Aitaprojekti etenee. Enää yksi elementti puuttuu, ja portit. Hiekkalaatikko on valmis, hiekat on haettu ja ekat leikit leikitty. Ennen kuin Neiti Hienohelma menee hiekkikselle, pitää hänen vaihtaa crocksit kumppareihin (reikäkenkiin menee 'iekkaa) ja käsiin pitää laittaa papaset ettei sormet sotkeennu. On hän NIIN tyttö ettei tytömpi voisi olla, mutta pieni Tyttönenhän hän onkin.
Pikkuisia oravia on taas pihapiirissä. Yksi loikkasi piiloon portaiden alle kun kävelin sisään ja kohta se rapisteli ulkoeteisessä. Läimäsin välioven oitis kiinni kun silmissä vilahti visio tappajaoravasta puolustautumassa, ts roikkumassa talttahampaillaan mun kaulasuonessa kiinni. Tai jos ei ihan tappajaorava olisi tuo otus ollut, niin varmasti kuitenkin olisi hilipassut sisään ja loikkinut pitkin verhotankoja hätäkakkaa joka paikkaan ruikkien.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti