Loimotuksia

Viikonvaihteessa käytiin Tyttökaverien kanssa mökkeilemässä. Poimittiin puolukoita ja loimutettiin lohta, jotkut juopottelivat ja jotkut keskittyivät syöpöttelyyn. Loimulohelle oli käydä köpelösti kun koko systeemi leimahti loimuihin. Lopputulema oli, että fisun pääpää oli hieman hiiltynyt ja pyrstöpää raaka. Ehhehe. Mutta reissu oli kohtuullisen rentouttava kun sai syödä ihan rauhassa eikä tarvinnut huolehtia kenenkään muun kuin itseni viihtyvyydestä.

Edith Piafin elämänkertaleffan katsoin toissailtana. Voi kuinka hänellä onkaan ollut surullinen elämä. Sitä itkin vuolaasti leffan aikana. Kyynelten määrästä päätellen raina oli hyvä; eipä jättänyt ainakaan kylmäksi.

Ipanoidilla on jonkun sorttinen esiuhmaikä. Kaikki asiat pitää tapella läpi. Jos hän ei saa tahtaan periksi, silmiin tulvahtaa oitis aidot ja oikeat krokotiilinkyyneleet. Huutaa hän jaksaa niin kauan kun katsoo tarpeelliseksi. Eilen Tyyppiä ei huvittanut syödä, jotenka hän paiskoi haarukkaansa pitkin pöytää. Nostin Paiskojan pöydästä ja vein omaan huoneeseensa. Parku oli hirmuinen kun hän tuli kaltoin kohdeltuna takaisin köökkiin. Lohduteltiin ja hän pääsi takaisin pöytään. Ja katso! Ruoka upposi kuin ei ikinä olisi ennen syönyt.