tiistaina, huhtikuuta 27

Ei se mahu

Esikoinen komensi Hoitotätin Miestä. Hoitotäti kysyi, että komennatko sä isääsikin aina noin kovasti. Joo sanoi Esikoinen. Onko teidän isä ihan tossun alla kun teitä on kolme naista komentamassa? kysyi HT. Ei se mahu sinne vastasi Esikko.

keskiviikkona, huhtikuuta 21

Ankeutta

Tylsyyksien tylsyys ja ankeuksien ankeus. Alkaa taas vaihteeksi tuntua että ei ole mitään muuta kuin hoitoon-töihin-kotiin-nukkumaan ja sama homma viisi kertaa uudelleen. Viikonloppu vilahtaa ohi ihan huomaamatta ja parhaassa tapauksessa Mies on vielä töissä.

Plääh.

Armoton arska paljastaa paskaiset ikkunat ja pölyiset pinnat, sisustus on ankea ja remonttihommiakin olisi.

Plääh plääh.

Piha on yhtä lillua ja mutavelliä, juoksuhiekkaa ja kuolleita lehtiä. Lumet sulaa pohjoisseinän takaa ehkä elokuussa.

Plääh plääh plääh.

Ankeaa!

PLÄÄH!

keskiviikkona, huhtikuuta 14

Kevätjuttuja

Ja taas on korvatulehdus & antibioottikuuri Ipanuksella. Höh. Milloinkahan tulee se aika kun ne loppuu kokonaan??? Monasti oon miettinyt, että voisi vakuutuksen irtisanoa, mutta eipä vissiin vieläkään kannata.

Lutikka sanoi eilen kolmisanaisen lausahduksen. Harmillista kun en muista miten se tarkalleen ottaen meni, mutta luullakseni hän mainitsi itsensä, vaatteet ja ei tai on. Iso Kuukuna alkoi porista ihan tosissaan heti kun täytti kaksi vuotta ja kovasti vaikuttaa siltä että Pikku-Kuukuna seuraa samaa latua.



Lumet sulaa ihan kauheeta kyytiä. Nuppi ja Nappi nautiskelee kurarapakko-mäski-leikeistä ynnä polkupyöräilystä. Luticcakin on niin henki päällä keittelemässä mutasooseja, ettei haluaisi millään tulla sisälle. Tässä vaiheessa vuotta käy mielessä, että olisi aika nastaa jos meillä olisi ihan oikea kodinhoitohuone kumisaapas/kuravaatesuihkulla eikä neliön kokoista eteistilaa, josta on esteetön käynti suoraan olkkariin...

torstaina, huhtikuuta 8

Pottaan meni

Eilissä iltana Lutikka kiskoi vaippaansa tuskastuneen näköisenä ja sanoi ähhäh-ää. Lutikaattorikielellä tarkoittaapi lökää se. Tarkastus osoitti, ettei se lökä ainakaan vaipassa ollut, jotenka istutin likan potalle.

Pientä kiemurtelua ja takakäsinojaistumista ja ähinää ja naamanpunotusta ja voilá! Potassa oli kakka!

Luticca tsiigasi pottaan ja alkoi melkein itkeä kun säikähti tuota kauheaa jöötiä, mutta kun äiti hurrasi ja hihkui vieressä, niin kohtapa Kakkiainenkin innostui. Siinä me sitten taputettiin ja riemuittiin ja kehuttiin Lutikaattorin uutta osaamista. Kauan eläköön pottakakka! Hurraa!