tiistaina, joulukuuta 1

Ylös, kirjaimia, anna

Voi tätä kiireellistä elämätä! Kiire on sinne ja tänne ja tuonne, koko ajan pitää suhata eestaas. Ja koko ajan sataa vettä ja on niin pimiää ettei eteensä näe. Onneksi tuli joulukuu ja sain ripustaa muutamia tähtösiä ikkunoihin.

Marraskuun puolella ehti tapahtua pikkujouluissa käyntiä, Ipanuksen eka tanssinäytös (meni loistavasti - äiti minä tykkään kun kaikki taputtaa mulle!), lapsenvahtihommia Sisko-Kullan katraan kanssa, pulkkamäenlaskua vesisateessa Isosyötteellä (jos lumi ei tule meidän luo, me mennään lumen luo...), ja mikä tärkeintä: Tilli on alkanut toden teolla kävellä! Neliveto on enää hyvin harvoin päällä, kääpiökävely on melkein kokonaan vaihtunut tavalliseksi kanta-astujan käpsyttelyksi! Hyvä Tiilikainen!!!

Isosisko on alkanut piirrellä taloja ja kirjaimia. Hän osaa iskän kirjaimen, ukin kirjaimen, Ossin kirjaimen, Aleksin kirjaimen, Pikkusiskon kirjaimen, äitin kirjaimen ja minun oman kirjaimen. Edellämainitut hän kirjoittamisen lisäksi osaa tunnistaa esim. marketin seinästä tai sanomalehden otsikosta.

Toinen edistysaskel Ipanoidin maailmankuvan rakentumisessa on talon piirtäminen. Nuori Arkkitehti sai oivalluksen eilen illalla kun hän veteli kuvioita mangeettipiirustuslautaan: kato nyt mää ossaan piirtää talon! Ja kyllä - piirustuslaudalle hän oli sommitellut ihan selväpiirteisen talon savupiippuineen ja ristikkoikkunoineen. Piirustuslauta piti tietysti saada yöksi viereen ja aamulla huuto oli kohtuullisen kova & kyyneleet kohtuullisen isot, kun kävi ilmi että talo oli salaperäisesti pyyhkiytynyt yön aikana pois. Rankka homma.

Luticca hokee kiihkeästi asiaan kuin asiaan anna. Ota syliin = kaksi kättä koholla ja katse silmiin + anna. Pistä kenkä jalkaani = kenkä äitin käteen ja oma jalka tyrkylle nilkka ojennettuna + anna. Lue kirja = kirja äitin käteen + anna. Jne jne jne. Asiat tulevat hyvin selviksi.

Loppukevennyksenä ote elävästä elämästä Hoitotätin kertomana: Ipanus tutki lehteä ja näki kuvan leppäkerttukostyymiin puetusta lapsesta. Kato kärppäkettu! hihkaisi hän.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kärppäkettu! :D Meillä härr A sanoi puun rungossa kasvavan käävän olevan jäynä. :)Suomenkieli voi joskus olla vähän haastavaa.
-Marsu