Silmälasien armoilla

Vietettiin laiska viikonvaihde mökillä. Ei voitu tehdä mitään kun vettä satoi kaatamalla. Ei siis käyty kalassa, grillattu, oltu ulkona, retkeilty metsässä, leikattu nurmikkoa ym ym ym. Vaan menihän tuo aika noinkin. Eka yönä nukuttiin Ipanoidin kanssa 12 h, toisena 10 h. (Eihän tuo Kakrulle ole mikään saavutus, mutta meikäläiselle kyllä.)

Viikonlopun jännittävin hetki oli se kun hukkasin silmälasini. Olin nukahtanut kakkulit päässä ja laittanut ne unenpöpperössä talteen. Pikipimeässä yössä olisi pitänyt hiippailla ulkohuussiin, jotenka etsin näköelimiä melko kiivaasti, mutta en löytänyt. Miehestäkään ei ollut apua kun hän oli vetäytynyt toiseen mökkiin uinumaan. Vaivuin sitten pissaamatta takaisin uneen ja jatkoin etsintöjä aamulla. Ei löytynyt. Alkoi jo vähän huolestuttaan, No, lopputulema on että istun nyt tässä rillit päässäni ja pääsin vessaan lauantai-aamuna.

Lapsesta kuoriutui kunnon juntti mökillä ollessamme. Yllään oli kumpparit, takamus polvissa asti lököttävät verkkarit, tuulitakki ja pipo, ja kylläpä hän sulautuikin maalaisympäristön alkuperäisväestöön! Ihan kuin olisi ikänsä asustellut niillä nurkilla. Ehhehe.

Meikä pääsi mukaan Firman Kunnonkohotusohjelmaan. Tulossa on kuntotestiä, kunto-ohjelmaa, tsemppausta, kolesterolitestiä, ruokapäiväkirjan analysointia ja sen sellaista. Ensi huhtikuussa tämä meikäläinen on huippuvedossa! Mahakin on vähintään yhtä timmissä kunnossa kuin Kike Elomaalla aikanaan. (Vaikka lihakset ehkä jää vähän piiloon kun edessä on toivottavasti siinä vaiheessa viitisen kiloa vauvaa & kaikenlaista muuta asiaan liittyvää ainesta.)