Helou!

Meillä on tapahtunut hirrrrrveesti pieniä asioita ja yksi SUURI pieni ihana asia, joka on vienyt ajan ja energian ja ajatukset niin että kovin on ollut hiljaista täällä kumikanalassa. Mutta puhukoon kuvat puolestaan.

Mää määlään!

Syksyn uusia juttuja

Mitähän sitä... Lomat on lomittu aikaa sitten ja koko perhekuntamme valmistuu Uuteen Aikakauteen, nimittäin Vauvan Tuloon.

Tämä madame on jättänyt työt ja vyöryy 115-senttisen "vyötärönsä" kanssa mieluiten sohvalta sänkyyn ja takaisin, isosiskot ei jaksais millään odottaa että milloin se vauva syntyy!

Mutta tässä ootellessa Esikoinen on aloittanut eskarin ja Kakkonenkin on siirtynyt Isojen Puolelle pk:ssa. Kakkosta on kuulemma pitänyt vallan toppuutella kun hän haluaisi niin kovasti auttaa ryhmäkavereita, varsinkin syömäaikaan. Hän niin mielellään voitelisi toistenkin leivät, kaataisi maidot ja pilkkoisi potut.

Eskarilainen kasvaa silmissä sekä henkisesti että pituudellisesti. Vauhti vallan hirvittää, mutta samalla ylpeys pullistaa rintaa kun meillä on noin fiksu tyttö.

Että elämä on mallillaan.

Jeerassa

Ollaan lomailtu kolme yötä hevon jeerassa mökillä. Ollaan tapettu urakalla verenimijöitä, soudeltu, kalastettu ja käyty luontoretkellä. Mies ja Ipana heitti talviturkit, Lutikka muotoili kävyistä ja tikuista lintuja, mä chillailin ja viheltelin.

Tänään tultiin kotiin suunnittelen seuraavia matkoja. Kiirettä pitää lomalaisilla.

Tyttö ruohikolla

Lutikka sai Inspiraation ja alkoi Luoda. Parinkymmenen minuutin kuluttua hän kipitti alakertaan ja esitteli Teoksensa: Mää pötkötän nuumikolla ja nojjaan tunneliin.

Muzika!

Jännityksiä, kolhuja ja vihreitä lehtiä

Nelivuotiaalla oli eilen jännä päivä. Aamulla piikitettiin neuvolassa, iltapäivällä piti esiintyä keväkekkereissä.

Neuvolassa meni kuulemma ihan hyvin. Hirmuinen jännitys aiheutti hieman vaikeuksia piirrosjutuissa, mutta palikkatehtävät meni putkeen. Pituutta on vuodessa kertynyt 8 senttiä, painoa kaksi kiloa. Näkö on vielä ihan ok, mutta ensi vuonna pitäisi olla parempi. Saapa nähdä, tuleeko Lutikastakin rillipää.

Iltapäivällä oli sitten ne paljon puhutut kevätkarkelot. Kultakala- ja mustekala- ja revontuli- ym ym esityksiä, tanssia ja laulua. Lutikaattori tosin seurasi ryhmänsä showta äiteen sylistä.

Nappulan reippausvaihde klonksahti päälle taas esityksen jälkeen kun hän kirmasi porukan etunenässä kakku- ja keksipöydän ääreen...

Mies on telonut jalkansa. 100-kiloinen työkone tipahti polven päälle ja jalka meni vähän rikki. Lauantaina hän vietti viisi rattoisaa tuntia keskussairaalan päivystyksessä, jossa hän jonotti, kohtasi lääkärin, jonotti, kävi kuvattavana, jonotti vielä lisää ja kohtasi jälleen lääkärin joka imi suurella neulalla pari desiä nestettä polvesta. Ei ole hääviä, varsinkin kun olisi niin kovasti pihahommia tekemättä.

Kevät on tuonut lehdenalut puihin ja aurinkoa ja hyvän mielen. Ihan sydän pakahtuu kun on niin nättiä ja iiiiihanaaaaaaa! Jippii!!!!!!!!

4-vuotias Lutikka

Lutikka on juhlistanut neljännen ikävuotensa täyttymistä pariin otteeseen. Varsinainen s-pv sattui äitienpäivään, joten silloin pidettiin yhteiskemut, ja tänään kakuteltiin suvun kanssa. Kaikista tärkein juhla on tulossa kolmen yön päästä kun Paras Ystävätär saapuu vieraisille.

4-vuotias sai hyvin mieluisia lahjoja: legoja, lisää legoja ja nukkekodin! Oo onnea!

Onnen lisäksi päivään on mahtunut paljon muitakin tunteita. Kiukkua ja surun kyyneliä kun piti jakaa karkit muitten kanssa, ujostusta kun piti olla huomion keskipisteenä ja iloa kun suosikkiserkku tuli kylään.

Meidän Nelivuotias on ihana tyttö. Hän on äiten mussukka ja tuittupäinen ärripurri. Hän on oikea jäärä, mutta iloinen ja hassu pelleilijä. Hän rakastaa leikkiä siskon kanssa ja kysyy aina huomaavaisesti että sattuuko kun painaa korvan vasten äitin mahaa ja kuuntelee mitä vauva touhuaa. Hän tykkää ajaa pyörällä ja syödä makkaraa ja tanssia. Hän ei tykkää kalakeitosta eikä limaisista kastemadoista.

Sydänkäpyni mun. <3

Keväthommia

Lumet on sulaneet likipitäen kokonaan ja esiin on työntynyt koko kotipihan kamaluus. Syksyisen kaivelun jäljiltä näyttää kuin pommi olis räjähtänyt keskellä pihaa. Hohhoijjaa.

Mies on tiitteränä aloittanut raivaus-/jälkityöstöoperaation. Ipanus on ollut hommassa (tai hengessä) mukana ja totesikin eräänä päivänä, että mulla käy isiä melkeen sääliksi kun se joutuu yksin tekemään kaikki raskaat työt ja me vaan laiskotellaan. Meillä hän ilmeisesti viittasi Emoon, joka sattuneesta syystä toimii lähinnä työnjohdollisissa tehtävissä...

Kesän eka ruumis.



Kesän eka pihapiknikki.



Kesän vaikka kuinka mones pyörälenkki.

Kesän ekat kyrsät.

Pupu ja pupu

Tätä päivää on odotettu koko viikko. Valmisteluja on tehty, suunnitelmia laadittu ja aikataulusta keskusteltu kovin kiihkeänä sävyyn. NAAMIAISPÄIVÄ!!!!

Soundtrack

Kevättä

Olipa tuossa aikain saatossa pääsiäinenkin. Ja talviloma. Ja pieni lomareissu.

Pääsiäinen ei ollut mikään suuri tapahtuma tässä ruokakunnassa, mitä nyt rokkia käytiin Miehen kanssa kuuntelemassa (eri iltoina) ja lapsosten hampaat turmeltiin suklaamunahyökkäyksellä.

Lomalla käytiin hophelvetissä, eläinmuseossa, kahviloissa, luuhastelemassa, hiihtämässä (lapset, EN minä) ja lopuksi rengasmatkalla Vuokatissa. Vettä tuli kolme päivää minkä reissu kesti, mutta aika kului mukavasti kylpylässä. (Paitsi Lutikalla, joka sai hirvittävän kiukkuhepulin eikä päässyt siksi pulikoimaan toista kertaa.)

Kylpylässä lilluttiin ja syötiin julkkisten kanssa; uimassa oli myös äänestä tuttu radiojuontaja ja samassa ravintelissa äpösti P. Koivuniemen bändi. Valtavaa!

Polkuhommia

Varma merkki keväästä (tai Jälkikasvun pitkällisestä vonkumisesta) on, että polkurattaat kaivetaan talviteloilta käyttöön.

Nyt kuitenkin osottautui, että Jälkeläiset olivat venyneet ns. ohi polkimien talven aikana, joten kevään ensimmäinen pyörätetki tuotti lähinnä itkua ja (isänsä) hammastenkiristystä.

Vaan eipä huolta, Mies otti suuntiman pyöräkauppaan ja Ipanus sai valita uuden kulkupelin. Tarjolla oli upouusi vaihteeton ja himpun verran elämää nähnyt kolmivaihde - kummankohan Kakru valitsi...?

Tämänpäiväinen pyörälenkki sujui mainiosti kun Polkijoilla oli sopivankokoiset menopelit alla: Lutikalla Isosiskon vanha ja Isosiskolla jonkun muun vanha. -Äiti kuuntele nyt! Tästä kuuluu tikitystä! Ja kun mää laitan ykköselle, niin mää pääsen nopeesti!

6-vuotiaan elämää

Keskusteltiin Ipanuudelin kanssa 6-vuotiaan elämästä. Mietittiin, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia ikä tuo tullessaan.

Pimatsun silmät syttyivät loistamaan kun kerroin, että 6-vuotias voi käydä kävelemässä ja pyöräilemässä itsekseen kodin lähellä, saa mennä lähipuistoon asti. -Mää meen tänään iltalenkille ihan yksin!

Vielä enemmän silmät tuikkivat, kun otin puheeksi viikkorahan. Että jos 6-vuotias vie roskat ja pitää oman huoneen siistinä ja tyhjentää astianpesukonetta ja hakee postin, niin rahaa tulee. (50 senttiä viikossa...) -Se raha menee sitten karkkiin ja leluihin, totesi 6-vuotias.

Keskusteltiin säästämisestä ja jotenkin puhe kääntyi lemmikkieläimiin. Kakru haluaisi kovasti jonkun elukan. Sellaisen, jolla ei ole teräviä kynsiä. (Käärme ei kelpaa kun se kuristaa.) Juteltiin sitten akvaarioista. -Jos meillä olis akvaario, niin mää ottaisin siihen sellaisen littanakalan jonka silmät on samalla puolella päätä ja kolme muikkua.

Pikkusiskoa kyrsii kun vajaa 4-vuotias ei pääse iltalenkille ihan yksin. Kyrsii kovasti! Mutta pikkusen helpotti kun lupasin että mennään yhdessä ja pannaan kumpparit jalkaan ja loikitaan kaikissa rapakoissa.

Juhlaa

Ipanus täytti vuosia. Varsinaisena Syntymäpäivänä käytiin lahjaostoksilla Sankarin määräämässä paikassa, eli Linnanmaan Prismassa. Piiiitkällisen valintaprosessin jälkeen ja heikkona nälästä kurvattiin ravintolaan syömään.

Parin päivän kuluttua juhlittiin suvun kanssa. Vedettiin täytekakut, karkit, piirakat ym ym asiaankuuluvat herkut.

Kolmantena päivänä jälkeen Kuudennen Syntymävuosipäivän Ipanus juhli päiväkodissa. Tarjolla oli mehujäätelöä koko sakille. Ja vielä olisi yhdet juhlat juhlittavana tulevana sunnuntaina: ihan ekat kaverisynttärit! Sankari on tuskissaan kun pitää odottaa niin kauan.

Jos kuusivuotisjuhliminen on nelipäiväinen tapahtuma, niin mitähän sweet sixteen sitten on...

Taidearvostelija

Ipanus oli askarrellut hoidossa styroksista installaation. Lutikka tutkiskeli rakennelmaa, tuumaili ja mietiskeli. Sitten välähti: "Onko se elistettä?"

PÄNKS!

Viikko sitten sunnuntai-iltana tapahtui kaameita! Lutikka oli ottanut spurtin keittiön suuntaan, kompastunut mattoon ja lentänyt otsa edellä seinännurkkaan. PÄNKS! Ja veri lensi! Pruutaamalla! Mies oli onneksi ottanut tilanteen nopeasti haltuun, kietonut otsavamman siteisiin, pakannut molemmat jälkeläiset autoon ja kurvannut ensiapupolille.

Puolentoista tunnin odottelun jälkeen Otsavammainen oli päässyt "lääkärin" (taisi olla joku harjoittelija iästä, lasten- ja puudutusruiskun käsittelytaidoista ynnä tikkausjäljestä päätellen) pakeille ja ammottava haava ommeltiin umpeen kolmella lusetilla.

Tässä vaiheessa minä lähdin elokuvateatterista (Sherlock Holmesin jatko-osa, nam, eikusiis hyvää näyttelijätyötä oli Robertilta), näin kännykässä viestin että ollaan oysissa, ja olin saada sydärin. Kaasuttelin kuuttasataa kotiin, jonne Tikkiotsainen seurueineen oli juuri saapunut. Yöpaita oli veressä, mutta naama messingillä, kun oli saanut lääkäristä sievän syläntallan.

Nyttemmin tikit on otettu pois ja otsaa koristaa komea arpi. Toivottavasti se on himmennyt huomaamattomaksi siihen mennessä kun se voisi alkaa haitata.

Ei kannata alakaa mulle!

Totuus tivuista

Luettiin kirjaa maatilan eläimistä. Luettiin että kana hautoo munia lämpimässä allaan. Ja kun tipu kuoriutuu, se on aluksi ihan märkä. Mentiin pari sivua eteenpäin kun Esikoinen Hoksasi Asian. -Mää tiiän miksi tivut on märkiä kun ne kuoriutuu. Niillä tulee hiki siellä munassa!

Hilviä hätä

Kakkonen rynkytti vessan ovea raivokkaasti. -Hilviä pissahätä! Pittää päästä vessaan!!! -Mene vinttiin, tänne ei nyt pääse, vastattiin oven takaa. -MULLA ON HILVIÄ HÄTÄ!!! -Tänne ei nyt pääse, mene yläkertaan! Lutikka luovutti ja lähti kiipeään portaita alahuuli rullalla. -Pakko kai se on, mutisi hän pienen pienellä äänellä mennessään.