-Pidetään sellainen Isojen Tyttöjen ilta, suunnitteli Esikoinen kun startattiin pihalta. -Isojen Tyttöjen ilta se on siis siksi kun isi on poika ja Lutikka on pikkutyttö. Me ollaan isoja tyttöjä, sinä ja minä, selvensi hän.
Lenkkireitti vei tällä kertaa pizzerian ohi. -Äiti, minusta on ihanaa käydä lenkillä ravintelojen ohi kun niistä tulee niin hyvä tuoksu, tuumasi Ipanus. (Äitinsä sai vaivoin ynistyä jotain myöntävää kuolanpyyhkimiseltään.)
Matka sujui sangen rattoisati Ipanuutin hoidellessa keskusteluhommat. (Äitinsä ei kyennyt puhumaan, kun suussa maistui veri ja kieli liimautui kitalakeen.)(Kyllä kait se joskus helpotta...?)
Kun puolisen (tuskallista) tuntia myöhemmin kaarsimme takaisin kotipihaan, Ipanuudeli oli kehitellyt Isojen Tyttöjen Ilta -konseptia eteenpäin: -Nyt mää haen viltin ja tullaan ulos istumaan ja luetaan joku kirja. Ja syödään eväät.
Näin tehtiin. Ipana nautti olemisestaan ihan täysillä; kelli viltillä ja kertoi valittuja paloja loppumattomasta juttuvarstostaan, kikatteli ja oli silminnähtävän Onnellinen.
Ja niin oli äitinsäkin.
Kuvan pyöräilijaä ei liity Isojen Tyttöjen iltalenkkiin, koska ko hlö oli mainitun tapahtuman aikana isänsä kanssa jossain muualla.
2 kommenttia:
Täälläkin on aloitettu lenkkeily.. Tai varovainen juoksun ja kävelyn yhdistely Kirsi Valastin juoksukirjan aloittelijan ohjeiden mukaan.. ;-) Tsemppiä..! Naisten Kympillä tavataan? Vai Vuokatin maratonilla?
Knarpette, oon miettinyt johonkin Julkiseen Juoksutapahtumaan osallistumista, jotta olisi Oikea Syy ja Pakkomotivaatio treenata, mutta samasta syystä en ole uskaltanut sellaista päätöstä tehdä. Vielä. Mutta ehkä vuoden tai parin päästä, kun juoksurutiini on vakiintunut, tapaamme Vuokatin maratonilla. :oD
Lähetä kommentti