Isosisko on sairastunut kurkunpään tulehdukseen. Köh köh köhii hän ja välillä äänikin menee. Kuumetta on onneksi ollut vain himpun verran, tänään ei vielä lainkaan.
--
Eilen kirjoitin tuon ylläolevan, tänään on uudet kujeet. Kuumetta ei siis ollut ja tänään meni mukulat töihin ja äiti hoitoon. (Vai miten se nyt oli.) Hoidon tarpeessa tämä mutsi olisi, v-tuttaa niin että napa rutisee!!! Työperäistä kyrsiintymistä siis. Ja Mieskin paineli mökille, joten en edes voi kiukutella kenellekään kotona.
Tulipa mieleen, että sen jälkeen kun Ipanus Ipanoidi aloitti hoitopaikassa 10-kuisena, niin hän ei ole koskaan itkenyt perään. Ei kertaakaan. Iloisena vaan vilkutellut heiheitä. Toista on Lutikaadin kanssa. Varsinkin nyt päiväkodissa hän karjuu perään kuin päätä leikattaisi irti. Onneksi huuto loppui tänään siihen että Tilli meni hoitajan sylissä puuropöytään. Silti tuntuu pahalta. Hallelujaa, että saan viedä Jälkikasvun ensi viikolla Omalle Hoitotätille!
tiistaina, heinäkuuta 28
sunnuntaina, heinäkuuta 26
Jäätelökesä
Huhheijjaa, olipa vauhdikas viikko ja viikon loppu. Viikko kului kuin siivillä Ipanapan vesileikkikoulun takia ja viikonloppuna Perheen Vanhemmat kävivät rokkileikkikoulussa. Mä jammailin perjantaina Sparzanzan, Major Parkinsonin, Kotiteollisuuden, Tuomari Nurmion ja Apulannan tahtiin, Mies jatsasi eilen. Hauskaa oli!
Tänään oli Lutikan Onnenpäivä. Juniori ei ollut uskoa silmiään kun Mies tämppäsi hänelle Kokonaisen Jäätelöpuikon Omaan Käteen! Sitten kun asia meni jakeluun, Tillin naama oli yhtä suurta hymyä ja hykertelyä. Ei olisi malttanut edes syödä jätskiä kun sitä piti vaan tuijottaa ja nauraa onnesta ääneen. 
tiistaina, heinäkuuta 21
Arki
Hei hulinaa! Lapsukaiset oli eilen eka päivän tarhassa ja mutsi pakersi töissä. Mies haki ipanat, mä hain paketin postista. (Mies antoi kakruille ruokaa, meikä hetken huokaa.) Sitten lähdettiin Ipanuksen kanssa uimahallia kohti. Pinsessa meni uimaleikkikouluun nääs. Kattelin Lapseni touhuja kahvilasta ja hauskaa hänellä oli loiskiessa ja polskiessa ja hyppiessä ympäri allasta seitsemän ikätoverin kanssa. Takaisin kotiin sitten.
Hetki leikkejä ja haleja Lutikan kanssa, Mies nakutteli takapihalla grillikatosta kasaan ja Isosisko leikki hiekkalaatikossa. Tillin silmiä alkoi väsy painaan ja mulla oli meno leffaan. Lunastin lipun ja kuupoilin tunteroisen alennusmyyntien jämiä hypistellen ennen leffan alkua. (Brüno oli aika samanlainen kuin Borat, mutta loppua kohti filmi parani ja antoi aika karua yhteiskuntakritiikkiä amerikkalaisille.)
Kotona pari sanaa Miehen kanssa ja nukkumaan.
Tänään ja koko loppuviikko taas tukka putkella hakemaan mukulat hoidosta, ruokaa nassuun ja Isosisko uimahallille. Saas nähdä mitä me Tillikaisen kanssa keksitään Ipanuksen uima-ajaksi kun Mies on iltavuorossa.
Ensimmäinen päiväkotipäivä oli mennyt ihan ok. Isosisko ei ollut juuri millänsäkään, Pikkusisko oli vetänyt kaksi lautasellista makarooniruokaa ja nukkunut vain tunnin unet. Tuntui taas kamalalta jättää kaksikko vieraaseen paikkaan vieraiden tätien käsiin, mutta onneksi Oma Hoitotäti lopettaa lomansa elokuun alkuun.
Lutikaisen yöunista on mainittava sen verran, että JIPPII!!!! Hän on alkanut Nukkua Ihan Oikeat Unet!!! Noin kello 20 tai 20.30 tulee uni ja sitä kestää vähintään kuuteen, jolloinka siirtyy viereen ja jatkaa unta tunnin tai parhaassa tapauksessa pari jos ei ole arkiaamu. Yesh! On tätä odotettukin!
Hetki leikkejä ja haleja Lutikan kanssa, Mies nakutteli takapihalla grillikatosta kasaan ja Isosisko leikki hiekkalaatikossa. Tillin silmiä alkoi väsy painaan ja mulla oli meno leffaan. Lunastin lipun ja kuupoilin tunteroisen alennusmyyntien jämiä hypistellen ennen leffan alkua. (Brüno oli aika samanlainen kuin Borat, mutta loppua kohti filmi parani ja antoi aika karua yhteiskuntakritiikkiä amerikkalaisille.)
Kotona pari sanaa Miehen kanssa ja nukkumaan.
Tänään ja koko loppuviikko taas tukka putkella hakemaan mukulat hoidosta, ruokaa nassuun ja Isosisko uimahallille. Saas nähdä mitä me Tillikaisen kanssa keksitään Ipanuksen uima-ajaksi kun Mies on iltavuorossa.
Ensimmäinen päiväkotipäivä oli mennyt ihan ok. Isosisko ei ollut juuri millänsäkään, Pikkusisko oli vetänyt kaksi lautasellista makarooniruokaa ja nukkunut vain tunnin unet. Tuntui taas kamalalta jättää kaksikko vieraaseen paikkaan vieraiden tätien käsiin, mutta onneksi Oma Hoitotäti lopettaa lomansa elokuun alkuun.
Lutikaisen yöunista on mainittava sen verran, että JIPPII!!!! Hän on alkanut Nukkua Ihan Oikeat Unet!!! Noin kello 20 tai 20.30 tulee uni ja sitä kestää vähintään kuuteen, jolloinka siirtyy viereen ja jatkaa unta tunnin tai parhaassa tapauksessa pari jos ei ole arkiaamu. Yesh! On tätä odotettukin!
torstaina, heinäkuuta 16
Puolet riisiryynistä
Nappanahkakaalin suussa on vihdoinkin tapahtunut kauan odotettu hammashomma. Muttei suinkaan se kaikista todennäköisin eli oikeanpuoleinen etuhammas, vaan vasemman etukirveen viereen on ilmaantunut uutuuttaan hohtava puolikas riisiryyni. (A.k.a yläkakkonen?) Ou jee!
keskiviikkona, heinäkuuta 15
Prummm & loiskis
Heti kun vain oltiin syöty puurot ja tehty muut tarpeelliset heräämisen jälkeiset toimenpiteet, me hypättiin likkojen kanssa bussiin ja kurvattiin kaupunkiin. Ensimmäinen etappi oli liikennepuisto! Ipanus the Pärinäpimu tärisi innosta kun näki millaisella formulalla pääsee ajeleen. Ja hienosti hän ajoikin! Me Lutikaisen kanssa tultiin perässä ja annettiin ohjeita, mutta täysin meistä riippumattomista syistä vältyttiin kolareilta tahi muilta havereilta.
Sitten vähän shopattiin ja joukkueen nuorin otti päikkärit. Isosisko sai uudet lenkkarit (edelliset kesti ehyenä alle kaksi kuukautta...) ja ne piti tietty kiskoa heti jalkaan, vaikka ilman lämpötila hivotteli kahtaviittä.
Koska on vielä loma ja lupa mässätä, autoilun jälkeen paineltiin purilaisbaariin. Tillille oli purkillinen omaa sörsseliä mukana, mutta eipä paljon karjalanpaistit napanneet kun Isosisko veti nokan edessä ranskanpottuja. Annnananananannnannnnnannn sanoi Lutikka, eikä millään vienolla äänellä, jotenka ovelasti annoin ranskiksen ja lappasin jokaisella suunaukaisulla viisi lusikallista karjalanpaistia sisään ennen kuin Tiilikainen ehti tajuta mitään. (Onneksi yksi ranskalaisen pätkä tarvii ainakin viisi haukkaisua ennen kuin se on nautittu.)
Sitten vähän shopattiin ja joukkueen nuorin otti päikkärit. Isosisko sai uudet lenkkarit (edelliset kesti ehyenä alle kaksi kuukautta...) ja ne piti tietty kiskoa heti jalkaan, vaikka ilman lämpötila hivotteli kahtaviittä.
Ja kun keli oli mitä mainioin, päätettiin ettei vielä mennäkään kotiin, vaan suihkastaan puistoon. Käytiin ostaan vähän evästä mukaan ja kilautettiin myös Mies paikalle, mutta Puisto oli niin täynnä pikkuväkeä kiikkuvauhdinantajiensa kanssa, ettei me mahduttu sekaan, jotenka jatkettiin matkaa Uimarannalle.
Ou jee!
Erityisesti Ipanoidi otti kaiken ilon irti vesileikeistä. Delfiiniprinsessamme harjoitti loiskimista, kahlaamista, läiskytystä, roiskutusta, läträämistä, lutraamista, pulikointia, rantavesijuoksua, hiekkavarvasliotusta ja ihan kaikkea mitä kolmivuotias vaan voi keksiä. Miehen kanssa kävivät oikeasti uimassakin (eikä iloa hidastanut yhtään suoraan ytimiin pureutunut viima).
Erityisesti Ipanoidi otti kaiken ilon irti vesileikeistä. Delfiiniprinsessamme harjoitti loiskimista, kahlaamista, läiskytystä, roiskutusta, läträämistä, lutraamista, pulikointia, rantavesijuoksua, hiekkavarvasliotusta ja ihan kaikkea mitä kolmivuotias vaan voi keksiä. Miehen kanssa kävivät oikeasti uimassakin (eikä iloa hidastanut yhtään suoraan ytimiin pureutunut viima).
Lutikkaa hieman hämmästytti tuo rantaan lainehia lyövä elementti, mutta ihan omatoimisesti hän konttasi halki saharan kokoisen rantakaistaleen päästäkseen sinne missä se kiljuva siskon näköinen vesipedo pulikoi.
Olipa meillä mukava päivä. Tuntuikin ihan lomalta.
maanantaina, heinäkuuta 13
Joku soittaa
Mies ja lapset olivat pyöräilemässä. Lutikka istui tarakalla, Isosisko veivasi omalla tähtipyölällä. Yhtäkkiä, odottamatta ja ilman etukäteisvaroitusta, Ipanus polkaisi jarrut pohjaan ja Mies oli ajaa päälle. Mitä nää oikein hommaat??? kysyi Mies. Oota vähän, joku soittaa, sanoi Ipanus samalla kun kaivoi hupparin taskusta kolmeen osaan taiteltavan suurennuslasin, suoristi osiot ja nosti okulaarin korvalleen.
Vielä vähän lomaa
Kansalaiset Ipanus ja Lutikka ovat päiväunille, talossa vallitsee ihana rauha. Naapuri on leikannut nurtsia ja suloinen tuoksu kantautuu avoimesta ovesta sisään. Maha on täynnä kanakeittoa ja tekisi mieli itsekin ottaa nokoset mutten taida malttaa kun hyvä kirja houkuttelee lukemaan... Pyykit ehtii ripustaa kun likat herää.
Menneellä viikolla oltiin taas sääskensyötteinä mökillä. Ipanoidi on aivan onnessaan ja keksii itselleen viihdytystä, mutta Tilli ei viihdy landella ihan yhtä hyvin. Enkä ihmettele. Eipä minustakaan olisi niin kauhean kiva konttailla kostealla nurmella ja olla ihan puolustuskyvytön ilmaterroristien hyökkäyksiä vastaan. Sylissäkään ei jaksais mollistella koko aikaa eikä siellä ole lelujakaan. Jos jotain luonnontuotetta yrittää suuhun laittaa, niin kohta on joku repimässä sitä pois. Pöh.
Tällä viikolla olisi ohjelmassa varahoitopaikkaan tutustuminen. Kun Ipanoidi kuuli että menevänsä siskon kanssa pariksi viikoksi päiväkotiin kunnes Hoitotätin loma loppuu, pomppi likka riemusta ja kysyi että onko siellä muita lapsia? On vissiin ollut ikävä leikkikavereita.
Menneellä viikolla oltiin taas sääskensyötteinä mökillä. Ipanoidi on aivan onnessaan ja keksii itselleen viihdytystä, mutta Tilli ei viihdy landella ihan yhtä hyvin. Enkä ihmettele. Eipä minustakaan olisi niin kauhean kiva konttailla kostealla nurmella ja olla ihan puolustuskyvytön ilmaterroristien hyökkäyksiä vastaan. Sylissäkään ei jaksais mollistella koko aikaa eikä siellä ole lelujakaan. Jos jotain luonnontuotetta yrittää suuhun laittaa, niin kohta on joku repimässä sitä pois. Pöh.
Tällä viikolla olisi ohjelmassa varahoitopaikkaan tutustuminen. Kun Ipanoidi kuuli että menevänsä siskon kanssa pariksi viikoksi päiväkotiin kunnes Hoitotätin loma loppuu, pomppi likka riemusta ja kysyi että onko siellä muita lapsia? On vissiin ollut ikävä leikkikavereita.
tiistaina, heinäkuuta 7
Kyllä maailmaan ääntä mahtuu
Oltiin Lutikan kanssa kaksistaan kolme yötä ja päivää kun muut Perheenjäsenet olivat mökillä. Tilli oli koko ajan suunnattoman hyvällä tuulella, ei mitään itku-rääky-määky-märsy-mörsykohtauksia vaikka eilen iski niin hirveä nuha että räkää valui nonstoppina paidan rintamukselle asti. (Lisäksi myös kuolaa kun piti hengittää suun kautta ja kyyneliä kun nekin kanavat oli vissiin tukossa.)
Niin että oli oikein leppoisaa kun neiti Härpäke ei ollut paikalla. Isosisko oli puolestaan nauttinut Miehen jakamattomasta huomiosta mökillä. Olivat nukkuneet 14-tuntisia öitä, käyneet kalalla ja mopoilemassa, tehneet ruokaa nuotiolla ja tietty saunoneet. Muut ajat Ipanus oli keksinyt itse tekemistä itselleen, eikä Känkkäränkkä ollut vieraillut mökilläkään yhtään kertaa.
Savun ja itikkamyrkynkatkuiset Perheenjäsenet saapuivat kotiin tänään. Saman tien kun kaksikko tuli ovesta sisään ja Ipanoidi oli ensin halannut ja pussannut Lutikan littuun ja märäksi, alkoi huuto. Molemmat kakarat karjuivat kurkut suorana joka ainoan asian takia. Jos ei yhdessä, niin sitten erikseen.
Volistiin kun oli nälkä ja jano, märsyttiin ei huvittanut syödä, karjuttiin kuorossa kun toinen vei toisen lelun, huudettiin kun piti päästä syliin ja sylistä pois, ulistiin kun haluttiin pyöräileen, muttei haluttu laittaa vaatteita päälle, pillitettiin kun ei haluttu rattaisiin eikä varsinkaan pitää lakkia päässä, karjuttiin kun ei päästy puistoon kun alkoi sataa vettä ja piti mennä sisälle, ulvottiin kun telkkari oli liian pienellä, rääyttiin kun pistettiin omaan huoneeseen rauhottuun, pillitettiin kun äiti ei ottanut syliin, märistiin oli nälkä ja väsy, karjahdeltiin kun ei haluttu syödä puuroa ja koko show päättyi tietysti nukkuumaanmenonvastustuscrescendoon.
Voi jösses, kuinka rakastankaan lapsiani.
Niin että oli oikein leppoisaa kun neiti Härpäke ei ollut paikalla. Isosisko oli puolestaan nauttinut Miehen jakamattomasta huomiosta mökillä. Olivat nukkuneet 14-tuntisia öitä, käyneet kalalla ja mopoilemassa, tehneet ruokaa nuotiolla ja tietty saunoneet. Muut ajat Ipanus oli keksinyt itse tekemistä itselleen, eikä Känkkäränkkä ollut vieraillut mökilläkään yhtään kertaa.
Savun ja itikkamyrkynkatkuiset Perheenjäsenet saapuivat kotiin tänään. Saman tien kun kaksikko tuli ovesta sisään ja Ipanoidi oli ensin halannut ja pussannut Lutikan littuun ja märäksi, alkoi huuto. Molemmat kakarat karjuivat kurkut suorana joka ainoan asian takia. Jos ei yhdessä, niin sitten erikseen.
Volistiin kun oli nälkä ja jano, märsyttiin ei huvittanut syödä, karjuttiin kuorossa kun toinen vei toisen lelun, huudettiin kun piti päästä syliin ja sylistä pois, ulistiin kun haluttiin pyöräileen, muttei haluttu laittaa vaatteita päälle, pillitettiin kun ei haluttu rattaisiin eikä varsinkaan pitää lakkia päässä, karjuttiin kun ei päästy puistoon kun alkoi sataa vettä ja piti mennä sisälle, ulvottiin kun telkkari oli liian pienellä, rääyttiin kun pistettiin omaan huoneeseen rauhottuun, pillitettiin kun äiti ei ottanut syliin, märistiin oli nälkä ja väsy, karjahdeltiin kun ei haluttu syödä puuroa ja koko show päättyi tietysti nukkuumaanmenonvastustuscrescendoon.
Voi jösses, kuinka rakastankaan lapsiani.
sunnuntaina, heinäkuuta 5
Sukupuolenvaihdos
Koska Esikoinen on aika laiska ja Kuopus kulkee neliveto päällä, tuplakärryjen hajoaminen oli katastrofi! Erityisesti kun tuplettimme olivat aivan älvättömän hyvät ja käytännölliset, eivät mitkään rinnakkain istuttavat panssarivaunut, vaan kaikkialla ja jokapaikassa näpsäkästi kulkevat peräkkäin istuttavat joggerit, Jane Powertwinit. Loistavat ratakset. RIP.
Noniin, siis uudet samanmoiset piti saada, ja asap. Mieluiten heti. Surffasin ja lautailin tiedon virroissa, ja kuinkas ollakkaan, eihän sellaisia Suomesta saa. Ehei. Täältä saa panssarivaunumalleja ja myöskin junia. No thanks, sanoi Mies (Perheen Lasten Kanssa Lenkkeilevä Osapuoli), joggerit on niiden oltava ja perätysten pitää lastemme niissä istuman.
Surffasin lisää. Tein vertailuja ja tiedusteluja. Ameriikassa niitä olisi ja Englandiassa, ou jee! Melkein jo ilostuin, mutta sitten iski Raaka Totuus: eipä niitä Suomeen lähetetä, ehei. Täällä ajellaan panssarivaunu- ja junamalleilla, ei kukaan sellaisia näppäriä ja sulavasti liikkuvia halua.
Paitsi me.
Pakko oli luovuttaa. Ei tulisi toisia Janeja meille.
Myönnyttiin ja tehtiin sitten radikaali temppu: suoritettiin sukupuolenvaihdos. Meille tuli Phil ja Ted! Kovin hyvin ei olla vielä tutustuttu, mutta alkukosketus on varovaisen toiveikas. Kolme pyörää pyörii ja molemmat perilliset istuvat kyydissä perätysten. Se on hyvä alku.
Noniin, siis uudet samanmoiset piti saada, ja asap. Mieluiten heti. Surffasin ja lautailin tiedon virroissa, ja kuinkas ollakkaan, eihän sellaisia Suomesta saa. Ehei. Täältä saa panssarivaunumalleja ja myöskin junia. No thanks, sanoi Mies (Perheen Lasten Kanssa Lenkkeilevä Osapuoli), joggerit on niiden oltava ja perätysten pitää lastemme niissä istuman.
Surffasin lisää. Tein vertailuja ja tiedusteluja. Ameriikassa niitä olisi ja Englandiassa, ou jee! Melkein jo ilostuin, mutta sitten iski Raaka Totuus: eipä niitä Suomeen lähetetä, ehei. Täällä ajellaan panssarivaunu- ja junamalleilla, ei kukaan sellaisia näppäriä ja sulavasti liikkuvia halua.
Paitsi me.
Pakko oli luovuttaa. Ei tulisi toisia Janeja meille.
Myönnyttiin ja tehtiin sitten radikaali temppu: suoritettiin sukupuolenvaihdos. Meille tuli Phil ja Ted! Kovin hyvin ei olla vielä tutustuttu, mutta alkukosketus on varovaisen toiveikas. Kolme pyörää pyörii ja molemmat perilliset istuvat kyydissä perätysten. Se on hyvä alku.
perjantaina, heinäkuuta 3
Lomaretkikunta seikkailee Tanskassa
Lomamatkailua harrastettiin. Näin se meni:
25.6. Autolla Jyväskylän kautta Hesaan. Yhden yön stopover Jkl:ssä.
26.6. Helsingissä. Vähän vain meinasi mennä Miehen hermo kun ajettiin vahingossa ihan keskelle keskustaa matkalla hotelliin ja liikenne oli jumissa jonkun valtiovierailun takia. Hotelli oli tosi hyvä, huone likipitäen luxus kun siellä oli jääkaappi, vedenkeitin ja mikroaaltouuni. Ou jee! Olipa helppo kokkailla iltapuurot.
27.6. Kuuhattiin kaupungilla ja käytiin tutkimassa mereneläviä akvaariolandiassa. Lutikka oli hyvin kiinnostunut kaloista, sormi sojotti koko ajan johonkin ja kommentti kaikkeen oli tä?
28.6. Autolla kentälle ja lentsikalla Kööpenhaminaan. Köpiksen kentällä odotti yllätys: tuplaratakset oli hajotettu kuormauksessa. Argh! Lievä shokki ja vitutus - miten karavaani saadaan liikkeelle??? Onneksi tulopalvelun Erittäin Ystävällinen Mies antoi käyttöön kahdet matkarattaat ilman maksua tai palautusvaatimuksia, jotenka liikkeelle päästiin sittenkin! Löydettiin hotelliin, jätettiin kamat ja luuhattiin kaupungilla.
29.6. Käppäiltiin Christianiassa ja iltapäivällä mentiin Tivoliin. Ipanus ja Mies ratsasti rannekkeillaan jokaisessa härpättimessä mihin kakru vain pääsi. Tästä Armaiselain jostain syystä kieltäytyi vaikka miten yritin yllyttää.
30.6. Aamupalan jälkeen loikattiin linjuriautoon ja ajettiin eläintarhaan. Lounastettiin leijonan pissan hajussa ja katsottiin kuinka erinäiset nisäkkäät kakkaa. Mölyapinat mölisi ja pingviinit uiskenteli, turistien nahka kärysi paahtavassa helteessä.
1.7. Lennettiin Helsinki-Vantaalle. Lento lähti 50 minsaa myöhässä kun ruumasta nousi savua. Ilmeni että joku oli kääntänyt eläintenjalostustuotteita sisältävän purkin väärinpäin ja sieltä pääsi luirahtamaan nestemäistä hiilihappoa ruuman lattialle. Savuaahan se.
Kotimatka meni niin hyvin (eli lapset ei itkeneet, kitisseet, vinkuneet tai tapelleet) että ajettiin koko 600 kilsaa yhdellä pysähdyksellä. Olipa ihanaa tulla kotiin!
Reissun saldo:
25.6. Autolla Jyväskylän kautta Hesaan. Yhden yön stopover Jkl:ssä.
26.6. Helsingissä. Vähän vain meinasi mennä Miehen hermo kun ajettiin vahingossa ihan keskelle keskustaa matkalla hotelliin ja liikenne oli jumissa jonkun valtiovierailun takia. Hotelli oli tosi hyvä, huone likipitäen luxus kun siellä oli jääkaappi, vedenkeitin ja mikroaaltouuni. Ou jee! Olipa helppo kokkailla iltapuurot.
27.6. Kuuhattiin kaupungilla ja käytiin tutkimassa mereneläviä akvaariolandiassa. Lutikka oli hyvin kiinnostunut kaloista, sormi sojotti koko ajan johonkin ja kommentti kaikkeen oli tä?
28.6. Autolla kentälle ja lentsikalla Kööpenhaminaan. Köpiksen kentällä odotti yllätys: tuplaratakset oli hajotettu kuormauksessa. Argh! Lievä shokki ja vitutus - miten karavaani saadaan liikkeelle??? Onneksi tulopalvelun Erittäin Ystävällinen Mies antoi käyttöön kahdet matkarattaat ilman maksua tai palautusvaatimuksia, jotenka liikkeelle päästiin sittenkin! Löydettiin hotelliin, jätettiin kamat ja luuhattiin kaupungilla.
29.6. Käppäiltiin Christianiassa ja iltapäivällä mentiin Tivoliin. Ipanus ja Mies ratsasti rannekkeillaan jokaisessa härpättimessä mihin kakru vain pääsi. Tästä Armaiselain jostain syystä kieltäytyi vaikka miten yritin yllyttää.
30.6. Aamupalan jälkeen loikattiin linjuriautoon ja ajettiin eläintarhaan. Lounastettiin leijonan pissan hajussa ja katsottiin kuinka erinäiset nisäkkäät kakkaa. Mölyapinat mölisi ja pingviinit uiskenteli, turistien nahka kärysi paahtavassa helteessä.
1.7. Lennettiin Helsinki-Vantaalle. Lento lähti 50 minsaa myöhässä kun ruumasta nousi savua. Ilmeni että joku oli kääntänyt eläintenjalostustuotteita sisältävän purkin väärinpäin ja sieltä pääsi luirahtamaan nestemäistä hiilihappoa ruuman lattialle. Savuaahan se.
Kotimatka meni niin hyvin (eli lapset ei itkeneet, kitisseet, vinkuneet tai tapelleet) että ajettiin koko 600 kilsaa yhdellä pysähdyksellä. Olipa ihanaa tulla kotiin!
Reissun saldo:
- kaksi palanutta olkapäätä ja yksi niska
- litratolkulla vuodatettua hikeä (koko retken keskilämpötila n. +28 astetta)
- nähty ja todettu että kaikilla tanskalaisilla on ainakin yksi tatuointi eikä miehet vissiin kaljuunnu luonnollisista syistä ollenkaan
- Ipanus ja Lutikka nauttivat toistensa seurasta eteenkin iltavillin aikaan, voi sitä kikatuksen määrää!
- nähty kaloja, lintuja ja nisäkkäitä aidan/lasin takaa seuraavan kahden vuoden tarpeiksi
- istuttu autossa 1200 km ja risat
- syöty voisarvia seuraavan kolmen vuoden tarpeiksi (kannattaa kokeilla komboa voisarvi-brie-tuore ananas)
- todettu että Kööpenhaminan lentokentän terminaali nro 2 on silkka ihmis- ja pakaasihelvetti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)