torstaina, huhtikuuta 30

Valokuvatorstai

Naamiaiset.
Koska meillä asuu Pinsessa Ammeliese, naamiohuvit ja hovijuhlat ovat jokapäiväistä elämää.

taustakuva




maanantaina, huhtikuuta 27

Vispaaja

Ipanus on aloittanut treenit Tour de Francea varten. Toistaiseksi hän on tyytynyt kiertämään Kotinurkan Etappia, mutta ylä- ja alamäkineen sekin on melko reipas matka ajettavaksi aloittelevalle armstrongille. Sade esti tämänpäiväisen treenin ja siitäpä syntyi ankara poru, itku ja hammasten kiristys. Miksi pitää sataa? kyseli hän. Minua itkettää kun pitää sataa.

torstaina, huhtikuuta 23

keskiviikkona, huhtikuuta 15

Ipanuspäivitys

Lumet sulaa kohisten. Ipanus on ihan intona! Rapakoita! Kumpparit! Kurakinttaat! Vettä! Parasta huvitusta on lapakoissa pomppiminen. Siihen vetoamalla Kakrun saa hyvin joutuisasti liikkeelle jopa leikkipuiston keinusta.

Sisätiloissa Ipanus on peppityttö. Tarkoittaa sitä, että jalkaan hän vetää mustat lakeerikengät, pistää sterkkoihin musaa, ison mekon päälle ja sitten steppaa. Kopsuttelee vuoroin kantapäätä ja vuoroin varpaita lattiaan, tekee hyppykäännöksiä, heiluttaa käsiä moninaisten koreografioiden mukaan ja kopsuttelee vähän lisää kantapäillä. (Inspiraation on antanut eräässä tiivitaavivideossa steppaava tyttönen.)

Tuntuu, että Ipanoidin puhe on ottanut taas harppauksen eteenpäin. Mukaan on tullut konjunktioita ja murresanoja. Hän on alkanut keksiä Pikkusiskolle ihan omia lempinimiä (Pikkurusina, Hylje, Maniskuukkeli) ja kehittelee laulun aiheesta kuin aiheesta. Eilen saimme nauttia viisusta, jonka nimi oli Mammalla on tumput kädessä. (Se oli siis kolmisäkeinen sikermä Pikkusiskon kintaista.)

torstaina, huhtikuuta 9

sunnuntaina, huhtikuuta 5

Noita-aika

Ipanus esiintyi tänään trullina kuten asiaan kuuluu. Päähän kiedottiin huivi ja vartalo verhottiin isoisomummon kukikkaaseen puseroon. Nenä maalattiin punaiseksi ja posket pilkutettiin pisamilla, jotka kylläkin piti poistaa saman tien kun Trulli katsoi peiliin. En halua näitä. Ota ne pois!

Ipanoidin lisäksi meidän nurkilla hiippaili neljä muuta noitaa. Naapurin pojat ja pari kaveriaan olivat sonnustautuneet mekkoihin ym. noitavehkeisiin ja tulivat heiluttelemaan lahjanauhoin koristettua varpua meidän pihalle. Oltiin justiinsa avattu grillikausi ja ritilällä sihisi neljä hiillosmakkaraa kun noitapoikajoukko ilmestyi paikalle, ja varsin kysäsin että passaisiko palkkioksi grillimakkara. Passasihan se, ja kuulemma paljon paremmin kuin karkit! nIINPÄ kukin kossi sai puolikkaan makkaran mieheen ja kaikki olivat sangen tyytyväisiä. (Paitsi Mies, joka joutui tyytymään yhteen surkeaan kyrsänpätkään jolla ei edes nälkä lähtenyt. Hah.)