Lutican taidot kehittyvät hurjaa vauhtia. Hän on alkanut syödä itse omat pöperönsä ja eilen aamulla suusta tuli selvä isi. (No okei, oikeastaan se oli ihi suhu-hoolla. Sitten suhina jäi päälle ja pitkin lattioita viilletti näillä leveysasteilla harvinainen Pallopäinen Sihinälutikka, lat. luticator plop ishii.) Kävely ei ole enää kävelyä vaan juoksemista ja hän myös laulaa, tanssii ja voimistelee pyynnöstä yleisölle. Suuhun on kuoriutunut ensimmäinen oikeanpuoleinen yläposkihammas.
Isosiskolla on Kasvukausi. Ruoka maistuu niin hyvin, ettei moista ole ennen nähty. Ipanus pääsi tutustumaan uuteen herkkuun, kaakaoon, ja sitä saisi kuulemma olla tarjolla vaikka päivittäin. (Samoin kuin myös kananmunaa, ruispuuroa ja spagettia.) Ipanoidin suurinta huvia on nukkejen hoitaminen. Taannoin olleen Pitkän Jääkauden loppupäivinä hänelle ojennettiin ehta baby born -nukke (pitämään sisälläoloon tuskastunut Kakru edes hetken tyytyväisenä) ja sitä on hoidettu suurella hellyydellä.
Näin loppuhuomautuksena täytyy sanoa, että kiesus sentään noita nykyajan nukkeja! Se, että nukke juo vettä, ei ole enää mitenkään kummallista, mutta että nykyään ne syökin!!! Ipanoidin bb-nukke vetää oikeaa nukenruokaa, jota tuli pussillinen nuken mukana. Ja syönnin jälkeen se vääntää tortun pottaan, joka soittaa viulukonserton lökän houkuttamiseksi. Jumaliste.
1 kommentti:
Voi ei mikä nukke :D Enpä ollut kuullutkaan moisesta..
Lähetä kommentti