Eräänä päivänä mentiin Esikoisen kanssa puistoon. Hiekkalaatikon reunalla istui rivissä Äitejä tyylikkäissä peakin ja niken tuulipuvuissa. Koodiin kuuluu näemmä keltakultaa vasemmassa nimettömässä ja lenkkarit. Mulle tuli jotenkin ontelo olo, ahdistus suorastaan. Tuonnekko munkin pitäisi mennä? Farkut, huppari ja valkokulta ei jotenkin kuulu joukkoon. Plääh.
2 kommenttia:
Lähes vuoden hiekkalaatikonreunuskokemuksella ehdottaisin kokeilemaan sitkeästi vielä muutamaa reissua puistoon. Sieltä nimittäin saattaa ihan yllättäen seuraavalla kerralla löytyäkin joku samanhenkinen ihminen, jonka kanssa juttukin luistaa. Näin ainakin mulle on käynyt, vaikka ekan kerran jälkeen ahdisti.
Mutta noita merkkituulipukuja mäkin olen ihmetellyt. Että miten ihmeessä kaikilla äitiyspäivärahallla tai kotihoidontuella elävillä voi olla varaa ostella niin jumalattoman kalliita vermeitä hiekkalaatikkovaatteiksi? Vai onko niillä kaikilla vaan tajuttoman rikkaat miehet? No, mulla ei ole, joten farkuissa siellä kökötän minäkin...
Köllimölli, kiitos rohkaisusta. Kaipa se on taas jonain päivänä kokeiltava kepillä jäätä. Edes Ipanan takia... Bo)
Lähetä kommentti