keskiviikkona, joulukuuta 31

Paukkuja

Tuulee niin että tukka lähtee, mutta Miehen PITI silti saada aikamoinen setti kaikenlaisia sytytyslangalla varustettuja ja sytytettäessä kipinöiviä esineitä. Rakettikauppias oli tyrkyttänyt vielä yhtä pommia lisää kun olisi ollut niin kiva lapsille, mutta Mies oli todennut, että jos sen vielä otan, niin sitten räjähtää rouva.

Viisaita sanoja. Miehellä on ihan selvästi ennustamisen lahja.

Mukavata Uutta Vuotta!

sunnuntaina, joulukuuta 28

Joulua ja sen jälkeistä

Ipanoidi aloitti öiden laskemisen Joulupukin tuloon kun jäljellä oli kolme. Onneksi päivät meni sujakasti valmisteluhommissa; oli leipomista, siivousta, paketointia ym ym perinteistä touhua. Erityisesti paketointi on Kakrun mieleen ja varsinkin teippien liimailussa hän on melkoisen kätevä.

Ipanoidi ratsastaa joulupossulla.

Kun the Aatto vihdoinkin koitti, alkoi jännitys olla huippulukemisissa. Ipanuksen herätessä päikkäreiltä oli talo täynnä sukua ja kaikki oli kuulleet kulkusten kilinää pihalta. Pukki meinasi tulla sisään justiinsa kun Ipana oli toimittamassa asiaa potalla, mutta onneksi häntä saatiin jarruteltua sen verran että Juniori sai housut jalkaansa.

Pukin Kohtaaminen oli melko jännä paikka, mutta kohtapuoliin Ipanoidi jo lauloi JP.lle Nukkumattilaulua (kuten oli suunnitellut koko edellisen viikon) ja jutteli mukavia. (Ei tarvi pelätä minua, kertoi hän Pukille.) Sylissäkin hän käväisi mutkan ennen pakettishowta.

Paketteja piisasi. Voisipa sanoa, että niitä oli enemmän kuin tarpeeksi ja suurimman osan tietysti sai itselleen neiti Isosisko Ipanoidi. Edellisvuotiseen tapaan hän aukaisutti kääröt aikuisväestöllä ja tutki itse vain sisällön. Suurimmasta paketista kuoriutui pitkään (syyskuusta asti) ja hartaasti (joka kerta kuvan tai itse vehkeen nähdessään kuului mouru äiti minun tykkää siitä) toivottu muumitietokone ja voi sitä riemua! Likka pomppi tasajalkaa, hihkui ja taputti käsiä yhteen! Muumitiekone!!! Jäljellä olevat paketit ei sitten paljon enää jaksaneet kiinnostaakaan, vaikka niistä paljastui ihania vaatteita ja tauluja ja leluja. (Paljon kiitoksia Joulupukin apulaisille!)

Minun luistelee!

Muumitiekoneella on pelattu ja muutkin lahjalelut on testattu ja hyviksi havaittu. Tänään käytiin kokeilemassa luistimia. Ou jee! Ipanuskus pysyi yllättävän hyvin pystyssä ja tykkäsi hommasta kovasti. Äitinsä katseli Esikoisensa luistelua tippa linssissä; miten ihmeessä se jo noin isojen tyttöjen touhuja osaa?

perjantaina, joulukuuta 19

Leidi


Ipanus on ihan leidi! Eilen hän piirteli tusseilla kuvioita paperille ja oivalsi, että laitanpa samalla itselleni kynsilakkaa. Niinpä hän tussasi hyvin huolellisesti kaikki sormenkyntensä. Paitsi oikean käden etusormen, koska tässä on jo kyysilakkaa.
Sitten hän poseerasi kameralle ja esitteli manikyyrin tuloksia.
Ihana tyttö.

torstaina, joulukuuta 18

sunnuntaina, joulukuuta 14

Sanainen arkku on auennut

Ipanus on alkanut laukoa ikivihreitä.

Äiti laittoi joulua kotiin sillä aikaa kun puolet perheestä oli sunnuntaijumpassa. Kakru tuli kotiin itkien surkeasti; oli kalauttanut otsansa oveen. Itku loppui kuin leikaten: Ihana matto! Ihanat veehot! ihasteli hän. Mikä matto on yläkellassa? Tämä pinsessamatto pittää laittaa minun hooneeseen! Ja sinne meni uuteen arvoon ylennetty keittiönmatto. Näin me naiset sisustetaan.

Ennen nukkumaan menoa iskä kertoi Ipanoidille, että on menossa aamulla hammaslääkäriin. Siellä pittää olla nätisti. Ei saa kiukutella, ohjeisti Ipana.

Kakru on opetellut hiihtoa. Hän haluaisi kovasti hiihtää yhdessä mammansa kanssa, mutta mutsilla ei ole välineitä. Vaan ei haittaa, Ipana on hokassut ratkaisun: Äiti saa lainata isän hiihtosussia. Sitten me molemmat hiihtää!

torstaina, joulukuuta 11

Iloa ja Onnea

Tsabadabaduu! Lisää onnen ja ilon aiheita!
1) Synttärilahjatatska on viimeinkin valmis. Ja tuli hienoupeemahtava! Justiinsa sellainen kuin pitikin!
2) Uuden pöydän (joka on edelleen niin ihqu, että sitä pitää hiplata jatkuvasti) päällä killuvat uudet lamput on huiput!
3) Noiden killuvien huippulamppujen väliin ripustin tänään mainion joulukoristuksen (joka kyllä tod näk roikkuu siinä kesät ja talvet), Pentikin pienen himmelin. Sekin on upee!
4) Kaikesta yllämainitusta ilahtuneena hain stokkalta järisyttävän herkullista oliivi-aurinkokuivattutomaattileipää ja sitä meinaan mennä nyt munttaamaan. Herkullista!

Hahaa!

tiistaina, joulukuuta 9

Uusi pöytä = Onnellinen rouva

Terhtiin Perheen kanssa jo perinteeksi muodostunut Itsenäisyyspäivän Autoretki Naapurivaltakunnan Ostoshelvettiin. Ja yks helvetti se olikin, sillä muutamalla muullakin tuntui veronpalautusrahat polttelevan lompakossa... Mutta vaikka kaikkialle pitikin jonottaa, matka sujui hyvin ja ilman hammasten (tai eräässä tapauksessa ikenien) kiristystä.

Takakontissa matkasi kotiinpäin kaikenlaisen sälän mukana Uusi Rakkauteni: Jumalattoman pitkä keittiönpöytä! Oijoijoijoijoijoijjjjjj, kuinka se onkaan ihana!!! En tajua, miten me ollaan pärjätty kaikki nämä vuodet 120-senttisen näpyn kanssa! Eipä tarvi enää arpoa laitanko yhtä aikaa pöydälle maitopurkin ja suolakurkut vaiko leipäkorin ja floora-askin kun voin laittaa kaikki! Uuuuulalaaaa!!! Olen onnellinen!!!!

Niinno, tietynlaisia sisustushaasteita tuollainen pitkähkö pöytä tuo mukanaan. Keittiöstä piti heivata kaikki muut irtokalusteet pois ja niille pitäisi paikat löytää. (Kaapille löytyi jo, mutta sille tuolille, joka on kaapin uudella paikalla ei ole vielä raivattu sijaa kun sen uudelta paikalta pitää siirtää penkki pois eikä sillä ole vielä paikkaa...) Ja kaksi uutta valaisintakin piti hommata kun eihän tuollaista kolmimetristä komeutta yhdellä kattokruunulla valaista.

Haa!

torstaina, joulukuuta 4

Jouluhommia

Leivottiin Ipanuksen kanssa pipareita. Ipana kaulitsi ja teki tähtiä ja kukkia ja kuita ja pisti aihiot pellille ihan ite. Paistuneet piparit Kakru koristeli sokeritahnalla, ilman apua. Mää ite! Apua ei saanut antaa. Lopuksi hän vielä halusi tiskata.

Tonttuja olemme myöskin tehneet. Ipanoidi heilutti liimapuikkoa, tämppäsi pumpulit kohdilleen ja piirsi silmät, meikä hoiti saksijutut ja tarkkuutta vaativat kartongin asettelut. Yhteistyön tuloksena syntyi oivallisia tonttuloisia. Huomenna ehkä askartelemme lisää, se tuntuu olevan aivan huippuhommaa Juniorin mielestä.


Joulukalenterille kävi kehnosti. Yli-innokas Kalenterinaukaisija aukoi parit luukut ihan nätisti, mutta 22 jäljellejäänyttä hän avasi kätevästi yhdellä kertaa repimällä kalenterin koko etuseinän pois. Loppuosan kalenterista Aukaisija kääri rullalle ja antoi mulle: Tässä on sun lahja. Tattista vaan.

Vaihteeksi tuntuu mukavalta kun tulee joulu. Siihen lienee syynä a) Ipanus ja hänen intonsa tehdä kaikenlaisia Valmisteluja, b) Ipanus ja se että hänen kanssaan voi ihan oikeasti tehdä kaikenlaisia Valmisteluja ja c) joulun ja uudenvuoden vaihteen aikana mulla on kolme viikkoa lomaa. Jee!