Pakko jurputtaa.
Perhekunta on sairastanut, nyt kolmatta päivää. Shaisse alkoi lentää sunnuntaina kun piti olla Esikoisen synttärit. Oli leivottu ja puunattu ja kaverit kutsuttu. Ipanukselle oli hehkutettu että pidetään juhlat ja herkutellaan ja leikitään kamujen kanssa ja joku lahjakin voi tulla.
No eipä sitten juhlittu eikä herkuteltu eikä saatu vieraita kun tuli noro.
Ensin oireet ilmeni Lutikassa. Vaippojen täydeltä liejua. Maanantaina oireilu näkyi mutsissa. Pöntön täydeltä kuraa. Tiistai-iltana Mies laatotti työpaikalla ja tuli kesken iltavuoron tärisemään horkkaansa vällyjen alle. Keskiviikkona iltapäivällä oireet olivat selkeät Ipanoidillakin, eli pyttyyn lensi tuhatpäisiä varpusparvia.
Mutta se jurputus sitten:
Maanantaina aamupäivällä makasin vintissä puolikuolleena vällyjen alla, Mies hoiti lapsia. Mies lähti kellariin suihkuun ja a) jätti portaiden portin auki, jolloin äidinkipeä Lutikka kipaisi rappusiin ja jostain syystä tipahti liian pitkän matkan alas, ja b) jätti kattilan kiehumaan hellalle, jonne em. Lutikka olisi helposti yltänyt.
VOI SAATANA SENTÄÄN!!!!
Kiitos kaikille jumalille ja niiden kavereille ettei Juniorille sattunut mitään muuta kuin mustelma otsaan ja kolhu nokkaan, mutta hirvittää mitä olisi voinut sattua!
Ja kieltämättä sekin kyrsii, että surkeasta olostani huolimatta olen huolehtinut jälkikasvustamme aikalailla vikisemättä, leikkinyt, kylvettänyt, ruokkinut, pessyt ja hellinyt. Peitellyt sänkyyn ja hakenut viereen yöllä, pitänyt sylissä, pukenut ja riisunut, selvitellyt kähinöitä ja lohduttanut itkeviä.
Ja mitä tekee Mies kun on samassa tilassa?
Makaa sohvalla ja on surkea.
Kyllä joskus vituttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti