tiistaina, toukokuuta 22

Eräs iltapäivä

Kun saavuin kotipihaan vajaa vuorokausi sitten, kohtasivat silmäni Aikamoisen Näyn. Pihalla nääs seisoskeli Harvinaisen Upea Uros, jonka lihaksikas ylävartalo kiilteli auringossa hiestä ja testosteronista. Urho kannatteli toisella olallaan kirvestä ja kantoi kädessään moottorisahaa, selän takana oli valtaisa puupino. Hänen pullistelevat hauiksensa väreilivät yhä fyysisen työn voimaa. Nähdessään minut (eli Elämänsä Valon ja Kaikkien Himojensa Kohteen) tuo Hurja Könsikäs paljasti tasaisen hammasrivistönsä polvet sulattavaan hymyyn niin että olin ihan tilulilulei. Ah, mikä Mies minulla onkaan ajattelin kun vaivuin hänen vahvoille käsivarsilleen. (Hetkisen kuluttua kylläkin komensin hänet suihkuun kun haisi niin väkevästi. Rajansa testesteronillakin.)

2 kommenttia:

Sannie kirjoitti...

Vieläkös se testosteroni on sekoittanut Rouvan pään? :)

Nokkonen kirjoitti...

Sannie, tämän täytyy olla sitä testosteronihuumaa kun ei nukuta eikä ole nälkä eikä jano. Poskia vaan kuumottaa ja hikeä pukkaa. ;o)