Viimeaikaisia

Lapsi juhlisti taannoisia synttäreitään uudemman kerran ja riemussa mukana oli Serkkutroikka ynnä Kaksi Muuta kakrua. Serkkutroikan Nuorimmainen saapasteli rehvakkaana lappuhaalareissaan ja näytti Lapselle silloin tällöin kuka on pomo ja se tietty sai Lapsen kyyneliin. Nuorempi Kahdesta Muusta kakrusta hoksasi hänkin että hahaa, tuossapa on minua pienempi tyyppi ja kävi täräyttämässä Lasta muutaman kerran nyrkillä. Parku oli lohdutonta ja suurimman ajan Lapsi katsoikin parhaaksi olla jonkun aikuisen sylissä.

Eilen eli sunnuntaina oli kiva päivä myöskin. Arska paistoi kympillä ja lumet suli ritisemällä. Oltiin koko porukka kartanolla jäätä särkemässä ja puroja tekemässä. Vähänkö se on hauskaa hommaa! Siinä vissiin tyydyttyy joku alkukantainen vaisto kun saa hallita vesien virtausta. Kaikista mahtavinta on rakentaa pato ja sitten kun se on ihan täynnä, murskata pidäkkeet ja pistää koski kuohumaan. Huippua!

Lapsikin sai maistaa uudenlaista vapautta, otettiin nimittäin käyttöön serkkupojalta perityt keväthaalarit. Niissä on kosteudenkestävyyttä, jotenka Lapsi sai istuskella patiolaudoituksella ja tutkia maailmaa ihan uudesta kuvakulmasta. Näin hän tekikin, mutta lopputulema oli ettei hän suinkaan tyytynyt pelkästään istumaan. Kun selkäni hetkeksi käänsin, oli Kakru ampaissut puoleen väliin pihaa tutkimaan vesien virtauksia!

Illalla Mies ja Ipana jahtasivat toisiaan ympäri alakertaa. Lapsi kirmasi riemusta kiljuen ja paljaat pakarat vilkkuen karkuun, Mies konttasi huomattavasti hitaammin perässä (housut jalassa) ja yritti saada karkulaista kiinni. Ipana oli ihan innoissaan omasta nopeudestaan ja harhautuskyvyistään, olemus kertoi että olenpa Maailman Nopein ja Ketterin eikä Kukaan Minua Nappaa! Haa!

Sitten kun Mies vihdoinkin sai Lapsen kiinni ja vaipan paikoilleen, alkoi ankara mullistelu. Mies näytti Lapselle kieltä ja Ipana yritti tarttua siitä kiinni. Aikansa yritettyään Lapsi hoksasi että jumaskukkeli, mikäs täällä omassa suussa on... Kieli! Ou jee! Mahtava löytö! Loppuillan hän kulki kieli ulkona ja välillä pysähtyi koskettelemaan sitä, ihan kuin ei olisi uskonut todeksi että suussa tosiaankin on tällainen aarre. (Aamun tullen Lapsi oli jo unohtanut että omistaa mokoman, mutta onneksi sen voi löytää uudelleen.)