Nukuttaa eikä nukuta

Voi nyynä kun tätä äitiä väsyttää. Neiti Tilli Tiilikainen piti hereillä suuren osan yöstä taas pitkästä aikaa. Vallan piti ottaa Nakki kainaloon ja painella alakertaan pötköttään että muu perhe olisi saanut nukkua. Onneksi Isosisko koisii kuin tukki eikä vältä mitään vaikka Tiilikainen rääkyisi volyymit täysillä. Ja onneksi Tirppu herää aina, olipa yö millainen tahansa, iloisena ja pirtsakkana (klo 6.20).

Ipanus Isosiskon nukkumislahjat ovat parhaimmillaan arkiaamulla kun pitäisi hoitoon nousta. Mene pois mua väsyttää haluan nukkua kuuluu punkan pohjalta kun yritän herätellä. Kannan Ipanuksen vessaan pesulle, keskustelemme päivän vaatteista (housuja hän ei halua, mekko pitää saada aina päälle, eikä puseroakaan saisi sen alle laittaa), puetaan ja yleensä Ipanoidi käy vielä vaihtamassa eri sukat jalkaan kuin mitkä värisokea äiti on valinnut (vaaleanpunainen on pinsessojen väli ja sopii näköjään kaiken kanssa). Sitten hän on jo niin hereillä, että saattaa vähän hymyilläkin.

Mutsi soi eilen itselleen Laatuaikaa ja kävi leffassa. Star Trek oli hauska ja viihdyttävä. (Vähän vain häiritsi että nuoren Spockin pärstä on tullut tutuksi Heroesista, ja siitä henkilöhahmosta on aika pitkä matka vulcanuslaiseksi loogikoksi.) Hauskaa ja viihdyttävää oli myös tsiigailla millaisia tyyppejä leffateatterin muilla penkeillä istui. Kuten arvata saattoi, naiset olivat huomattavassa vähemmistössä kun noin 90% populasta oli nörtihkön oloisia miehiä.