Hoitolaiset

Päiväkotirutiinit on alkaneet rullaan näin toisella viikolla oikein hienosti. Ensin me viedään Isosisko oman osastonsa ovelle, josta hän siirtyy sisätiloihin ilman saattajaa (paitsi eka viikolla saatettiin perille asti). Tänään Mies oli mennyt Ipanoidin kanssa naulakolle asti, josta Ipana hieman suivaantuneena oli tuumannut, että ala jo mennä siitä.

Luticca jäi surkeasti itkemään joka aamu ekalla hoitoviikolla, mutta nyttemmin hän singahtaa leikkimään saman tien kun on saanut päällysvaatteet pois. Edes heiheitä hän ei ehdi sanomaan kun mentävä on.

Eilen Lutikaattori oli maalannut vesiväreillä. Muut taatiaiset olivat tehneet yhdet maalaukset, mutta meidän Taiteilija oli maalannut ja maalannut ja maalannut kolme teosta. Hoitajatätillä oli ollut kuulemma jo kova vessahätäkin, muttei ollut raskinut keskeyttää luovaa prosessia. Kun on flow päällä, niin silloin on annettava taiteen virrata!

Illat on olleet jonninverran itkuisia ja känkkäräisiä, varsinkin kun Ipanus ei ihan joka päivä nuku päikkäreitä. Viime yön molemmat likat nukkuivat omissa sängyissään (yesh!), muina öinä ainakin Luticca on tullut viereen. Onneksi silmittömät yöitkuhuudot on loppuneet, mutta selkeesti pikkunuhmulla on tarve olla lähellä ja kun kerran päivällä ei voi, niin sitten yöllä edes.

Sen lisäksi että hoitohommat on taas alkaneet - ja työt - ollaan oltu mökillä ja ulkoiltu ja pyöräilty ja muuta normaalia huttua. Viimeisimmän mökkireissun aikaan meillä oli Miehen kanssa sokerihääpäivä ja armaani yllätti mut ihan kokonaan kun lahjoitti iiiiiiiiiiiiiiiiii-hanan timanttisormuksen! Olin lentää hämmästyksestä (ja karaattien loisteesta, ehhehe) selälleni enkä voinut koko päivänä tehdä mitään kun aurinko kimmelsi sormuksen kautta suoraan silmiini.

Uusi Kyky

Ipanus on Intohomoinen Pyöräilijä. Ja nyt ihan kokonaan ILMAN APURATTAITA!!!

Olen niin ylpeä, että halkean!!!