Koukussa olen

Olen koukussa venezuelalaiseen tele novela -sarjaan eikä edes hävetä myöntää! Tuhkimotarina (Mi gorda bella) on silkkaa rautaa ja niin hillitöntä kieli poskessa (mutta ah, niin tosissaan) tehtyä draamaa, että en ole ennen moista nähnyt.

Henkilögalleriasta löytyy Kumitissi-Olimpia (ks. kuva), kaikista Pahista Pahin. Eukko on kuin Saddam silikooneilla varustettuna; kiristävä, nöyryyttävä, pettävä, juonitteleva korppikotka joka ei säästä pahuudeltaan edes lapsiaan. Sarjan hyvis on Pullukka-Valentina, tyynyillä ja vaahtomuovilla pulleaksi pehmustettu omanarvontuntoinen suklaa-addikti, joka nyttemmin on löytänyt rohkeutta ja taistelee sisukkaasti kiusaajiaan vastaan. Ja niitä kiusaajia sitten piisaakin: KT-Olimpian lisäksi tyttöä piinaavat hänen serkkunsa & tämän ilkeä raiskaaja-poikakaveri, toisen serkun (johon Valentina on rakastunut ja joka on rakastunut Valentinaan, mutta koska ovat serkkuja, on rakkaus kiellettyä) (ex-?) tyttöystävä, lauma kauneuskuningattaria ynnä Olimpian Ilkeä Palvelija.

Sarjan juoni pyörii pitkälle Olimpian yrityksissä saada Valentina hengiltä tai ainakin varattomaksi. Kumitissi on jo tappanut Pullukka-rievun vanhmmat (heitti isän ikkunasta, äidin kohtalo on mulle hieman epäselvä, mutta ilmeisesti kyse oli ”onnettomuudesta”) ja huijannut äidin perintörahat ja –kartanon Valentinalta itselleen. Ilkeä Palvelija on yrittänyt Olimpian käskystä ampua ja myrkyttää Pullukan, mutta ei ole vielä onneksi onnistunut.

Kaikista ihaninta sarjassa on venezuelalaisten näyttelijöiden venezuelalainen esiintymistapa. Kehojen kieli on jotain aivan käsittämätöntä! Kädet heiluu ja etusormet on sojossa vähän väliä kun tyypit karjuu toisilleen vaikka olisi kyse rakkaudentunnustuksista. Kaikilla miehillä on atleettibodyt ja nuoremmat naiset keekoilee sangen tyköistuvissa vetimissä eivätkä pelkää esitellä luonnon suomia avujaan. Kumitissi-Olimpialla on aina samantyyliset kuteet, siis sellaiset että vyötärö on kurrattu korsetilla ja hinkit nostettu esille sangen anteliaasti.

Repliikit ovat välillä kerrassaan suorasukaisen räävittömiä, mutta silti niin hauskoja! Onneksi suomentaja on tehnyt työnsä samaan hulvattomaan camp-henkeen kuin mitä sarjakin ansiokkaasti edustaa. Ja kun asiat etenee sangen kiihkeällä tempolla eikä henkilöt tuijottele turhaan tyhjin silmin tulevaisuuteen niinkuin eräässä A. Spellingin tuottamassa saippuassa, niin voin sanoa että sarja on ehdottomasti täysveristä Viihdettä enkä aio vapaaehtoisesti jättää yhtään ainokaista jaksoa väliin!