keskiviikkona, toukokuuta 23

Jännityksiä, kolhuja ja vihreitä lehtiä

Nelivuotiaalla oli eilen jännä päivä. Aamulla piikitettiin neuvolassa, iltapäivällä piti esiintyä keväkekkereissä.

Neuvolassa meni kuulemma ihan hyvin. Hirmuinen jännitys aiheutti hieman vaikeuksia piirrosjutuissa, mutta palikkatehtävät meni putkeen. Pituutta on vuodessa kertynyt 8 senttiä, painoa kaksi kiloa. Näkö on vielä ihan ok, mutta ensi vuonna pitäisi olla parempi. Saapa nähdä, tuleeko Lutikastakin rillipää.

Iltapäivällä oli sitten ne paljon puhutut kevätkarkelot. Kultakala- ja mustekala- ja revontuli- ym ym esityksiä, tanssia ja laulua. Lutikaattori tosin seurasi ryhmänsä showta äiteen sylistä.

Nappulan reippausvaihde klonksahti päälle taas esityksen jälkeen kun hän kirmasi porukan etunenässä kakku- ja keksipöydän ääreen...

Mies on telonut jalkansa. 100-kiloinen työkone tipahti polven päälle ja jalka meni vähän rikki. Lauantaina hän vietti viisi rattoisaa tuntia keskussairaalan päivystyksessä, jossa hän jonotti, kohtasi lääkärin, jonotti, kävi kuvattavana, jonotti vielä lisää ja kohtasi jälleen lääkärin joka imi suurella neulalla pari desiä nestettä polvesta. Ei ole hääviä, varsinkin kun olisi niin kovasti pihahommia tekemättä.

Kevät on tuonut lehdenalut puihin ja aurinkoa ja hyvän mielen. Ihan sydän pakahtuu kun on niin nättiä ja iiiiihanaaaaaaa! Jippii!!!!!!!!

torstaina, toukokuuta 17

4-vuotias Lutikka

Lutikka on juhlistanut neljännen ikävuotensa täyttymistä pariin otteeseen. Varsinainen s-pv sattui äitienpäivään, joten silloin pidettiin yhteiskemut, ja tänään kakuteltiin suvun kanssa. Kaikista tärkein juhla on tulossa kolmen yön päästä kun Paras Ystävätär saapuu vieraisille.

4-vuotias sai hyvin mieluisia lahjoja: legoja, lisää legoja ja nukkekodin! Oo onnea!

Onnen lisäksi päivään on mahtunut paljon muitakin tunteita. Kiukkua ja surun kyyneliä kun piti jakaa karkit muitten kanssa, ujostusta kun piti olla huomion keskipisteenä ja iloa kun suosikkiserkku tuli kylään.

Meidän Nelivuotias on ihana tyttö. Hän on äiten mussukka ja tuittupäinen ärripurri. Hän on oikea jäärä, mutta iloinen ja hassu pelleilijä. Hän rakastaa leikkiä siskon kanssa ja kysyy aina huomaavaisesti että sattuuko kun painaa korvan vasten äitin mahaa ja kuuntelee mitä vauva touhuaa. Hän tykkää ajaa pyörällä ja syödä makkaraa ja tanssia. Hän ei tykkää kalakeitosta eikä limaisista kastemadoista.

Sydänkäpyni mun. <3

torstaina, toukokuuta 10

Keväthommia

Lumet on sulaneet likipitäen kokonaan ja esiin on työntynyt koko kotipihan kamaluus. Syksyisen kaivelun jäljiltä näyttää kuin pommi olis räjähtänyt keskellä pihaa. Hohhoijjaa.

Mies on tiitteränä aloittanut raivaus-/jälkityöstöoperaation. Ipanus on ollut hommassa (tai hengessä) mukana ja totesikin eräänä päivänä, että mulla käy isiä melkeen sääliksi kun se joutuu yksin tekemään kaikki raskaat työt ja me vaan laiskotellaan. Meillä hän ilmeisesti viittasi Emoon, joka sattuneesta syystä toimii lähinnä työnjohdollisissa tehtävissä...

Kesän eka ruumis.

Kesän eka pihapiknikki.

Kesän vaikka kuinka mones pyörälenkki.
Kesän ekat kyrsät.