Ipanus täytti viisi vuotta. En voi muuta kuin todeta saman minkä totean joka vuosi tähän aikaan: on se hurjaa miten aika kuluu!
Rakas ihana suloinen Sankarimme.
Varsinainen synttäripäivä meni arkisesti päiväkodissa, mutta olihan sielläkin juhlittu, eli siis vedetty jätskiä ja keksiä ja laulettu ja lahjottu. Ipanuukkeeli oli etukäteen ihan täpinöissään, että minkähänlaisen lahjan saa kun se ja tämä ja tuo hoitokaveri olivat saaneet hyrrät. No, Ipanus ei saanut hyrrää vaan äiti arvaa mitä mää sain! mää sain iiiiiii-hanan prinsessapompulan!
Kotiväeltä 5-vuotias sai hartaasti kaipaamansa susupetsin radan ja uuden rotan, oi onnea! Lisää lahjoja lienee tulossa viikonvaihteessa kun vietämme Oikeat Juhlat.
Pikkusisko oli taiteillut kortin, jonka Ipanus vastaanotti asiaankuuluvalla hartaudella ja ihastuksella.
Lutikaattoria on hämmentänyt tämmöinen juhlatouhu ja lahjonta. Hän ei pysty käsittään, että omat synttärit eivät olekaan vielä. Millon mun synttäli on? kyseleepi tuo mönttinen viisi kertaa päivässä.
Lutikaisen synttärituskaa helpotti vähän oman mokkapalan päälle asetettu kynttilä ja armollisesti myönnetty lisenssi leikkiä Isosiskon susupetsradalla.
Rakas ihana suloinen Wannabeesankarimme.
1 kommentti:
Huuuuurjan paljon onnea (näin jälkijunassa) Ipanukselle. Mitäs huoneen täytettä juhlat toivat tullessaan? :))
Lähetä kommentti