Olipas äänekäs äitienpäivän aamu. Huuto alkoi hetikohta silmäin aukaisun jälkeen, kun Mies ei suostunut nousemaan klo 6.20, vaan nappasi sirkeäsilmäisen Kuopuksen kainaloonsa vasten toisen tahtoa. Meinasi siis, että nukutaan vielä ja sehän ei Natiaiselle passannut. Joten tietysti siitä suuttui tuo Kymmenvarpainen ja antoi koko talon kuulla sen.
Iskä sitten antoi periksi ja loikkasi sängystä (tässä vaiheessa huutaen hänkin) Juniori kainalossaan. Menivät alakertaan rähisemään, mutta koskapa meikäläinen oli jo hereillä, ei paluuta unimaahan ollut. Toivotin itselleni hyvää äitienpäivää ja tuijotin kattoon.
Isosisko heräsi hetken kuluttua, kölli tovin vieressäni ja meni alas. Pikkusisko karjui täysin palkein ketutusta, nälkää ja maailman epäoikeudenmukaisuutta, Mies karjui Junioria hiljaiseksi ja Isosisko yhtyi yleiseen huutoon ihan muuten vaan.
Kohta hieman hiljeni ja Mies alkoi organisoida Operaatio Äitienpäiväkorttia. Haki vintistä piirustuspaperia ja kolisutteli kaikki kaapit läpi kun etsi vesivärejä. Niitä ei tietenkään löytänyt, joten kuuntelin peiton alla lisää huutoa kun mitään ei löydy ikinä mistään tana kun kele. Kävin tyynesti etsimässä ja ojentamassa vesivärit Miehelle ja nousin takaisin makkariin. Luin ja kuuntelin kun alakerrassa Tehtiin Korttia. Välillä isolla äänellä, välillä pienemmällä.
Seuraavaksi kuuntelin, kuinka Tiilikainen sai aamupuuron (huudon kanssa meni alas) ja alkoi Aamupalan Valmistus Äidille. Äidin maha kurnusi ja valitti, kello kävi puolta kymmentä. "Nukkuminen" kävi selkään, jotenka nousin, puin ja siirryin sohvalle istumaan. Keittiössä suhistiin sipi-sipi-juttuja ja Pikkusisko karjui.
Mies hoksasi, että olin poistunut sängystä ilman lupaa ja alkoi huutamaan, vaihteeksi mulle: Mitä nää täällä teet?!? Nyt meni yllätys pilalle, sängystähän sut olis pitänyt tulla hakemaan!!! En viitsinyt kuitenkaan enää siirtyä punkkaan, vaan odottelin kutsua pöytään.
Aamupalalla ei kukaan enää huutanut (paitsi Kuopus, kun sai nieleskeltyä leipäpalasensa loppuun eikä uutta ollut tarjolla saman tien). Juhla-aamiainen oli herkullinen, kortti oli hieno ja kukat kauniita; eli loppu hyvin, kaikki hyvin.
Vissiin on vähän stressaavaa aikaa nämä toukokuun toiset sunnuntait, ainakin isille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti