Talvi tuli

Lunta tuli tuvan edusta täyteen. Varmana ainakin 30 senttiä! Nätin näköistä on kyllä. Ipanus oli ihan kiihkona lumesta. Ensimmäinen kommentti lumisateeseen oli, että nyt minun hiihtää! Hiihtokelejä on odotettu heinäkuusta asti, jotenka ymmärrettävästi Ipana on intona.

Ennen päiväunia maassa oli vasta muuan hiutale joita hän jo kaaputteli lapiolla, mutta päikkärien jälkeen oli huomattavasti enemmän materiaalia. Minun tekkee lumiukkoja! totesi Taateli ja vaati mua pukemaan kamppeet päälleen. Sitten hän syöksyi ovesta ulos. Ihan itsekseen tuo reipas tyttönen teki lumienkeleitä ja kaikenlaisia mukavia talvihommia (äiti ja sisko imuroivat, kokkasivat ja katselivat ikkunasta Lumitytön touhuja) uusissa talvikamppeissaan. Sisälle hän ei suostunut tulemaan ennen kuin lupasin, että saa tiskata. Ehhehe, halvat on huvitukset pienellä ihimisellä.

Ipanuksen huvituksia

Ipanuksella on ollut kaikenlaisia mukavia hommia. Niinkuin urheilua, leipomista ja seikkailuja.

Viime sunnuntaina käytiin koko perheen kanssa Perhekuperkeikassa Ouluhallissa. Ipanus oli ihan tulessa! Siellä oli pomppulinnaa, liukumäkeä, temppurataa, palloja, mailoja, pomppupossuja, tunneleita ja ties vaikka mitä urheilullisia viihdykkeitä nappuloille, aivan loistava homma!

Sämpylöitäkin leivottiin eräänä sadepäivänä. Ipanus oli aluksi vähän ulalla kun tämä taattuu tiinni soomiin, taikina siis, mutta pääsi pian jyvälle miten taikina irrotetaan. Hampailla. Raaka sämpylätaikina näytti maistuvan aika hyvälle. Ite tykkäsin enempi paistetusta taikinasta oikialla voilla siveltynä.

Seittailu on Ipanuksen mielestä kaikista mahtavinta! Käytännössä se tarkoittaa, että Mies tämppää Kakrulle otsalampun päähän ja pienen taskulampun käteen ja sitten he lähtevät kävelemään pilkkopimeään lähimetsään. Toisinaan Ipana ottaa mopon mukaan ja ajelee pimeällä polulla. Silloin otsalamppu pitää laittaa mopoon kiinni.

Valokuvatorstai

Silta nykyajassa.

Vastauskuvani Valokuvatorstain kauniiseen haastekuvaan.

Grr

Taas on uhmaikä pinnassa. On huudettu puolin ja toisin, vaikka minähän se fiksu aikuinen olen ja pitäisi osata olla ihan coolina vaikka Ipanus pöljäilisi mitä. Niinkuin levittelisi viilit pitkin ruokapöytää tai kieltäytyisi päiväunista tai kiusaisi pikkusiskoa tai levittelisi murot pitkin olohuonetta. (Pientähän nuo on joidenkin tempauksiin verrattuna, tiedän. Mutta rassaavaa kuitenkin.)

Pikkusisko on kipeä ja siksi kärttyinen. Äiti on väsynyt ja siksi äkäinen. Isää ketuttaa muuten vaan. Ollaanpa me herttainen seurue.

Taas ne molemmat karjuu. Yhdyn kuoroon. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄäääääääääääääääärrrrrrrrrrrrrrrrrgggggggggggggghhhhhhhhhhhh!!!!!!!!

Valokuvatorstai

Suomalainen nuorallatanssi. Syksyn viimeiset lokit hengaavat padon laidalla ja nauttivat auringonpaisteesta. Kohta on aika lentää talvenviettoon etelämmäs, mutta sitä ennen voi vielä tanssia parit tanssit.

Papupata

Ipanus puhua räpättää hereillä ollessaan melkeinpä taukoamatta. Selostaa tekemisiään, siskonsa tekemisiä, äitin ja isän tekemisiä, sitä mitä aikoo tehdä, mitä haluaa tehdä, mitä teki äsken ja mitä teki viikko sitten, mitä äitin pitää tehdä, mitä iskän täytyy tehdä, kyselee mitä itse kukin tekee ja missä asuu ja missä on nyt. Ipanus laulaa, lallattaa, huutaa, puhuu pienellä äänellä ja huutaa pienellä äänellä, nauraa, itkee, karjuu, puhuu siansaksaa ja kyselee vähän lisää. Koko ajan. Herkeämättä.

Sanavarasto on karttunut hillitöntä vauhtia, kun otetaan huomioon, että sanainen arkku aukesi kunnolla vasta 2-vuotissynttärien jälkeen eli 7 kk sitten. Hän osaa lausua melkein kaikki kirjaimet, selkeästi vain r ja k puuttuvat. Puuttuivat siis eiliseen asti! K-kirjain loikkasi huomaamatta ja oikeaoppisena puheeseen kun Ipana komensi raivokkaasti Eikka-serkkua. Haa!

Harmi kun serkkujen nimissä ei ole ärrää.

Punaisia asioita

Ajeltiin Jälkikasvun kanssa kotia kohti. Aurinko värjäsi taivaan kauniin punaiseksi. Esikoinen tuijotti taivasta ja tuumasi iloisesti, että aurinko mennee nukkumaan. Taivas on punanen. Mun pylly on punanen. Saman välinen!

Melkein ajoin puuhun pahki kun niin nauratti.

Odotuksia ja syysretki

Päivät menee rientämällä vaikkei mitään kauheasti tapahdu. Enää kuukausi, niin menen töihin ja Mies ottaa kotihommat haltuunsa. Juniori kasvaa ja Ipanus tulee päivä päivältä fiksummaksi. Nyt hän odottaa kolmea asiaa: talvea, että pääsee hiihtämään, joulua, että saa muumitietokoneen ja kevättä, että pääsee tivoliin. Pieniä välietappejakin on, niinkuin täksi päiväksi sovittu retki torille. Ipanuksen kielellä se tarkoittaa munkin syömistä kauppahallissa.

Eilen retkeiltiin Koitelissa. Tehtiin tulet ja paistettiin makkaraa. Kakru oli ihan tohkeissaan kun kärtsäsi itse omaa nakkiaan tikun nokassa. Myös kosket, kävyt, isot puut ja yllätysbonuksena eväskassista ilmestynyt pätkis saivat aikaan iloisia kiljahduksia ja hyppelyä.

Valokuvatorstai

Kiltti. Kilttihän tämä otus on, ainakin jos et satu olemaan lintuemo, jolta kurre on kähveltänyt jälkeläisen. Silloin voipi olla jonnin verran eri näkemys asiaan. Mutta toisaalta, tekeekö vaistojen seuraaminen eläimestä ilkeän?