Viikko sitten sunnuntai-iltana tapahtui kaameita! Lutikka oli ottanut spurtin keittiön suuntaan, kompastunut mattoon ja lentänyt otsa edellä seinännurkkaan. PÄNKS! Ja veri lensi! Pruutaamalla! Mies oli onneksi ottanut tilanteen nopeasti haltuun, kietonut otsavamman siteisiin, pakannut molemmat jälkeläiset autoon ja kurvannut ensiapupolille.
Puolentoista tunnin odottelun jälkeen Otsavammainen oli päässyt "lääkärin" (taisi olla joku harjoittelija iästä, lasten- ja puudutusruiskun käsittelytaidoista ynnä tikkausjäljestä päätellen) pakeille ja ammottava haava ommeltiin umpeen kolmella lusetilla.
Tässä vaiheessa minä lähdin elokuvateatterista (Sherlock Holmesin jatko-osa, nam, eikusiis hyvää näyttelijätyötä oli Robertilta), näin kännykässä viestin että ollaan oysissa, ja olin saada sydärin. Kaasuttelin kuuttasataa kotiin, jonne Tikkiotsainen seurueineen oli juuri saapunut. Yöpaita oli veressä, mutta naama messingillä, kun oli saanut lääkäristä sievän syläntallan.
Nyttemmin tikit on otettu pois ja otsaa koristaa komea arpi. Toivottavasti se on himmennyt huomaamattomaksi siihen mennessä kun se voisi alkaa haitata.
 |
| Ei kannata alakaa mulle! |
