Koska Esikoinen on aika laiska ja Kuopus kulkee neliveto päällä, tuplakärryjen hajoaminen oli katastrofi! Erityisesti kun tuplettimme olivat aivan älvättömän hyvät ja käytännölliset, eivät mitkään rinnakkain istuttavat panssarivaunut, vaan kaikkialla ja jokapaikassa näpsäkästi kulkevat peräkkäin istuttavat joggerit, Jane Powertwinit. Loistavat ratakset. RIP.
Noniin, siis uudet samanmoiset piti saada, ja asap. Mieluiten heti. Surffasin ja lautailin tiedon virroissa, ja kuinkas ollakkaan, eihän sellaisia Suomesta saa. Ehei. Täältä saa panssarivaunumalleja ja myöskin junia. No thanks, sanoi Mies (Perheen Lasten Kanssa Lenkkeilevä Osapuoli), joggerit on niiden oltava ja perätysten pitää lastemme niissä istuman.
Surffasin lisää. Tein vertailuja ja tiedusteluja. Ameriikassa niitä olisi ja Englandiassa, ou jee! Melkein jo ilostuin, mutta sitten iski Raaka Totuus: eipä niitä Suomeen lähetetä, ehei. Täällä ajellaan panssarivaunu- ja junamalleilla, ei kukaan sellaisia näppäriä ja sulavasti liikkuvia halua.
Paitsi me.
Pakko oli luovuttaa. Ei tulisi toisia Janeja meille.
Myönnyttiin ja tehtiin sitten radikaali temppu: suoritettiin sukupuolenvaihdos. Meille tuli Phil ja Ted! Kovin hyvin ei olla vielä tutustuttu, mutta alkukosketus on varovaisen toiveikas. Kolme pyörää pyörii ja molemmat perilliset istuvat kyydissä perätysten. Se on hyvä alku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti