Leivottiin Tatin kanssa pipareita ja hän oppi Uuden Sanan. Taateli lynttäs muottia taikinaan kuin vimmattu ja hoki oikialla oulun murteella ”tehhään tehhään tehhään tehhään”. Kun kaulitsin taikinaa liian hitaasti, Apulainen karjui kitarisat pullistellen ”TEHHÄÄN!!! TEHHÄÄN!!!” ja takoi muottia kaksi kertaa kiihkeämmin taikinaan. Olipa siinä sitä monesti peräänkuulutettua Tekemisen Meininkiä.
Kun käänsin selkäni sen verran että työnsin pellin uuniin, Kakru hoksasi tilaisuuden koittaneen ja survoi möykyn taikinaa poskeen. Ah autuutta! Mekein silmänsä nuljahtivat nurin kun oli niin herkullista. Ja maistuihan tuo meikäläisellekin, niin monen vuoden jälkeenkin muistin mä maun..
Leipomisen lisäksi viikonvaihde kului rattoisasti kun kiskoin vessan susirumat tapetit pois ja käytiin kyläilemässä ja kaverit kävi meillä ja kävin tyttökavereiden kanssa syömässä pikkujoulullisesti. Ipanus oli Serkkutroikan luona kylässä sen aikaa ja hienosti meni kuulemma. Enää ei tarvitse itkeä kun Eikka-serkku vain katsookin kohti, vaan Ipana oli kuulemma lyödä mäsäyttänyt Eikkaa kun se oli ollut lelua viemässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti