Oli puhe mennä puistoon. Serkut, sisko ja ukki olivat jo ulkona kun Ipanus vielä pukeutui. Sanoin hänelle, että saa mennä ulos muitten kanssa. Ipanoidi ei nähnyt porukkaa pihalla, joten omatoimisena tyttönä hän kipitti saman tien tuttua reittiä puiston suuntaan. Mutta muu sakki olikin talon toisella puolella hakemassa mäenlaskukalustoa autosta!
Tulin ulos eikä Ipanusta näkynyt missään. Ei vaikka miten etsittiin ja katsottiin ja huudeltiin. Sydämeen hiipi pelko ja jalat sai siivet kun etsin kadonnutta. Kauhukuvat vilisi mielessä; kolarit, namusedät, kidnappaajat ja kaikki muut kamaluudet. Yksin jossain tuolla haahuileva tyttöseni, itku silmässä ja hätä mielessä. Ihan kamalaa.
Onneksi tapahtuma sai onnellisen lopun. Kakru oli itkeskellyt jossain puiston suunnalla, josta ystävällinen naisihminen oli hänet löytänyt ohi kulkiessaan. Ikinä en ole ollut niin onnellinen kuin sinä hetkenä kun sain Ipanuudelin turvaan sylíini.
Seikkailun jälkeen oli mäenlaskijoiden hymy herkässä.
1 kommentti:
<3
Loppu hyvin kaikki hyvin
Lähetä kommentti