maanantaina, joulukuuta 31

Summa summarum 2007

Tammikuu
Ei muistikuvia

Helmikuu
Ei muistikuvia

Maaliskuu
Ipanoidi vietti ekoja synttäreitään ja korvatulehdustaan.

Huhtikuu
Kaksi viivaa raskaustestiin.

Toukokuu
Keskenmeno.

Kesäkuu
Lapsella on vesirokko.
Miehellä on vesirokko.
Mut vakituistettiin Firman palkkalistalle.

Heinäkuu
Riikassa oltiin.
Norjassa oltiin.
Rokkifestareilla oltiin koko perheen voimin.

Elokuu
Kaksi viivaa raskaustestiin.

Syyskuu
Ei muistikuvia

Lokakuu
Ei muistikuvia

Marraskuu
Ei muistikuvia

Joulukuu
Firman pikkujouluissa joilotti Koivuniemen Paukku.
Ipanus muutti pinnattomaan sänkyyn.
Joulu tuli ja meni.

Että siinähän se vuosi taas vierähtikin... Aika hiljaista on ollut näemmä. Parhaiten ajan kulumisen tietty näkee Lapsen kehitymisestä ja kynsien kasvamisesta. Mutta kaiken kaikkiaan ihan jees vuosi. Enemmän on sattunut hyviä asioita kuin huonoja. Toivottavasti sama malli jatkuu ensi vuonnakin.

lauantaina, joulukuuta 29

Tapahtui niinä päivinä

Ei vissiin Jouluna tullut syötyä tarpeeksi namuja kun piti tänään ostaa kaksi lootaa marmelaadeja lisää. Ja syödä toinen boksi. Yök.

Joulu meni mukavasti. Aattona aamujoulusaunottiin ja vietiin vainajille valoja ja syötiin ja syötettiin Miehen Isä ja Serkkulikka Miehineen piiaphti ja Miehen Veli, Miehen Veljen Vaimo, Miehen Veljen Poika, Miehen Veljen Pojan Tyttöystävä ja Miehen Veljen Tytär ynnä Miehen Veljen Perheen Koira tulivat illalla kylään ja Pukki kävi ja jakoi lahjat ja avattiin lahjat ja kahviteltiin ja seurusteltiin ja siinäpä se aatto olikin. Leppoisaa.

Ipanoidi ei pelännyt Pukkia lainkaan. Vähän oli ihmeissään mokomasta karvanaamasta, mutta hetkisen tutustelun jälkeen lämpesi niin että esitti tiptaptipetipetiptap-biisin sormiosuuden. Lahjoihinsa hän suhtautui lunkisti; jakeli paketteja assistenteille avattavaksi ja poimi itse hedelmät. Suurin suosikkilahja on keittiö. (Uuniin tulee valot ja siinä on ajastin, keittolevyt on valaistu ja niistä kuuluu kiehuva ääni kun kattilan asettaa päälle. Toista se oli Meikäläisen nuoruudessa, äiti piirsi tussilla pahvilootan pylpyrät ja siinä oli hella.)

Aaton Jälkeiset päivät on menneet pääasiassa rötväillessä. Vähän on vessaremppaa tehty ja alennusmyynnissä käyty ja kavereita moikattu, mutta eipä sen kummempia.

Lapsi on alkanut käyttää ihmeellisiä sanoja. Suosikki on tällä hetkellä ”tähän”. Jos hän vaikkapa halajaa ketsuppia makarooniruokaansa, osoittaa hän lautastaan ja lausuu ”tähän”. Jos äitinsä pitää istua leikkimään kanssaan, kuuluu komnento ”tähän”. Jos hälle pitää uima-asu pukea päälle, ohjeistetaan mamma tekemään niin sanalla ”tähän” samalla kun jalkaansa ojentaa hän. Kätevä sana siis. (Vaikka olisihan se ihan nastaa jos Taatiainen sanoisi edes joskus ”äiti”. Muttakun ei. Höh.)

Koko loman ajan Tiiteli on syönyt itse. Kaikki safkat. Ei ole saanut auttaa. Ja koska hän luopuu uudenvuoden kunniaksi tuttipulloista, onpi juominen oikeasta mukista alkanut enemmän kuin hienosti, ja ihan ite! Loiskuttamatta!

Senkin vielä hehkutan, että kertaakaan emme ole lomalla heränneet ennen kahdeksaa, puoli ysiin ja jopa varttia vaille kymmeneen ollaan nukkua tursotettu vaikka Ipana on vetäytynyt yöpuulle viimeistään klo 21. Mahatavaa!

keskiviikkona, joulukuuta 19

Kyllä se siinä jonnain on

Jottei tämäkään hetki painusi muistojen arkistojen unholaan, kirjoitan sen ylös:

Lähdettiin Miehen kanssa leffaan. (Kultainen Kompassi, tykkäsin.) Ipanoidi köörättiin hoitoon Papan eli Miehen Isän luo. Ikää Papalla on reilu 70v ja viimeisimmästä vaipanvaihtokokemuksesta aikaa abaut 15 vuotta, jotenka ymmärrettävästi häntä jänskätti pikkuisen tuleva Hoitotapahtuma. Varmuudeksi Mies neuvoi miten päin vaippa laitetaan ja vakuutteli että tarvetta tuskin tulee.

Okei. Papan kertoman mukaan Mies lähti ja samassa kun ovi painui kiinni, tuuttasi Ipana aivan jumalattoman megalökän pöksyyn. Ou jee, ajatteli Pappa. Eikä muuta kuin vaippaa vaihtamaan. Yllätyksekseen hän ei kohdannut mitään ongelmia, vaan homma hoitui kuin Pappa olisi ikänsä vaippoja vaihdellut.

Leffa loppui ja Mies saapui Jälkeläistään noutamaan. Pappa kertoi että hyvin on Hoitotapahtuma mennyt, vaippakin vaihdettiin yksissä tuumin. Miestä vähän epäilytti ja hän kuikkasi Kakrun sukkiksiin. Havaitsi, että vaippa on tod vaihdettu. Ilman ongelmia, kyllä. Pappa oli aivan ongelmitta teipannut pampersin yhden jalan ympärille ja silotellut muun osan vaippaa pepun ympärille.

”Kyllä se siinä jonnain on”, perusteli Pappa installaatiotaan.

perjantaina, joulukuuta 14

Ipanuksella oli Joulujuhla. Äitinsä hormooninhuuruiset silmäkulmat kostuivat viimeistään siinä vaiheessa kun Taateli asteli hämärään saliin kynttilä kädessä muiden pienten Lucia-neitojen kanssa. Oih, kuinka suloinen hän onkaan!

Juhlaohjelmistoon kuului Lucioiden lisäksi jos jonninlaista tonttuleikkiä ja lorua, koreografioilla ja ilman. Ipanus pomppi suvereenisti muiden mukana, välillä hän pysähtyi tuumaamaan sormat suussa. Äitinsä oli Ylpeä Pikku-Lumihiutaleesta. Ihana on tyttöni mun.

Juhlan päätteeksi esiintyjille jaettiin yllätyspussit. Ipanus oli innoissaan. Kotimatkalla hän söi/sulatti kuolallaan valtaosan paperipussista, mutta ei tajunnut kuitenkaan aukaista sitä. (Olisi löytänyt karkkia ja rusinoita...) Aamulla saman kuolaisen kohtalon koki pussukassa ollut kiiltokuva. Hyvää vissiin oli.

torstaina, joulukuuta 13

Valokuvatorstai

Kiire on löytää kultahiput! Kuva on napattu viime elokuussa Tankavaarassa, Kullanhuuhdonnan SM-kisoissa.

maanantaina, joulukuuta 10

Tehhään!

Leivottiin Tatin kanssa pipareita ja hän oppi Uuden Sanan. Taateli lynttäs muottia taikinaan kuin vimmattu ja hoki oikialla oulun murteella ”tehhään tehhään tehhään tehhään”. Kun kaulitsin taikinaa liian hitaasti, Apulainen karjui kitarisat pullistellen ”TEHHÄÄN!!! TEHHÄÄN!!!” ja takoi muottia kaksi kertaa kiihkeämmin taikinaan. Olipa siinä sitä monesti peräänkuulutettua Tekemisen Meininkiä.

Kun käänsin selkäni sen verran että työnsin pellin uuniin, Kakru hoksasi tilaisuuden koittaneen ja survoi möykyn taikinaa poskeen. Ah autuutta! Mekein silmänsä nuljahtivat nurin kun oli niin herkullista. Ja maistuihan tuo meikäläisellekin, niin monen vuoden jälkeenkin muistin mä maun..

Leipomisen lisäksi viikonvaihde kului rattoisasti kun kiskoin vessan susirumat tapetit pois ja käytiin kyläilemässä ja kaverit kävi meillä ja kävin tyttökavereiden kanssa syömässä pikkujoulullisesti. Ipanus oli Serkkutroikan luona kylässä sen aikaa ja hienosti meni kuulemma. Enää ei tarvitse itkeä kun Eikka-serkku vain katsookin kohti, vaan Ipana oli kuulemma lyödä mäsäyttänyt Eikkaa kun se oli ollut lelua viemässä.

perjantaina, joulukuuta 7

Pari metriä Pariisista

Meidän Perhe juhlisti Maamme 90-vuotista itsenäisyyttä tekemällä Riemuretken Svea-mamman luo Tavarataivaaseen. Siis kerrassaan Ulkomaasssa käytiin. Ostettiin yhtä jos toista tarpeellista ja vielä muuan tarpeetonkin tavara. Lapsi sai lehtikatoksen ja kaksi tuolia, Iskä teepannun ja kattilan. Meikä sai kaksimetrisen eiffelitornin kuvan olohuoneen seinälle.

Kun ihmisellä on kaksimetrinen eiffelitornin kuva olohuoneen seinällä, hän alkaa tarkastella muuta ympäristöään kriittisin silmin. Hän huomaa Asioita, niinkuin sen ettei olohuoneen matto passaa ollenkaan yhteen kaksimetrisen eiffelitornin kuvan kanssa. Ihminen tajuaa, että pitää mennä Mattokauppaan. (Sitäpaitsi, Mattokauppaan on mentävä kaksi kertaa suuremmalla syyllä, koska eteisen Uusi Matto ei passaa yhtään yhteen eteisen vanhan maton kanssa.)

Mattokaupassa käynti saa aikaiseksi pohdintoja verhojen suhteen. Sohvatyynytkin arveluttavat. Ja torkkupeitto. Ja lampunvarjostin. Kohta tuo kaksimetrinen eiffelitornin kuva on saanut aikaiseksi sen, että koko olohuoneen sisustus on vähintäänkin arveluttava. Tästä syytän Ingvaria! Kirottu Tavarataivas!

Valokuvatorstai


Juhlavasti Firman Pikkujouluissa. Paula Koivuniemi esiintyy, daamit ovat kaivaneet kaapista kimaltelevimmat lurexinsa ynnä tsäpäkimmät verkkosukkahousunsa, herrat edustavat tyylikkäinä mustissa puvuissaan.

tiistaina, joulukuuta 4

Isojen Tyttöjen Sänky

Ipanoidi muutti Isojen Tyttöjen Sänkyyn viime yöksi. Uusi sänky on niin iso että siinä oli toooooosi hankala löytää hyvää asentoa. Pikku-Tatti ei tiennyt suuntaisiko pellavapäänsä länteen vaiko luoteeseen eikä pohjoinenkaan ei tuntunut hyvältä. Ja koskapa ympärillä oli tilaa kuin jalkapallostadionilla eikä kaltereita ollenkaan, oli Isojen Tyttöjen Sängyssä myös aika hankala pysyä. Kintut olisi ihan väkisin vieneet Ipanuksen pois punkasta.

Loppujen lopuksi Kakru uinahti kun mammansa tuli viereen kellimään. Siinä sitten yhdessä nukuttiin, me Isot Tytöt.

maanantaina, joulukuuta 3

Partyanimal

Vähänkö meikä on Hurja Juhlija! Pelkästään vissyn ja greippimehun voimalla hilluin Firman Pikkujouluissa aamuyön pikkutunneille asti! (Normaalisti nukkumaanmenoaika on klo 21, viimeistään 22.00, toim. huom.) Vaan mikäs siinä heiluessa kun oli mukavat menot. Illan tähtiartistina veivasi Koivuniemen Paula, ihan elävänä! Nyt on meikäläisen musiikiliset ambitiot ja täytetty kun olen laulanut Paukun kanssa duettona Aikuisen Naisen. Ei ole enää mitään saavutettavaa, jotenka ei tarvi mennä enää ikinä mihinkään keikoille. Ehhehe.