Valokuvatorstai

Aika moni meidän perheessä käyttää samantyyppisiä kenkiä. (Klikkaa kuva kokonaiseksi.)

Huuhaapeippailua ja pulleistuvia kitapurjeita

Voi ryötti kun eilen piti taas vaihteeksi olla kovana Ipanukselle. Aivan hölmöä huuhaapeippailua ruokapöydässä nääs. Ei maistu ruoka, eikä varsinkaan paikalla istuen. Pitää survoa kättä tyhjään maitolasiin kun sitä ennen on kaatanut maidot kaikkialle muualle paitsi suuhun. Hypitään ees taas ja ympäri, levitellään pöydälle roiskunutta maitoa kädellä ja survotaan sapuskaa niin paljon kerralla suuhun, ettei nielemään pysty. Raivostuttavaa!

Raivostuttavaa on myös Ipanuksen tapa inttää vastaan, suorastaan huutaa. Pilli suorana ja kitapurjeet pullistellen. Joskus pääkin muuttu retuliiniksi. Vaan vielä me ollaan kaveleita, vaikka Ipanus varmaankin ajattelee ihan samalla lailla äidistään...

Mukavia Ajatuksia

Kun Ipanus on peitelty ja tuu-tuu laulut laulettu (Mies laulaa nukkumattilaulun, mä tuutuutupakkarullan), on pussailtu ja halittu ja pitäisi pistää silmät kiinni, niin tulee se hetki kun Ipana ei halua alkaa nukkumaan. Ei väsytä kuulemma. On vessahätä. Pissattaa. Kakattaa. Janottaa. EI VÄSYTÄ. Tulee tenkkapoo, että mitäs konstia nyt käyttäis?

Silloin vedetään hihasta Mukavat Ajatukset. Sanotaan että alappa nyt nukkumaan, pistä silmät kiinni ja ajattele Mukavia Ajatuksia. Malliksi heitetään muuan juttu, niinkuin saunominen, urheilu, maisa-hiiri, prinsessa Anneliese tai seikkailu.

Joskus Ipana tarttuu johonkin em. ajatuksista, joskus ei. Eräänä iltana ei tarttunut, vaikka ehdotin kaikki ajateltavissa olevat mukavuudet. Tyrkytin hiihämistä, siskon naurattamista, uutta talvipukua, prinsessan kruunua, iskän kanssa leikkimistä, torttujen leipomista ja nukkevauvojen hoitamista. Ipanus sanoi Ei. Ei, ei, ei, ei, ei. Yritin kylpemistä, pizzaa, pappaa, Lellu-koiraa, Eikan kanssa leikkimistä, luistelua ja puuhommia. Ei kelvannut. Melkein luovutin, mutta viimeisenä oljenkortena tarjosin sitä hyvää salaattikastiketta mitä tänään söit.

Osui ja upposi! Ipana pisti silmät kiinni ja alkoi ajatella valkosipulisalaattikastiketta hymy huulillaan.

Perhepäivä

Paremmalla eelle?

Vietettiin mukava perhepäivä pitkästä aikaa. Kun on niin pakkasta pidellyt, ei ole päästy visiitille Ranuan eläinpuistoon (kele!), mutta onneksi tännekin periferiaan on avattu Hoploppi. Sielläpä sitten kiipeiltiin ja riekuttiin ja ryömittiin ja laskettiin mäkeä ja jotkut otti pallokylpyjä ja loikkivat pomppulinnassa ja eräs tutisutti poskiaan trampoliinillakin.

Ipanus vetäisi ko paikassa pienen nakkiannoksen ja Pikkusisko purkillisen kanasössöä. Mies hemmotteli mua viemällä mut romantillisesti Tupoksen ABC:lle syömään. Ah.

Kaunis pyyhe

Pinsessa ja herne nenässä.

Ipanus on ihan kokonaan alkanut prinsessaksi. Äiti sano pinsessa tuu syömään, sain opastusta kun nimellä huhuilin murkinalle. Prinsessa on ottanut keltaisen astiapyyhkeen viitakseen ja kruunu keikkuu pään päällä. Eilen illalla (kun olin likkakavereiden kanssa kaljoilla) Ipanoidi oli kuulemma laitattanut pyyhkeen päähänsä ja kulkenut ympäri kämppää hokien minä olen kaunis. Viittapyyhkeensä hän on ristinyt kauniiksi pyyhkeeksi.

Isänsä (=mies) on luonnollisesti kummissaan ja hieman järkyttynyt Esikoisensa käytöksestä: "Ei kai tuommoinen oo ihan normaalia?" On se. Siniverisillä on tunnetusti omat kotkotuksensa, joista rahvas ei tajua mitään.

Pinsessa ja kaunis pyyhe.

Isosisko rauhoittaa Vauvan

Päivänä eräänä ajeltiin Perhekunnan kanssa autolla. Kakkosella meni jostain syystä herne nenään ja hän alkoi karjua juuri sillä äärettömän rassaavalla äänensävyllä, joka uppoaa suoraan kuulijan ärsytyshermokeskukseen. En voinut etupenkiltä tehdä juuri muuta kuin suhista ja yrittää äännellä rauhoittavasti. Eikä se tietenkään auttanut yhtään.

Silloin Isosisko otti ohjat käsiinsä. EI OO MITTÄÄN HÄTTÄÄ! huusi hän niin isolla äänellä kuin kurkusta irtosi. Ja katso! Juniori hiljeni. Alkoipa vielä nauramaan! (Meinasi etupenkkiläisiäkin naurattaa.)