Eilissä iltana Lutikka kiskoi vaippaansa tuskastuneen näköisenä ja sanoi ähhäh-ää. Lutikaattorikielellä tarkoittaapi lökää se. Tarkastus osoitti, ettei se lökä ainakaan vaipassa ollut, jotenka istutin likan potalle.
Pientä kiemurtelua ja takakäsinojaistumista ja ähinää ja naamanpunotusta ja voilá! Potassa oli kakka!
Luticca tsiigasi pottaan ja alkoi melkein itkeä kun säikähti tuota kauheaa jöötiä, mutta kun äiti hurrasi ja hihkui vieressä, niin kohtapa Kakkiainenkin innostui. Siinä me sitten taputettiin ja riemuittiin ja kehuttiin Lutikaattorin uutta osaamista. Kauan eläköön pottakakka! Hurraa!
3 kommenttia:
Onnea pottakakasta! Hauska postaus, illan hymyilyt tuli tässä :)
Jee!! Meilläkin on kerran tullut pottakakka, mutta sen kerran jälkeen ei oo näkyny:)
Tanja ja Limppu - :oD
Lähetä kommentti