Oltiin leikkipuistossa ja Lapsi suuntasi askeleensa päättäväisesti Niin Suuren Mäen huipulle, etten hirvinnyt antaa hänen liukua sieltä yksin alas, jotenka Mies koppasi Ipanan syliinsä ja he laskivat mäen yhdessä. Lapsen naama loisti kilpaa metallisen laskupinnan kanssa ja hän hihkui niin innoissaan että kaikki tilannetta omien taatiaistensa kanssa seuranneet alkoivat hihkua mukana. Mies ja Lapsi laskivat mäen muutaman kerran ja sitten lähdimmä pois. Heti kun olimme selkämme kääntäneet, oli Suuren Mäen huipulla jono aikuisia odottamassa liukumavuoroa. (Sylilaskijoidensa kanssa.) Mies oli ihan onnessaan, koskapa on ihan selvästi Valonkantaja ja Kaikkien Esimerkki!Vain leikkiä ei ole ollut elomme tää, ollaan tehty myös ankaraa työtä. Puutarhatöitä nääs. Maa vaan pölisee/litisee kun meikäläinen skraappaa haravan kanssa. Naapurin Setä hieman hymähteli mun innolle, tuumasi että kyllä se siitä tasaantuu muutaman vuoden päästä viimesitään. En epäile yhtään. Itse asiassa luulen, että tasaantuminen on havaittavissa jo ensi keväänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti