Draamaa

Lapsi oppi uuden sanan Uuden Vuoden kunniaksi: PAHHAA. Ja se lausutaan ainakin neljällä hoolla, ei millään kirjakielellä nääs.

Hän on myös alkanut käskyttään kaikkia ympärillä olevia. Meinasi melkein hävettää kun vuoden vaihteessa käytiin Kaiffarin Vanhempien luona kylässä ja muut istuskeltiin olohuoneessa, niin Tatti pökötti keittiöön, jossa Rouva oli laittanut serviisit pöytään, kapusi tuolille ja osoitti mehulasia ja komensi TÄHÄN. On meillä hyvin kasvatettu Lapsi...

Tähän kajahtaa ilmoille ainakin sata kertaa päivässä. Voisi jo hissukseen alkaa käyttään jotain muutakin sanaa tuo Lapseni mun.

Vuodenvaihde vietettiin siis Ulkopaikkakunnalla. Sinne lähteminen oli varsinainen episodi. Mainitsin ennen starttia Miehelle eräästä Asiasta, jolloinka hän veti herneen syvälle klyyvariinsa ja ilmoitti 50 db:n voimalla ettei lähde mihinkään ja mene yksinäsi. No, pakkasin Lapsen ja tykötarpeet autoon ja ajoimme Ulkopaikkakunnalle marttyyrin elkein.

Tunteroisen päästä Mies soittaa että ”ototko nakit mukaan”. Myönsin ja Rakkaani päätti puhelun näyttävästi tuut-tuut-tuut –ääneen. Kohta hän ilmestyi paikalle, mutta nakkikeskustelu oli viime vuoden viimeinen.

Draamaa pitää olla elämässä, muuten olisi tylsää.