Yhtä hymyä

Eilissä päivänä oli niin kiva keli, että Perheen Pienimmille laitettiin kevätkengät jalkaa kun kauppareissulle lähdettiin. Arvatkaa, kuka oli ONNELLINEN?!?

No Lutikka!

Mimmin naama oli yhtä hymyä ja auringonpaistetta, kurkusta kuului Lutikaisen hyrisevä elämä on ihanaa -ääni ja jalat teki ihan itsekseen piruetteja ynnä tanssikuvioita, hyppyjä ja pomppuja. Tätä hetkeä hän oli odottanut koko talven!

Ja elämä muuttui aina vaan paremmaksi kun käytiin vielä kahvilassakin! Ja hän sai itse valita leivoksen!!!

Pukemisesta

Luticcakin on tullut siihen ikään että ei ole ihan sama mitä päälleen puetaan. Joka-aamuiseksi ovat muodostuneet väittelyt puehan nyt päällesi - en laita tuota - laitatpas - EN - KYLLÄ - ENENENENENENNNNN!!! (Ja sitten äitinsä vetää henkeä ja pyrkii löytämään sopuratkaisun, joka on liian monesti se, että Lutikainen nostetaan vaatehyllyn tasalle ja hän itse valitsee päivän asuun passaavan mekon/housut.)


Isosisko on laiskaakin laiskempi pukija. Kun hänet vihdoinkin saa herätettyä, assistentti Mutsikainen pukee hänet. (Toisinaan samantyyppisen keskustelun jälkeen kuten edellä on esitetty.) Ulkovaatteiden yllesaattamisen tullessa ajankohtaiseksi, assistentti Mutsikainen aluksi pyytää ja lopuksi ärjyy komentoja, jotta Ipanoidi vetäisisi ulkokamppeet ylleen. Lopputulema on 99%:sti se, että assistentti pukee nyyhkivän lapsensa ja tuntee huonoa omatuntoa kun edes yritti kannustaa jälkeläistään omatoimisuuteen.


Vaan voiton puolella ollaan! Kesään ja paljaaseen hanuriin ei ole enää kuin kaksi kuukautta!