maanantaina, toukokuuta 7

Hei hei

Lapsi on oppinut kävelemään ja puhumaan. Nykyisin hän taapertaa paikasta N paikkaan U kävelemälläkin, ihan ite ja oma-aloitteisesti. Meno on melko vaappuvaa, mutta aiheuttaa suurta iloa Ipanukselle (ja vanhemmilleen myös). Hirveästi pitää virnistellä ja hihkua kävellessä. Pihalla hänellä on apunaan taaperokärry ja sen kanssa saa vallan juoksuvauhdin aikaiseksi kun alamäkeen päästelee. Mitä lujempaa hän rullaa, sitä hauskempaa se on.

Eilen sanoi ensimmäisen selvästi tarkoituksenmukaisen ja tunnistettavan sanansa tuo Taatelini mun. ”Hei hei” tuumasi hän isälleen joka oli ulos menossa. Haa!

Kesää pukkaa. Olen istuttanut orvokkeja ja skrapannut pihaa ja sisustanut kiihkeästi ja ollut kovin surullinen. Surullinen siksi, että tulossa ollut jouluvauva siirtyi tuikkimaan tähdeksi taivaalle. Alkua pitemmälle ei raskaus edennyt kun 7+2 viikolla tuli loppu. Itku on herkässä, mutta elämällä on näköjään taipumus voittaa. Onneksi. Ipanus tuntuu entistä rakkaammalta (miten voi olla mahdollista?!) ja Mies on jälleen kerran osoittautunut olevansa ihquakin ihqumpi.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voimia!

Louhos

Anu kirjoitti...

Isoja haleja ja auringonsäteitä teille kaikille! =)

Otetaan uusiksi joku kerta. ;)

Aronia kirjoitti...

Lämpöinen kevät*hali*

Pienen ihmisentaimen taaperrusta on maailman ihaninta tarkkailla, kun kaikki on uutta ja ihmeellistä. Meillä ei vielä puhuta, hihkutaan vaan ja ymmärretään kyllä lahes kaikki puhuttu. Niin ja harjoitellaan sitä juoksua...

Sannie kirjoitti...

Voi itku.. :(

Onneksi Ipanus ilahduttaa teitä päivittäin uusilla tempauksillaan ja taidoillaan. *haleja*

Köllimölli kirjoitti...

Voi ei, miten olen ensinnäkin koko tämän raskausuutisen ihan kokonaan missannut?

Paljon voimia ja lohtuhaleja! Tiedät, että tiedän sen tunteen...

Tuo on muuten ihan totta, että km:n jälkeen se olemassaoleva lapsi tuntuu entistäkin rakkaammalta. Muistan itse kuinka ultra-reissun jälkeisenä iltana istuin nukkuvan Tiiperon sängyn laidalla ja rakastin niin, että sattui.

Toivottavasti kevätaurinko lämmittää mieltä! Ja toivottavasti uusi alku odottaa lähitulevaisuudessa!

Nokkonen kirjoitti...

Louhos, Anu, Aronia, Sannie ja Köllimölli - Kiitos lämpimistä sanoistanne, olette kultaisia. *haleja*

-N