Polkuhommia

Varma merkki keväästä (tai Jälkikasvun pitkällisestä vonkumisesta) on, että polkurattaat kaivetaan talviteloilta käyttöön.

Nyt kuitenkin osottautui, että Jälkeläiset olivat venyneet ns. ohi polkimien talven aikana, joten kevään ensimmäinen pyörätetki tuotti lähinnä itkua ja (isänsä) hammastenkiristystä.

Vaan eipä huolta, Mies otti suuntiman pyöräkauppaan ja Ipanus sai valita uuden kulkupelin. Tarjolla oli upouusi vaihteeton ja himpun verran elämää nähnyt kolmivaihde - kummankohan Kakru valitsi...?

Tämänpäiväinen pyörälenkki sujui mainiosti kun Polkijoilla oli sopivankokoiset menopelit alla: Lutikalla Isosiskon vanha ja Isosiskolla jonkun muun vanha. -Äiti kuuntele nyt! Tästä kuuluu tikitystä! Ja kun mää laitan ykköselle, niin mää pääsen nopeesti!

6-vuotiaan elämää

Keskusteltiin Ipanuudelin kanssa 6-vuotiaan elämästä. Mietittiin, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia ikä tuo tullessaan.

Pimatsun silmät syttyivät loistamaan kun kerroin, että 6-vuotias voi käydä kävelemässä ja pyöräilemässä itsekseen kodin lähellä, saa mennä lähipuistoon asti. -Mää meen tänään iltalenkille ihan yksin!

Vielä enemmän silmät tuikkivat, kun otin puheeksi viikkorahan. Että jos 6-vuotias vie roskat ja pitää oman huoneen siistinä ja tyhjentää astianpesukonetta ja hakee postin, niin rahaa tulee. (50 senttiä viikossa...) -Se raha menee sitten karkkiin ja leluihin, totesi 6-vuotias.

Keskusteltiin säästämisestä ja jotenkin puhe kääntyi lemmikkieläimiin. Kakru haluaisi kovasti jonkun elukan. Sellaisen, jolla ei ole teräviä kynsiä. (Käärme ei kelpaa kun se kuristaa.) Juteltiin sitten akvaarioista. -Jos meillä olis akvaario, niin mää ottaisin siihen sellaisen littanakalan jonka silmät on samalla puolella päätä ja kolme muikkua.

Pikkusiskoa kyrsii kun vajaa 4-vuotias ei pääse iltalenkille ihan yksin. Kyrsii kovasti! Mutta pikkusen helpotti kun lupasin että mennään yhdessä ja pannaan kumpparit jalkaan ja loikitaan kaikissa rapakoissa.

Juhlaa

Ipanus täytti vuosia. Varsinaisena Syntymäpäivänä käytiin lahjaostoksilla Sankarin määräämässä paikassa, eli Linnanmaan Prismassa. Piiiitkällisen valintaprosessin jälkeen ja heikkona nälästä kurvattiin ravintolaan syömään.

Parin päivän kuluttua juhlittiin suvun kanssa. Vedettiin täytekakut, karkit, piirakat ym ym asiaankuuluvat herkut.

Kolmantena päivänä jälkeen Kuudennen Syntymävuosipäivän Ipanus juhli päiväkodissa. Tarjolla oli mehujäätelöä koko sakille. Ja vielä olisi yhdet juhlat juhlittavana tulevana sunnuntaina: ihan ekat kaverisynttärit! Sankari on tuskissaan kun pitää odottaa niin kauan.

Jos kuusivuotisjuhliminen on nelipäiväinen tapahtuma, niin mitähän sweet sixteen sitten on...