Eilen kun käytiin ruokakaupassa, Ipanus sai omat kärryt työnnettäväkseen. Voi iloa ja onnea! Silmät kiiluen hän kurvaili kärryillään pitkin käytäviä, osoitteli hyllyjä ja tahtoi tavaraa TÄHÄN. Kaikista mahtavinta oli kun isänsä läiskäsi kilon paketin nakkeja pikku-kärryyn. NAM tuumasi Pallovarvas ja hihkui päälle. Kotimatkalla hän sanoi varmuuden vuoksi ainakin viisitoista kertaa NAM NAM N-A-M.
Aamulla menee ulkokuteet vähän paremmin päälle, kun äiskä laulaa soihdut sammuu –sävelellä joka vaatekappaleesta miten ne puetaan tyyliin ”ken-gät-jal-kaan pistää pikku tyttö, piiik-kuuu tyyyt-tööö, tip-tap-tip-tap tipetiti-tip-tap...” Aika pitkä biisi näin pakkasella.
2 kommenttia:
Hmm, toimiskohan tuo laulu melkein kolmivuotiaallekin (miettii nimimerkki totaalisesti uhmikseen pukemiseen kyllästynyt mamma). Kieltämättä pitkäkhö biisi näillä keleillä, ja entäs kun vuoden päästä pitää pukea kaksi lasta laulaen!
Omat ostoskärryt on kova juttu meilläkin. Joskus vaan joudutaan kassan jälkeen käymään pitkä keskustelu aiheesta "voiko kaupan ostoskärryt viedä kotiin vai pitääkö ne jättää kauppaan".
Ja ootas vain sitä iloa, kun Ipanus ei osaa päättää haluaako omat kärryt vai menisikö autokärryihin ;)
Lähetä kommentti