Pamela teki huhtikuussa kotoisan pesän meidän verannan kattopellin alle, punnersi veljekset maailmaan, hellyydellä imetti ja hoivasi heitä kunnes ulkoimaailman kumu alkoi kuulostaa kovin kiinnostavalta veikkosten korvissa.
Päivänä eräänä Ripe rohkaistui (liekö Tompan yllytyksestä) ja päätti ottaa tuntumaa lähimetsikköön. Jollain keinoin pikku-Kurre päätyi kattohuoneistosta maan kamaralle ja ehti ottaa muutaman vapaudenhuumaisen loikan ennen kuin äitinsä huomasi tapahtuneen. Nopealiikkeisenä naisena Pamela syöksyi poikansa perään, naksautti muutaman toruvan äännähdyksen ja tarttui tätä hampaillaan niskasta kiinni. Ripe veti käpälät ja hännän leuan alle ja käpertyi palloksi kyytiin.
Äiti-Pamsu kipitti näppärästi karvapallukkansa kanssa kotiin; ensiksi hän nousi metalliset tikapuut, sitten hiliputti pikku matkan rännin reunaa, josta pudottautui verannan katolle ja kotikolon ovelle. Pikku-Ripen sisään survominen olikin sitten se työläämpi homma. Ripe pisti vähän vastaan eikä kattohuoneiston ovikaan ole järin iso, jotenka prosessi vaati otteen tiukennusta, runsaasti kynsien rapinaa ja vähän kyynärpäätäkin, mutta Pamela on päättäväinen ja riuskaotteinen orava, jotenka loppujen lopuksi hän sai kurittoman ipanansa turvaan kotikoloon.
Yön yli nukuttuaan ja vapausasiaa haudottuaan Ripen menojalkaa vipatti vielä enemmän. Hän päätti tehdä Uuden Retken. Ripe Rohkea houkutteli veljeään mukaan ja molemmat kuikkivat katolta mietiskellen parasta reittiä alas. Ripe kipitti rännin toiseen päähän ja kääntyi takaisin, mutta yhtäkkiä jalat eivät enää kantaneetkaan!
Ennen kuin pikku-Kurre ehti tajutakaan, häntä ympäröi ihan outo elementti, märkä, kylmä ja loiskuva. Hmm. Ripe ei hätääntynyt vaan potkaisi itsensä pintaan, veti keuhkot täyteen happea ja antoi vaistojen ottaa vallan. Jalkansa vispasivat vimmatusti ja olotila alkoi tuntua mukavalta. Tässähän voisi viihtyä kauemminkin, tupsukorva mietiskeli ja ui pari kierrosta lisää ennen kuin kipusi tynnyrin reunalle ja heittäytyi maahan.
Hieman nolostuneena märästä rottamaisesta olemuksestaan Ripe vetäytyi ämpärin alle kuivattelemaan häntäänsä. Mitäköhän äiti tuumasi kun retkeläinen palasi (tai palautetttiin niskasta kantaen) kotiovelle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti