Ollaan vietetty Perheen kanssa lokoisaa kotielämää. Grillattu ja chillattu pihalla, nautiskeltu yhteispäikkäreistä koko poppoo samassa punkassa, tehty puutarhahommia ja oltu vaan. Ei ole ollut kiire mihinkään, yhdessäoloa vain. Mukavaa. On tuntunut ihan lomalta.
Esikoisesta on tullut loistava Isosisko. Hän vain halaa ja pusuttelee Vauvaa. Paitsi että kun tänään häntä komensin, niin meinasi uhmasuutuksissaan läimäistä Pikkusiskoa...
Uhma on tosiaan välillä isompaa ja välillä pienempää. Suurimmaksi osaksi se ilmiintyy inttämisenä ja jääräpäisyytenä; kun Ipanus Päättää Mennä Puihin, hän kans menee puihin (eli lähimetsään keräämään käpyjä), ankarista kielloista huolimatta. Itku on myös herkässä. Valtavat kyyneleet vierii poskille oitis, kun Kakru katsoo niiden auttavan asiaansa. Ja huuto sopii volyyminsa puolesta kyynelien kokoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti