Filosofi ja Mörssäri

Esikoinen heittäytyi filosofiseksi aamustuimaan. -Mää en tykkää että kun on lapsi niin pittää mennä aina vaan hoitoon, hoitoon, hoitoon ja kun on aikuinen pittää mennä töihin, töihin, töihin ja kun on eläkeläinen niin pittää mennä kottiin, kottiin, kottiin.

Ei äitinsäkään tykkää.

Kuopuksella oli Urheilukilpailu jokin aika sitten päiväkodissa. Ohjelmassa oli perinteistä hyppyä ja juoksua ja mitälie, mutta Lutikka kunnostautui siinä lajeista jaloimmassa, siinä kaikista perisuomalaisimmassa. Siis saappaanheitossa! (Ruumiinrakenteensa, ainakin poskien puolesta, kyllä sopii tuollaiseen tietynlaista mörssäriyttä vaativaan lajiin.)

Mestari tepasteli koko illan medali kaulassa ja hymy huulilla, välillä esitellen fanijoukon pyynnöstä habaansa.

Lahja

Lutikaattorilla on poikakaveri päiväkodissa. He löysivät toisensa heti ekana päivänä kun Lutikka kävi tutustumassa hoitopaikkaan. Sittemmin suhde on syventynyt rakkaudeksi. Poika on ilmoittanut maamollensa että meinaa mennä Lutican kanssa naimisiin ja Luticca on kertonut äiteellensä että mää lakastan Poikaa.

Eilissä päivänä Lutikka sai Pojalta Lahjan. Tämä oli värkännyt omilla pikkupojan käsillään helmistä kaula- ja rannekorut! Oih! Korut oli vieläpä aseteltu kauniiseen rasiaan! Iih! Luticca oli onnesta soikeana! Äitinsä ja päiväkodin ope olivat tuosta lutuisuuden määrästä ymmyrkäisinä!

Että kyllä nykyajan nuoret miehet osaa olla herttaisia!

Muikula

Kuopukseni on mullistelija. Ja illistelijä. Muikelo. Irvistelijä. Naamanvääntelijä. Yritäppä ottaa kuva, jossa hänellä olisi kieli suussa ja ns. normaali ilme naamalla. Eipä onnistu!

Muikistelu liittyy Lutikaisen taitoon hassutella. Hän kertoo mielellään hönöjä juttuja ja nauraa niille niin hersyvästi, että kaikkia muitakin alkaa naurattaa. Yleensä Lutikka ei ole koskaan huonolla tuulella. (Ainakaan vielä. Ei ollut Isosiskokaan kunnes n. 4,5-vuotiaana iski esiteinivuodet ja angsti.) 

Näyttelijänlahjat on tuolla pallonaamalla olemassa myös. Isosisko kehittelee yleensä leikin juonikuviot ja Kuopus tekee niinkuin sanotaan. Itkee sydäntäsärkevästi kun on itkun aika, kitisee tai vinkuu tai nauraa kun sellaista tarvitaan.

Lutikainen on meidän perheen ilopallurainen! Ihana mötkyläpötkylä!

Juurestarhurit

Alkukesällä kaapsutimme ja kaivoimme, möyhensimme ja muokkasimme, kylvimme ja peittelimme. Pitkin kesää kestelimme, kitkimme ja harvensimme. Seurasimme kasvua sirkasta tupsuvarreksi.

Tuli syksy.

Tehtiin Koenosto.

Hellästi vaalitut juurikasvit osottautuivat baby-luokan porkkanoiksi, mutta Nuoria Puutarhureita se ei haitannut. Nehän olivat kuitenkin ihan oransseja ja haisivat siltä miltä pitkin ja kaiken lisäksi maistuivatkin hyvältä! Yesh!