Isosisko on sairastunut kurkunpään tulehdukseen. Köh köh köhii hän ja välillä äänikin menee. Kuumetta on onneksi ollut vain himpun verran, tänään ei vielä lainkaan.
--
Eilen kirjoitin tuon ylläolevan, tänään on uudet kujeet. Kuumetta ei siis ollut ja tänään meni mukulat töihin ja äiti hoitoon. (Vai miten se nyt oli.) Hoidon tarpeessa tämä mutsi olisi, v-tuttaa niin että napa rutisee!!! Työperäistä kyrsiintymistä siis. Ja Mieskin paineli mökille, joten en edes voi kiukutella kenellekään kotona.
Tulipa mieleen, että sen jälkeen kun Ipanus Ipanoidi aloitti hoitopaikassa 10-kuisena, niin hän ei ole koskaan itkenyt perään. Ei kertaakaan. Iloisena vaan vilkutellut heiheitä. Toista on Lutikaadin kanssa. Varsinkin nyt päiväkodissa hän karjuu perään kuin päätä leikattaisi irti. Onneksi huuto loppui tänään siihen että Tilli meni hoitajan sylissä puuropöytään. Silti tuntuu pahalta. Hallelujaa, että saan viedä Jälkikasvun ensi viikolla Omalle Hoitotätille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti