Pikkurokkari

Rokit on rokattu. Ipanus herätti huomiota keekoillessaan ja flirttailleesaan ohikulkijoille Kummisetänsä sylissä. Kävi yksi jos toinenkin emäntä kujertelemassa ja lässyttämässä. Ipanoidia se kovasti nauratti Kummisetän Tyttöystävän kanssa.

Mies meni aamulla töihin ja Lapsi hoitoon. Arki alkakoon.

Rock!

Tänään on rokki-ilta! Tiedossa onpi Hanoi Rocksia, von Herzenin veljeksiä, Radiopuhelimia, Turbonegroa ja sen sellaista Qstockissa. Lapsi menee Tätinsä & Serkkutroikan luo yökylään. Huomista musiikkipainotteista päivää varten Ipanoidille on hankittu korvasuojaimet ja kitarpaita.

Ipanus ja Mies olivat mökillä pari päivää. Kakru oli kuulemma kantanut lyijykynän paksuisia tikkuja pölkylle ja Miehen oli pitänyt pieniä ne siinä missä isommatkin halot. Sitten fiksu Lapsemme oli osoittanut etusormellaan muuripataa että tuonne ne polttopuut laitetaan ja kiikuttanut tikkunsa padan eteen. Miehellä oli ollut lystiä.

Lapsella taitaa olla jonkunsorttinen kasvukausi menossa, koskapa ruoka maistuu hyvin ja uni maistuu vielä paremmin: hän on alkanut koisaan 12-tuntisia öitä ilman väliherätyksiä. Ai joo, ja se täytyy kirjata ylös että eilen kun oli itselläni kaamea nälkä enkä jaksanut syöttää Pienokaista, vaan tumppasin lusikan pulleaan käteen, työnsin lautasen nenän alle ja sanoin että alahan mussuttaa, niin niinpä juuri teki tyttönen! Haa! Ja mikäs siinä on syödessä kun ensimmäinen poskihammaskin on jo näkösällä.

Tee rakkautta äläkä sodi

Olen iloinen! Sain eilen Armaaltani synttärilahjaksi iiiiiiihanan korun, Efva Attlingin suunnitteleman "Make Love Not War" -riipuksen. Vähänkö se on hieno!

Kokemuksia rikkaampana

Loma on päivää vaille loppu. Höh. Melkoisen menevä loma onpi ollut meillä; ensin karautettiin Norjaan ja takaisin (6 pv ja 2100 kilometriä, nähtynä lukuisia merikotkia, haikara, valas ynnä tsiljardi karavaanaria, kerättynä tsiljardi simpukkaa ym. merenelävien kuoria, ihailtuna tajunnan vieviä maisemia, kiivettynä kohtuullisen kokoisen vuorenalun päälle ja haaveiltuna omasta kesämökistä Jäämeren rannalla Nykvågissa, koska omakotitalo siellä maksaa vain 6700 euroa!).

Norjan jälkeen pyykättiin ja leikattiin pihanurmi & pensasaita (mittaa n. 0,5 km ja jonka MINÄ naksuttelin trimmiin käsikäyttöisillä pensassaksilla. Urakan jälkeen mentiin puutarhakauppaan josta Mies osti sähköpensasaitaleikkurin. Greit.) ja saunottiin ja tehtiin sen sellaista hommaa kunns koitti aika riikanretken. Siitä ei ole muuta sanottavaa kuin että onpahan sekin paikka nyt nähty. (Ja Jurmalan 35 km pitkä hiekkaranta jossa lihat ja läskit paistuivat sopuisasti vieri vieressä.)

Lapsi on supermatkaaja. Autossa hän istui kuin enkeli, vain kerran menomatkalla ja toisen kerran paluumatkalla häntä alkoi pänniä niin että se kuului lähivuoren huipulle asti. Lentsikassa hän nukkui infernaalisesta potkurimetelistä huolimatta ja kaupunkia hän kiersi rattaat mukulakivetyksellä tärräten. Junamatka Jurmalaan ja takaisin taittui ilman mitään heikkoa, huolimatta äitinsä jaloille yrjönneestä miehestä ja vahvasti hielle lemuavasta ihmisjoukosta ahdettuna saunankuumaan tuuletusta vailla olevaan keinonahalla päällystettyyn junavaunuun. Olen niin ylpeä Ipanuksesta, etten mahdu liiveihini!

Lomalle lomps!

Loma alkaa tänään! Ou jee! Ihquaaaa!

Vesileikkejä ja retkisuunnitelmia

Nyt Lapsi on ottanut tuntumaa myös järviveteen. Eikä pelottanut ollenkaan! Rohkea Taatiainen porskutti menemään rantavedessä tukka putkella, oli aivan inahaa! Siinä vaiheessa kun vesi alkoi hivottelemaan napaa, Kakru löi jarrut päälle ja kääntyi rantaan. Mutta oli silti hauskaakin hauskempaa ja on myönnettävä että Ipanoidi on paljon äitiään rohkeampi kahlausasioissa. Meikäläinen lyö jarrut päälle kun vesi alkaa yltää nilkan yli.

Eilissä päivänä Mies ja Ipanus jonottivat poliisilaitoksella puolitoista tuntia että saivat passihakemuksen sisään. Oli kuulemma molemmilla hermo mennä, vaan ei auta. Passi on saatava. (Jälkiviisaus: Olisi kannattanut ottaa vuosi sitten 10 vuoden passi Kakrulle sen vuoden lärpäkkeen sijaan.)

Matkustusasiakirjaa tarvitaan kun lähdemme punaisella viivalla kuvatulle riemuretkelle Riikaan 17.7. Sitä ennen kurvaamme autolla Norjaan turkoosia väylää pitkin. Elokuussa mahdollisesti lähdemme vielä keltaisella merkitylle reitille ja aina kun on mahdollista, kurautamme mökille vihreää tietä pitkin. Matkailu on pop! (Saa nähdä onko perheen naama punaisen turkoosin kirjava reissujen – varsinkin Norjan automatkan – jälkeen...)

Kesävesillä

Käytiin Lapsen kanssa Suuren Veden äärellä. Lapsi oli ihmeissään, ja kun aallot tulivat vastaan, hän suorastaan peljästyi! Niin pieni on hän ja niin iso on tuo vesi. Hiekkaranta oli Ipanoidin mielestä paljon kivempi kuin se ylisuuri lätäkkö sen vieressä, siinsihän silmäin edessä niin paljon hiekkaa ettei Kakru ole sellaista vielä ikinä elämänsä aikana nähnyt. Yesh!

Kotipihalla Ipanus otti tuntumaa kesäriemuihin uima-altaassa. Oli ihanaa! Lapsella on selvää taipumusta hienohelmaisuuteen, sillä hän tuli vähän väliä mammansa luo putsauttamaan käsiään kun kosteisiin kämmeniin oli tarttunut heiniä ja ne häntä ahdisti kovasti. Toisaalta, Neiti Hienohelmaa ei yhtään ujostuttanut pissata lurauttaa sinne sun tänne kun siltä tuntui.