuntaan. Mutta muu sakki olikin talon toisella puolella hakemassa mäenlaskukalustoa autosta!

Tulin ulos eikä Ipanusta näkynyt missään. Ei vaikka miten etsittiin ja katsottiin ja huudeltiin. Sydämeen hiipi pelko ja jalat sai siivet kun etsin kadonnutta. Kauhukuvat vilisi mielessä; kolarit, namusedät, kidnappaajat ja kaikki muut kamaluudet. Yksin jossain tuolla haahuileva tyttöseni, itku silmässä ja hätä mielessä. Ihan kamalaa.

Onneksi tapahtuma sai onnellisen lopun. Kakru oli itkeskellyt jossain puiston suunnalla, josta ystävällinen naisihminen oli hänet löytänyt ohi kulkiessaan. Ikinä en ole ollut niin onnellinen kuin sinä hetkenä kun sain Ipanuudelin turvaan sylíini.


Seikkailun jälkeen oli mäenlaskijoiden hymy herkässä.

Nautiskelija


Lutikaisen nautiskeluhetki.

torstaina, maaliskuuta 10

Sankarimme 5 vee

Ipanus täytti viisi vuotta. En voi muuta kuin todeta saman minkä totean joka vuosi tähän aikaan: on se hurjaa miten aika kuluu!

Rakas ihana suloinen Sankarimme.


Varsinainen synttäripäivä meni arkisesti päiväkodissa, mutta olihan sielläkin juhlittu, eli siis vedetty jätskiä ja keksiä ja laulettu ja lahjottu. Ipanuukkeeli oli etukäteen ihan täpinöissään, että minkähänlaisen lahjan saa kun se ja tämä ja tuo hoitokaveri olivat saaneet hyrrät. No, Ipanus ei saanut hyrrää vaan äiti arvaa mitä mää sain! mää sain iiiiiii-hanan prinsessapompulan!

Kotiväeltä 5-vuotias sai hartaasti kaipaamansa susupetsin radan ja uuden rotan, oi onnea! Lisää lahjoja lienee tulossa viikonvaihteessa kun vietämme Oikeat Juhlat.

Pikkusisko oli taiteillut kortin, jonka Ipanus vastaanotti asiaankuuluvalla hartaudella ja ihastuksella.

Lutikaattoria on hämmentänyt tämmöinen juhlatouhu ja lahjonta. Hän ei pysty käsittään, että omat synttärit eivät olekaan vielä. Millon mun synttäli on? kyseleepi tuo mönttinen viisi kertaa päivässä.

Lutikaisen synttärituskaa helpotti vähän oman mokkapalan päälle asetettu kynttilä ja armollisesti myönnetty lisenssi leikkiä Isosiskon susupetsradalla.

Rakas ihana suloinen Wannabeesankarimme.

perjantaina, maaliskuuta 4

Kultturelli Elli

Kuopus, tuo Palloposkinen Lutikainen, on alkanut tepittää loluja. Näin lausui hän:

Pupu loikkasi vetteen / Meni äitin sylliin

Lausuntataiteen lisäksi olemme saaneet nauttia myös Lutikaisen esittämästä elävästä musiikista, jota hän mielellään esittää duettona isänsä kanssa.





Hän on meidän kultturelli.


Kas. Kultturelli Elli yritti justiinsa aukaista lipaston laatikon, muttei onnistunut. Voi pelkele! karjaisi hän. Kolme kertaa. Pitäisköhän punastua häpeästä ja miettiä mitä on tullut sanottua...?

torstaina, maaliskuuta 3

Tervetuloa kuudes ikävuosi

Esikoinen, kuutta päivää vaille 5 vuotta, kävi tänään Neuvolan Tätin (NT) juttusilla. Aika oli varattuna klo 15, mutta äitinsä johdatti hänet odotushuoneeseen ja klo 7:50. Siinä sitten eväsleipää söi tuo liki viisivuotias ja äitinsä luki kaksplussaa kun NT kysyi että oliko meillä tapaaminen. Huonomuistiselle äitille selvisi asiain oikea laita, mutta onneksi NT:llä oli aikaa vastaanottaa Ipanus saman tien. Mutsi jäi lukemaan kodinkuvalehteä ja Ipanus hyppeli NT:n huoneeseen.

Huoneesta ei paljon ääniä kuulunut, mutta tarkkakorvainen/huonomuistinen lehdenlukija erotti sen verran että palikoista rakenneltiin ja näköä tarkastettiin. Mitä ilmeisimmin tapahtui myös punnitusta ja pään mittaamista, sillä lukemat olivat 19,2 kg / 114 cm / 51,8 cm.

Näöstä NT sanoi, että koska pariin edellisvuoteen nähden ei nähtävää edistystä ole tapahtunut, hän näkee parhaaksi pistää lähetteen silmälääkärille. Mikäpä siinä sitten, kutsua odotellaan.

Loppuarviona NT sanoi, että Ipanus on reipas ja kiva tyttö ja taidot on semmoiset kuin tässä iässä pitää ollakin. (Eipä silti että sitä olisi kukaan missään vaiheessa kyseenalaistanutkaan.)

Tervetuloa kuudes ikävuosi!