keskiviikkona, maaliskuuta 4

Metrin pätkä

Isosisko heräsi ihan intona, koska tiesi pääsevänsä neuvolaan! Aamutoimet kesti liian kauan ja siskokin piti viedä hoitoon, mutta VIHDOINKIN oltiin neuvolassa. Ipanus ponkaisi salamana leikkipaikalle ja viritti nuken asemiin. Äiti istuskeli ja luki lehteä. Odoteltiin kutsua Neuvolan Tätin luo.

Kohta täti tulikin. "Voi kuule, olettekohan te vääränä päivänä täällä? Mun papereissa lukee että teidän aika on vasta huomenna." Niin. Niinpä luki äitinkin papereissa.

Uutinen kerrottiin Ipanoidille eikä se miellyttänyt yhtään. MINÄ HALUAN NYT NEUVOLAAN! HALUAN! HAAAALLLLUUUUAAAANNNNN!!!!!!!

(Tilanne laukesi pienellä lohdutuksella ja lahjonnalla.)

Tänä aamuna oli uusi yritys ja nappiin meni. Ipanus piirsi, hyppi, lajitteli värillisiä läpysköitä, aukaisi ja sulki kierrekorkkia, tunnisti värejä ja ruumiinosia, kertoi mitä kuvassa on, kertoi mikä on isompi ja mikä pienempi ja erotti sukka-tukka-kukka -kuvasta sukan, tsiigaili näöntarkastustaulua, rakensi palikkatornin, painoi 15,5 kg ja oli metrin mittainen.

Äiti pullisteli ylpeydestä ja pyyhki salaa silmänurkkaa kun niin herkisti tuo ylpeänä oleminen. Vui mun kolmevuotiastani. Niin reipas ja ihana likka! <3

2 kommenttia:

knarpette kirjoitti...

Loppu hyvin, kaikki hyvin! Meille kävi kerran niin, että neuvolasta soitettiin kotiin ja kysyttiin, että missäs viivytte, teillä oli aika tänään. Ja minä olin jotenkin päättänyt, että aika olisi ollut vasta seuraavana päivänä. Hävetti. Ja harmittikin, koska meni sitten aikaa, ennen kuin vapaa aika löytyi.

Nokkonen kirjoitti...

Knarpette - Kohtalontovereita ollaan. Ehkä kristallinkirkas muisti palautuu vielä joskus... ;o)