Jouluna

Niin, se joulu. Meni liian nopeasti, niin kuin aina. Perinteisellä setillä mentiin, eli pöydässä oli kinkkua kalaa p/l-looraa ym ym ym, pukki kävi, kynttilät paloivat, sukua lappasi meillä, me käytiin sukuloimassa heillä, ym ym ym.

Hra Joulu Pukki oli tänä vuonna yllättävän vetreässä kunnossa. Lahjat jaettuaan hän loikkasi itse juuttisäkkiin ja lähti pomppimaan pitkin olohuonetta. "Näin Pukki harrasti pussihyppelyä pienenä! Laittakaappa Pukin keppi siihen niin Pukki limboaa!" Ja sitten Pukki limbosi. "Laittakaappa keppi alemmas niin Pukki hyppää sen yli!" Ja sitten Pukki hyppäsi. Ja veti lipat. Niin siinä käy tuumasi Ipana vakavana.

Lutikka tuijotti Pukkia turvallisen välimatkan päästä äitin sylistä. Mikään ei häntä saanut lähestymään tuota karvanaamaa. Ipanus esitti biisit ja näytti tanssiliikkeet, istui sylissä ja toimi lahjainjakoapurina.

Isosisko sai vuoden verran hingutut ja toivotut nukenvaunut pukilta. Voi sitä riemua ja kiljumista kun rattaat kuorittiin paketista!!! Ipanoidi hyppi ja pomppi ilosta, kirkui ja hihkui suoraa huutoa. Tämä ylenpalttinen riemuitseminen innosti Lutikankin kiljumaan. Hetken tytöt kirkuivat yhteen ääneen, mutta sitten Isosisko havahtui ja komensi Kakkosta: ei sun tarvi huutaa, nämä on mun rattaat!



Eilen Ipana kertoi että mää tykkään Eikan pippelistä. Että täh??? ajatteli äitinsä mielessään. Missäs sä sen olet nähnyt? Onko Eikka näyttänyt sen sulle? Joo. Eikka näytti sen mulle siellä yläkerrassa. Jahas, ajatteli äiti mielessään, nytkö tämä jo alkaa? Koskitko sä Eikan pippeliin? En koskenut. Ei toisten pippeliin saa koskea. Hyvä hyvä hyvä, ajatteli äitinsä, eikä malttanut olla kysymättä että miltä se Eikan pippeli näytti? Pieneltä sanoi Ipanus ja kikatti päälle.

(Selvennykseksi mainittakoon, että Eikka on 4-vuotias serkkupoika, ei naapurin pervo setä.)