Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.
(Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)
Meri, taivas ja vuoret - niitä ei voi siivuttaa. Ne ovat aina olleet ja ne pysyvät aina olemassa.
3 kommenttia:
Meri, taivas ja maa...siinä ne jotka pysyy, vaikka aika kulkee. Kaunis kuva ja tuolla olisi hienoa ajan kanssa viivähtää. :)
Pysyy, ikuisesti.
Ikuisia ovat nuo. Tuollaisten äärellä voimme pysähtyä.
Lähetä kommentti