Mökille

Yhden yön päästä aloitamme Perheen kanssa Mökkeilykauden. Käytännössä se tarkoittaa, että Mies huokuu ja puhkuu ennen lähtöä ”onkonytkaikkimukanavarmastijotakinunohtui” ja ”*kelekunonpieniautotaasonliikaatavaraamukana” .

Sitten kun päästään perille, huokuu ja puhkuu Armaani tekemisen paljoutta ja kun ei ole aikaa ja kalalla pitäisi ehtiä käymään ja saunassa ja naapurissa ja aamulla on selkänsä jumissa kun on liian pehmeä sänky. Yöllä, kun on vielä vähän viileää, survoo Mieheni kaminan niin täyteen puita että se hehkuu punaisena kuin helvetinpätsi ja mä herään kun olen hukkumaisillani hikeen ja tempasen ulko-oven raivoissani auki ja tympiinnyn vähän lisää muu Perhe vaan kuorsaa tyytyväisenä.

Ruuan puolesta Mökkeily meinaa, että kaikki paistettavaksi soveltuvat elintarvikkeet paistetaan muurikalla ulkoilmassa. Ja ekoisti-meikäläinen patpattaa Miehelle ettei niitä kaikkia muovikäärepakkauksia voi nuotiossa polttaa, johonka Mies tuumaa että voipahan, kato nyt, hyvin palaa. (Miehellä on oma otsooniaukko nuotiopaikan yläpuolella.)

Mökillä kuunnellaan joko humppaa Radio Suomesta tai kuoveja ym siivekkäitä kun ne jodlaa kevätvirsiään. Äänimaisemaan kuuluu erottamattomasti myös kosken kuohuna, lehmien ammuut ja Naapurin Aikamiespojan iänkaikkisen vanhan Massikan patpatus. Mies haluaisi oman traktorin kun sillä olisi niin kätevä mennä kalalle kuulemma. Hän meinaa pistää tulevan traktorinsa perään kärryn, jonka lavalle virittää sohvan jossa me Lapsen kanssa istutaan kun hän ohjastaa retkueen joelle.

Romanttisinta Mökkeilyssä on Lemmenajelut vuosimallia -78 olevalla Tunturi Sport –mopedilla. Mies on tuunannut sitä nuoruudessaan niin, että mopon pakoputki on toista metriä pitkä eikä jarrut toimi, mutta hyvin se kulkee halki heinäpeltojen kun kaksin istumme satulassa. (Bensakaan ei ole monesti loppunut kesken.)